Olen pohtinut sosiaalisen median villissä maailmassa seikkaillessani useampaan otteeseen vastuuta. Kirjoittajan ja kommentoijan vastuuta. Negatiivista ja postiivista viestintää. Ja myös sitä, miten harhaanjohtavan kuvan- niin hyvässä kuin pahassa - somen ensivaikutelma antaa.
Olen näitä asioita miettinyt myös siksi, että saan päivittäin olla rajaamassa ja kasvattamassa omia muksuja asialliseen ja toista kunnioittavaan käyttäytymiseen somemaailmassa. "Muistathan, että kommentoit kavereiden kuvia nätisti - tai et ollenkaan!" " Kaikki mitä kirjoitat/jaat jää sinne. Haluatko varmasti, että tämä on kaikkien näkyvillä?" "Voit kirjoittaa vain sen, minkä voisit kertoa kasvotusten/minkä haluaisit itsekin kuulla?" Meillä käytössä vasta Instagram.
Olen myös useasti ärsyyntynyt mielestäni turhan kärkkäistä reagoinneista asioihin, joihin "livenä" tuskin nähtäisiin vaivaa avata suu. Kuinka paljon some vapauttaa sinua? Olen pohtinut jatkuvasti negatiivisesti reagoivien ihmisten kohdalla seuraavia kysymyksiä. Miettinyt ovatko nämä aikuiset ihmiset miettineet...
...että some kommentit ovat ikuisia.
...että niitä lukevat ihmiset luovat kommettien perusteella kuvan (ensivaikutelman) kirjoittajasta.
...että ne kertovat enemmän kirjoittajan maailmasta/arvoista/ tärkeysjärjestyksestä kuin aiheesta, jota kommentoidaan.
...onko kirjoittamasi asia sellainen, jonka sanoisit myös kasvotusten?
FaceBookista armaasta ihmisloukusta voi olla montaa mieltä, mutta se alaspäin oleva peukku sieltä puuttuu. Eikä syyttä? FB:kin ymmärtää ihmisluonnon taipuvaisuuden negatiivisuuteen.
Ja kyllä, se älähtää keneen kalikka kalahtaa. Olen himpan verran loukkaantunut, mutta toisaalla saamastani palautteesta en täällä omassa blogissani.<3 Mistä juontuikin mieleeni kiittää kaikkia teitä, jotka täällä olette kommentoineet "hengen tuotteitani". Olette positiviisia ja kannustavia ihmisiä, joiden jokainen viesti on kantanut vähän matkaa eteenpäin.
Jottei vallan tänään menisi määkimiseksi laitan tähän kuvan tekemästäni tuparikortista.
Words and paintery June was a real challange thist time with its color, but I tried. 
Olen näitä asioita miettinyt myös siksi, että saan päivittäin olla rajaamassa ja kasvattamassa omia muksuja asialliseen ja toista kunnioittavaan käyttäytymiseen somemaailmassa. "Muistathan, että kommentoit kavereiden kuvia nätisti - tai et ollenkaan!" " Kaikki mitä kirjoitat/jaat jää sinne. Haluatko varmasti, että tämä on kaikkien näkyvillä?" "Voit kirjoittaa vain sen, minkä voisit kertoa kasvotusten/minkä haluaisit itsekin kuulla?" Meillä käytössä vasta Instagram. 
Haasteet eivät toki olleet vielä ohi. Ihmiskehon suhteet ja asennot ovat itselle vielä melkoinen haaste enkä kuitenkaan halunnut lähteä valmiita malleja tässä käyttämään. Neitosen yläkroppa löytyi helpohkosti lehtikuvasta, joten jäljelle jäivät vain jalat..... Siinä oli ihan tarpeeksi. Tai liikaa, joten ratkasin tilanteen pyrstöllä.
