torstai 30. kesäkuuta 2016

Yritän uudelleen

Pihku: Dream

Miia: Be Positive

Maikkis: A Woman´s Place

Katja 2/10

Mari

Heidi 6/10

Piiku: Vanumummo

Taina: Kauan kaivattu kukkiva kesä

Taru Dress
Nämä ihanaiset kortit tipahtivat postiluukusta Jehkottaren haasteesta. Kiitos ihanat taitavat tekijät.
Omat korttini näkyvät tässä alla. Tämä postaus katosi jo kerran,joten nyt kuvat pienempinä ja teksti jäänee tähän :) 










keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Journal 52 week#25


 Artjournal aukeama Journal52 viikko 25
haastoi kesäisesti. ...joskus en ihan satavarmasti ymmärrätehtävän antoa, mutta yritän parhaani. Teksti on tuttu lastenlaulusta, jota laulettiin muksujen muskarissa.

Aurinko
Aurinko
korkealla taivahalla
korkealla taivahalla 
loistaa jo...

Tässä käytetty linerkyniä, gessoa (valkoista), valkoista Poscatussia ja ihania ihania Inktensen Blockseja.
Viimeaikoina olen kovasti tykännyt piirrustella ja doodlailla.... 


P*skarteluhaaste #323

vihreä -x - pilkkuja
 Paskiksessa tällä kertaa bingo. Jee! Tykkään niistä. Tämä kortti tehtiin suurella tunteella 12 vuotta täyttävälle esikoiselleni....ja hyvässä seurassa nimittäin Maikki-Nooran luona. Kiitos, Maikkis.... Kaikesta. Valokuvauksesta, välineiden, värien, leimojen ja dymon lainasta. Keskustelusta. Olet aarre.
Ensin leimasin sammakot VersaMarkilla ja mustalla kohopulverilla, kastelin paperin ja leikin Brushoilla (muistaakseni Olive green ja lime). Sen jälkeen värikynillä sävytin reunaa.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Gelliprintteja ympäri ämpäriä.... mitäs sitten?


En tiedä, miten muiden gelliplattella leikkijöiden laita on, mutta itsellä käy usein niin, että saan nopeasti kasan erilaisia ihania papereita ja sitten kuitenkin käytän yhden ja loput jäävät kuljeksimaan ympäri askartelutilaa. Näin olen päätynyt miettimään useampaan kertaan, miten niitä käyttäisi mielekkäästi. Tässä yksi ratkaisu.
 Ensin mietin jonkin itselle mieluisan hahmon tai muodon, jonka jälkeen piirrän ainakin kaksi kolme mallia - vähän eri kokoisia kaikki. Sitten piirrän niiden avulla gelliprintin kääntöpuolelle kuvat ....
 Leikkaan kuvat irti ja vielä keskeltä kahtia. Sitten on edessä rentouttavin osuus: doodlailu. Piirtelen puolikkaat täyteen kuvioita hyödyntäen jo printissaä olevaa kuviota tai keksien jotain muuta. Sellaisen huomion olen tehnyt, että mitä enemmän doodlailen kerralla sitä hauskempia kuvioita keksin - voisi kuvitella että se on toisinpäin, mutta ilmeisesti rentoutumien tekee luovaksi. Ja doodlailu rentouttaa.

 Artjournalsivun voi maalata tai värjätä miten vain, sen voi myös kirjoittaa täyteen tekstiä, tämä päälleliimattava kollaasi peittää alleen kaiken.  Tässä tein taustan ensin kokonaan sinisella, johon liimasin servettisuikaleita ja vielä päälle kullan väristä maalia. Sitten sommittelin leikkaamani ja doodlaamani puolikkaat taas kokonaisiksi ja taustaan. Nyt niin, että isot ensin ja varjostus, ja sitten pienemmät. Varjostuksessa käytin Stabilo All kynää ja Liqteksin väritöntä gessoa (koska tällöin sain muutoin vesiliukoisen pigmenttirikaan Stabilo All:n pysyväksi).



Viimeistelin sivun akryylimustalla (laimennettu) ja fineline applicatorilla....

Ainiin, pakenen taas mökkielämään hetkiseksi, joten seuraavan kerran blogista löytyy vasta heinäkuun puolella. Toki jos intoa piisaa juttujani löytyy instasta RINUAAKKA_ nimimerkillä :) See you there!

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Summercat?




 Words and paintery June was a real challange thist time with its color, but I tried. 


Sometimes people take a pet - just or the summer and then they leave it behind in Autumn.

So my idea is:

Summercat?
No. A lifetime comitment.
That ´s what I am.


Artjournalia tummilla sävyillä

 Itsensä toistaminen ei liene ole vaarallista? Usein silloin kun ei ole vahvaa ajatusta siitä, mitä lähden tekemään, kun en tee tuntia tai haasteeseen. Päädyn lopulta kerroksien ja kerroksien jälkeen piirtämään ja maalaamaan kasvot. Miksi näin? En itseasiassa osaa vastata. Ehkä kyse on haasteesta, jonka tässä aiheessa koen kerran toisensa perään. Silmiä rakastan. :)

Tämän kuvan juttu on tuo punainen vesiväri tuon kaiken akryylimaalin päällä. Kerrokset <3

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Yllättäviä tulkintoja ja pohdintoja niiden takana

Olen pohtinut sosiaalisen median villissä maailmassa seikkaillessani useampaan otteeseen vastuuta. Kirjoittajan ja kommentoijan vastuuta. Negatiivista ja postiivista viestintää. Ja myös sitä, miten harhaanjohtavan kuvan- niin hyvässä kuin pahassa - somen ensivaikutelma antaa.

Olen näitä asioita miettinyt myös siksi, että saan päivittäin olla rajaamassa ja kasvattamassa omia muksuja asialliseen ja toista kunnioittavaan käyttäytymiseen somemaailmassa. "Muistathan, että kommentoit kavereiden kuvia nätisti - tai et ollenkaan!" " Kaikki mitä kirjoitat/jaat jää sinne. Haluatko varmasti, että tämä on kaikkien näkyvillä?" "Voit kirjoittaa vain sen, minkä voisit kertoa kasvotusten/minkä haluaisit itsekin kuulla?" Meillä käytössä vasta Instagram.

Olen myös useasti ärsyyntynyt mielestäni turhan kärkkäistä reagoinneista asioihin, joihin "livenä" tuskin nähtäisiin vaivaa avata suu. Kuinka paljon some vapauttaa sinua? Olen pohtinut jatkuvasti negatiivisesti reagoivien ihmisten kohdalla seuraavia kysymyksiä. Miettinyt ovatko nämä aikuiset ihmiset miettineet...

...että some kommentit ovat ikuisia.
...että niitä lukevat ihmiset luovat kommettien perusteella kuvan (ensivaikutelman) kirjoittajasta.
...että ne kertovat enemmän kirjoittajan maailmasta/arvoista/ tärkeysjärjestyksestä kuin aiheesta, jota kommentoidaan.
...onko kirjoittamasi asia sellainen, jonka sanoisit myös kasvotusten?

FaceBookista armaasta ihmisloukusta voi olla montaa mieltä, mutta se alaspäin oleva peukku sieltä puuttuu. Eikä syyttä? FB:kin ymmärtää ihmisluonnon taipuvaisuuden negatiivisuuteen.

Ja kyllä, se älähtää keneen kalikka kalahtaa. Olen himpan verran loukkaantunut, mutta toisaalla saamastani palautteesta en täällä omassa blogissani.<3 Mistä juontuikin mieleeni kiittää kaikkia teitä, jotka täällä olette kommentoineet "hengen tuotteitani". Olette positiviisia ja kannustavia ihmisiä, joiden jokainen viesti on kantanut vähän matkaa eteenpäin.

Jottei vallan tänään menisi määkimiseksi laitan tähän kuvan tekemästäni tuparikortista.


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Journal 52 week 24: Blossom

 Journal 52 ja viikko 24 haastaa jälleen pääset taas valitsemaan haasteista toisen tai vaikka molemmat. Tämä haaste on antanut tänä vuonna inspiraatiota vaikka kuinka paljon. Ehkä juuri eniten siksi, että olen kokenut sen jotenkin niin tosi vapaaksi.

Näitä haasteita toteuttaessani minä en ole noudattanut muutakuin ideaa, joka mieleen sanasta tulee - englanin kielisistä prompteista en aina ehkä edes ymmärrä kaikkea, mutta ei sen ole niin väliäkään...

Tässä sivussa doodlailua ja väritelty tusseilla. Vielä kevennetty valkoisella kynällä. Journaling osuus tehty viimeisenä, mutta tavoiteena silti että se on taustassa ja mahdollisimman piilossa omassa sekavuudessaan...



perjantai 17. kesäkuuta 2016

LifeBook week 15: Your Story Matters–The Ripple Effect with Tam Laporte

 Partavaahtomarmorointi... hauskaa, sotkuista ja jälkiaromi leijuu pitkään ilmassa. Tamara Laportelta todella erilainen tunti. Yllättävä ja kuitenkin syvällinen ja pohdiskeleva niin kuin vain Tam osaa.
Alkuperäinen työ toteutettiin tusseilla ja akryylimaalilla. Itse käytin vain Inktense Blockseja ja valkoista Posca kynää. Blocksejen vahva pigmentti oli tässäkin erittäin hyvin riittävä. Huomaan olevani lomalla. Viikonpäivä ei ole heti mielen päällä, aamut alkavat milloin sattuvat, herkuttelua ja ystävien tapaamista... aikatauluista ja suunnitelmista ei tietoakaan. Ah! Ihana ihana vapaus.  Viimekesän leimallisin juttu oli näyttely ja sen valmistelu. Ehkä siksikin tämä kesä tuntuu ihanasti tyhjältä. <3

Samaa rentoa aikatauluttomuutta myös Sinulle

torstai 16. kesäkuuta 2016

P*skarteluhaaste#322

P*skikseen #322 tulee käyttää kolmea väriä pääroolissa. Tässä oma yritelmäni. PanPastell kolmessa kerroksessa ja päälimmäiseksi kuvan siirtona teksti.

Tämä lähdössä tupaantulijaiskortiksi.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Paperinukkeja Paperillassa

Tänään aukeavassa Paperillan juttussa kaiveltiin paperinuket laatikosta.  Aluksi annettu tehtävä sai tuskan hien nousemaan otsalle. Eih! Paperinukkeja!! ...pyörittelin ideoita pitkään, ja kun lopulta sain idean, innostuin todella, sillä saatoin liittää paperinukkeni rakastamaani artjournaliin.

Haasteet eivät toki olleet vielä ohi. Ihmiskehon suhteet ja asennot  ovat itselle vielä melkoinen haaste enkä kuitenkaan halunnut lähteä valmiita malleja tässä käyttämään. Neitosen yläkroppa löytyi helpohkosti lehtikuvasta, joten jäljelle jäivät vain jalat..... Siinä oli ihan tarpeeksi. Tai liikaa, joten ratkasin tilanteen pyrstöllä.

Näin syntyi ensimmäinen kuva, ....

Sen jälkeen neidille vaatteet ---ja maisema muuttui jälleen.























Itselle yllätyksenä syntyi vielä kolmaskin kuva, ja uusi nainen. :)

Mielenkiintoinen projekti. Tykkäsin lopulta kovasti. Näistä kuvista saisi helposti tarinan.