Suojelija

 Harvemmin töistäni on saatavissa minkäänlaista kannanottoa suuntaan tai toiseen. Useimmiten maalaan, mitä mieleen tulee - annan intuition viedä ja ehkä vasta jälkeen päin on nähtävissä - jos on - jokin tarkoitus tai syy....

Tämä taulu syntyi samalla tavalla. Vahnan tukkoonmaalaamani ja keskenjääneen työn päälle laitoin kerroksen gessoa ja siellä oli jääkarhuemo suojelevasti oman pienen pentunsa yllä.

Henkilökohtaisesti kuva kertoo ehkä siitä ihanasta, ja samalla hieman kivuliaasta kasvusta, jonka jokainen vanhempi käy läpi lapsen kasvaessa. Kun napanuora venyy, ja sen tulee antaa venyä, kun lapsi kasvaa etkä voi - eikä pidäkään - häntä kaikilta vastoinkäymisiltä suojata. Kun lapsi kasvaa, pitää lapsen antaa mennä, kokeilla omia siipiään, pettyä ja mennä vähän rikkikin - jotta voisi kasvaa vahvaksi ja itsenäiseksi.

Kuvan voi myös halutessaan nähdä Telluksen hätähuutona. Yhtä karuimmista viesteistä ihmiskunnan tuhovoimasta kertoo likaisen harmaa jääkarhu joka kulkee voipuneena entisellä elinalueellaan... Ennen valkoinen toimi suoja värinä - nyt se on kuin huutomerkki.

Suojelija: äiti lapsensa, karhuemo pentunsa, ihmiskunta maapallon. Jos lähdetään liikkeelle vaikka siitä, että siivuotaan omat jäljet?

"Mäkin oisin mun kaa"

 

This one is made of four. :) In a way.... I like to paint with out any preideas and I let the work guide me trouhgt. So you can see lots of layers and mediums and then some happy & funny face :)

First layer

Naiskehon kauneudesta

 Tämä kuvapari on yksi harjoitustyöni Kuvanrakentamisen kurssilta. Tarkoituksena oli kuvata kirkas ja hämärä.  Annetun ohjeistuksen lisäksi pohdin näitä tehdessäni paljon henkilökohtaisempiakin ulottuvuuksia.

Mietin mm. miten nainen usein kuvataan. Lihava nainen nähdään helposti rumana, tylsänä, laiskana, pornahtavana tai rivona. Kauneuteen liitetään laihuus ja sopusuhtaisuus. Hm. En usko, että se on niin yksioikoista.

Pohdin myös omaa itseäni. Omaa yli nelikymppisen naisen kehoani, joka on ollut joustava ja auttanut maailmaan kaksi ihanaa lasta. Joka hyväksyy sen, että pidän ruuasta ja herkuista, liikun epäsäännöllisesti. On hämmentävää katsoa itseään omia uurteitaan ja poimujaan. Rehellisesti, kaunistelematta ja hyväksyen. Näissä töissä on minulle eniten kyse juuri siitä. Hyväksymisestä. Itsen ja oman kehon hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Nähdä kauneus siinä epätäydellisyydessä joka tekee sen täydellisyyden.... 

Pouringmedium

 

Tiedätkö sen tunteen, kun katselet videota, tuijotat tuntikausia hypnoottisesti, innostut ja hankit kokeiluun. Kokeilet kerran ja sitten toisen. Sitten ajattelet, että ei tämä ei ole minun juttuni. Pouringmedium kuuluu tähän ryhmään. Se on kiehtovaa ja kaunista katsella. SEn tekeminenkin on jossain määrin koukouttavaa ja rentouttavaa. Itselle vain on niin, että en taida olla abstraktin työn ihminen. Haen selitystä ja ymmärrettävää hahmoa, ja hiukan ahdistun, kun en löydä.... 

Tämä työ syntyi, kun päätin tyhjentää purkit ja antaa vaan valua. Tämä lienee viimeinen Pouringmedium työni -koska en sitä lopulta ymmärrä.