Oman kuvan tekeminen oli haasteellista, jo siksi että itseä on hankala katsoa. Mutta niin siinä kävi, kuten opeattaja sanoi, hetkenpäästä tekee vain kasvoja eikä ollenkaan itseään enää.
Poistin tästä silmälasit heti, koska ajattelin sen heiukan helpottavan hommaani. Erityisesti tässä kuvassa viehättää ilme, joka on iloinen ja jotenkin "lämmin". Teen usein surullisia kuvia, väsyneitä katseita. Tässä on toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".