keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Maire


Maire
Moni meistä kadottaa aikuisiän myötä kontaktin sisäiseen lapseensa. Uteliaisuus, yllättyneisyys ja täysin rinnoin elämästä nauttiminen katoaa jonnekin siihen kaavamaisuuteen, mitä ajattelemme että aikuisilta odotetaan. Jos syksyinen lehtikasa herättääkin hetkellisen ajatuksen sekaan hyppäämisestä, nopeasti sysäämme ajatuksen syrjään. Eihän niin sovi tehdä.

Maire (76 v. kuva kortissa) on onnistunut säilyttämään tuntuman sisäiseen lapseensa, on sen kanssa sinut ja elää täysillä joka päivä. :)

Mätäkuun korttirinki Helenan materiaalit ja Neljä sisarta

Sain aamulla ihanaa postia. (Tähän väliin voidaan huoletta jättää pidempikin taidepaussi) Mätiksessä materiaalipaketin on lähettänyt Huvikummun Helena, joka olikin sitten päättänyt laittaa kirjekuoreen kaiken :) Tältä sisältö näytti...



Mätismatskut vol. 3
Se pitis sisällään upeita kuviopapereita, himmeästi hehkuvia papereita, keijuleimasin kuvia (4 kpl), kukkia, nappeja, pitsiä, nauhoja, metallisia koristeita. Ja kaiken kruunasi Hellun itsensä tekemä Tagi- kortti. :) 

Joten syystäkin vain huokailin hetken.
Tuntuu, että viikko viikolta mätispakettia odotaa enemmän, vallankin nyt kun odotettavissa on enää yksi paketti ensiviikolla... Hmm. Olisiko sitten uuden ringin aika? ;)

Ja tokihan tästä oli heti lähteä kortteilemaan.

NELJÄ SISARTA

Valo

Sisaruksista ensimmäinen syntyi helposti ja itsestään selvästi kuten esikoisilla tapana on. Sen oli tapana tulla huoneeseen ensin, valita parhaat päältä ja olla joskus, jopa hieman itsekäskin. Sellainen Valo nyt vain oli. Mutta jos jonkun mieli oli maassa tai oli sattunut jotain ikävää, silloin Valo unohti itsensä ja valoi varmuutta ja voimaa jokaiseen murheelliseen mieleen, sillä Valo ymmärsi myös pimeyttä.




 Yö syntyi Valon jälkeen, niinkuin luonnolista olikin. Se oli mysteerinen ja kujeileva, kiusoitteli ja hämmensi ajatuksia. Toisinaan Yö saattoi olla pelottavakin, ei varsinaisesti Yö itse - sillä se oli kaunis, todella kaunis. Mutta jos ei pitänyt varaansa, saattoi Yö nostaa jokaisen mielen sopukoista pintaan ne kamalimmat möröt, ja pelot, kuvitelmat, joita ei olisi tarvinnut esiin kaivaakaan. Yö ymmärsi, että asioilla - kaikilla asioilla on kaksi puolta. Niin se myös aina väistyi Valon tieltä. Silti Yö oli välttämätön, sillä se tarjosi levon ja virkistävän unen. 
Tuli

 Sisaruksista kolma Tuli syntyi melkein vahingossa ja siitä vahingosta kyllä viisastuu. Tuli oli lapsi, jota täytyi aina vahtia ja vartioida ja sen nälkä oli kyltymätön. Parhaimmillaan Tuli oli kauneita, mitä kuvitella saattoi - silloinkaan ei saanut unohtaa, miten vaarallinen se oli. Tuli oli säälimätön, jos sen valtaan joutui. Se nielaisi sisäänsä kaiken, mikä sen tielle osui. Mutta sillä - niin kuin kaikella - oli myös toinen puoli. Huolehdittuna ja hyvässä seurassa se oli ahkera, lämmin ja mukava. Tuli tarjosi turvaa ja lämpöä kylmyyttä vastaan.


Lumi

Lumi, sisaruksista viimeinen, tuli yllätyksenä paljon muiden jälkeen. Se tuli niin hiljaa ja odottamatta, ettei kukaan osannut muuta kuin kiljua riemusta ja ihastella sen puhdasta kauneutta. Lumi oli hiljainen lapsi, se piti mekkonsa aina tahrattomana ja liikkui kuin liukuen. Se viihtyi Valon ja Yön seurassa, mutta vältteli rämäpäistä Tulta, joka kiusasi pientä sisartaan armottomasti. 
Niin kaunis ja vaatimaton kuin Lumi olikin, ei kukaan voinut täysin siihenkään luottaa. Lumen pehmeys ja lempeys on kuin valhe, jota tarkemmin tutkiessaan löytää ei niin kauniin totuuden. Lumen valtaan vajoaminen oli lähes aina yhtä kohalokasta kuin Tulen nielemäksi joutuminen.
Sellaiset olivat neljä sisarta. 



JA mitä jäi jäljelle... Paljon sellaista, mistä voi askarrella myöhemmin lisää.
Helenan ja Tiinan kortit löydät klikkaamalla. 


...sain minä tänään toisenkin paketin, josta iloa oli Sisarten kanssa ja varmasti myöhemminkin.



maanantai 29. heinäkuuta 2013

Paperikassista kirjekuoreksi


Inspis-haaste16 kehottaa kierrättämään. Haaste minun makuuni. Tähän haasteeseen saa osallistua 5 kertaa, joka kerta postaten uuden tuunauksen.

Minulla lähtee huomenna arvonnan voittajalle Kustin mukaan pikkuinen paketti, jonka kokoilin tänään kaiken askartelun ohessa. Suosin kierrätystä ja virallisempia kirjeitä lukuunottamatta laitan lähes poikkeuksetta kirjeeni ja postini käytettyihin kirjekuoriin. Nyt iski eteen pulma, kun yhtään isompaa kuorta ei löytynyt - ei uutta ei vanhaa. Sen sijaan löysin itsessään kauniin ja konstailemattoman Iittalan paperikassin.

Ja koska tästä on tarkoitus tehdä kirjekuori, johon pitää saada melkoinen tavara määrä sisään, mutta se ei saisi painaa paljon, joten aloitin siitä, että postin kaikki ylimääräiset mm. kahvat ja pohjan. Lopputuloksesta tuli tällainen...



Naisväkeä

Tämä päivä alkoi ihanasti, kun postilaatikolla oli odottamassa upea kirjekuori täynnä leimattuja ukkoja ja akkoja, kuten Salainen toiveeni kuuluikin. Kiitos Eva :)

Ihanat leimakuva! 
Niinpä tänään tein pienen poikkileikkauksen naisen elämästä, kurkistellen kortteihin :)
  
"Kuka nauraa niinkuin aurinko kuka itkee, niinkuin kuu?"
Lotta ja luottoystävä
 Leila ja "On niin nuori tää mun rakkautein sen tiedän...."  
Ulla (iltariennoista uupunut)
ja Matilda valssaa...

Siin se on naisen elämä silleen karkeasti mutkapaikoissa.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

"Vauhtikallo"

Liityin ihanaiseen KK:n vipryhmään ja siellä Ikiliikkujan haasteena oli RALLIAUTO, jonka toteutin seuraavasti...

"Vauhtikallo"
Mä oon nyt kovasti innostunut liittämään musiikit - ja etenkin lyriikat - yhteen. :) Joten tämäkin on melko ilmeinen. Biisi on muuten sellainen, jota Enoni lauloi minulle joskus vuonna suo, kuokka ja Jussi - kun päristeltiin papan vanhalla Valmetilla pitkin Kasin peltoja...
Eli Sorateiden virtuoosi ja Rauli Badding Somerjoki :)

"Hän on sorateiden virtuoosi hän lentää matalaa, jalka tuuppaa kiinni kaasuun.
Nuoteista hän soittelee kuin teiden Rubinstein, sompaa, repii kaiken irti autostaan.

Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmälä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

On yhden miehen ratissa liikaa klappia, se tuli mutkaan ja sitten tuotiin pappia.
Pimeä on taivas ja jäässä pinta tien, herra Vauhti nimensä ja kaiken hinta taito lie.

Hei, hän syntynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

Ne sanoivat kaiken rajoiksi taivaan ja maan, häntä pysty kumpikaan ei kahlitsemaan.
Siellä hän liitää ja soittaa sävelmää, kontti laulaa renkaat ulvoo, voitto häämöttää.

Hei, hän syntynynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

Hei, hän syntynynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan.

Hei, hän syntynynyt on vauhti kallossaan.
Hei hei hei, ja bensaa suonissaan.
Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan, loiva vasen, antaa
mennä vaan."

Kalastaja Eemeli

Kortiston haaste # 37 jäi vielä TuplaO:n jälkeen "kaivelemaan". TuplaO on toki ihana tuttavuus, mutta kortistoon halusin kuitenkin jotain muuta.

Sitten illalla elokuvaa katsellessa kynä teki paperille Kalastaja Eemelin, jonka kortissa toistuu: värit, kalat ja aallot on tehty stanssattua sabluunaa toisetamalla sekä taustaan olen useaan kertaan toistanut sanan "muistoja". Tämä kortti lähtee Kortiston haasteeseen mukaan
Kalastaja Eemeli
Ja vastaus kysymykseenkin muuttui viimeyönä: Paras ostokseni netistä (tehtiin viimeyönä): kehysttanssit. :)

TuplaO alias Omituinen Otus


 Korstiston haaste#37 peräänkuuluttaa SAMAN TOISTOA
Tässä toivotaan vaikkapa samaa kuvaa useampaan otteeseen, samaa leimaa, samaa koristetta jne.
 
Heti luettuani "tehtävän annon" mieleeni paukahti ajatus eräästä kauniista raikasvärisestä paperista, jonka käyttämisen olen kokenut jokseenkin haastavaksi. Paperin väreineen ja raitoineen pidin mielessäni piirtäessäni tätä omituista otusta, joka kortissa toivottaa onnea. TuplaO toistaa kortin värejä, jotka ovat punainen (lämmin, melkein oranssi), keltainen valkoinen ja vihreä. Mustaa ja harmaata kortissa on lähinnä korostusvärinä. Muutakin toistoa löytyy mm. feikkisaumat kiertävät kaikkia papereja, nappeja on useampia ja alkuun Onnea oli kaksi kertaa, mutta valmiiseen korttiin se mahtui lopulta kuitenkin vain kerran. Ja Rölli-peikon ihana runo sopii tähän korttiin (toistoineen), kuin nenä päähän... 



TuplaO

 omituisten otusten kerho.
Omituisten otusten kerho,
omituisten otusten kerho.
Jos yksinäinen on sinun pesäkolosi,
jos murheelliseksi tunnet olosi;
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän:
meitä ei olekaan aivan vähän.
Omituisten otusten kerho,
omituisten otusten kerho.
Omituisten otusten kerho,
omituisten otusten kerho.
Jos sinun äänesi tulee ulos meluna,
jos sinun nenäsi on niin kuin peruna;
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän:
meitä ei olekaan aivan vähän.
Omituisten otusten kerho,
omtuisten otusten kerho…
Ei sinun kannata sitä panna pahaksi
jos sua joku nimittää möhömahaksi;
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän:
meitä ei olekaan aivan vähän.
Omituisten otusten kerho,
omituisten otusten kerho…
niinhän se on, että jokaista maailmassa,
joku toinen voi pitää omituisena;
silloin kannattaa liittyä kerhoon tähän:
meitä ei olekaan aivan vähän.
Omituisten otusten kerho,
omituisten otusten kerho…
Sanat ja sävellys Allu Tuppurainen



Tällä viikolla kortiston haasteen yhteydessä kysytään: Paras nettiostoksesi?
- Paras nettiostokseni on todennäköisesti vielä ostamatta (ja luulen, että se on jokin stanssi/kohokuviostanssi tai muuta vastaavaa ja näen sen melkein jo siintävän silmissäni), mutta tähän mennessä paras on tekstileimasimet, joita tilasin kerralla lähes kaikkiin tilanteisiin joita kuvitella saattaa sekä Created by - leima, joka on vielä matkalla kotiin.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

"Pienen päästin!"



Kuvan nimi
Tämä päivä vilahti askarrellen seuraavan työn parissa. Tällä kertaa en kortteillut, vaan tein sen vastakohtaa - skräppäsin.

Tai minulla se on vastakohtaa. Siinä missä kortteilu on miettimisen kautta mahdollisemman kauniiseen ja jotenkin kohdillaan olevaan kokonaisuuteen pyrkimistä. Skräppäys valokuvineen, ja srtuktuureineen ja kerroksineen on enemmän tunnetta. Ja siihen just nyt tuli mieleen heitää tähän tämmönen fiilikseen tarttumista...

Ja niin nyt olen oppinut sen peruseronkin (Kiitos, P!) kortteilussa toivotetaan/onnitellaan/kiitetään jotain/annetaan toiselle. Skäppäys on jonkinlaista tarinan kerrontaa tapahtumasta/tilanteesta/ihmisestä, rakentuen pääsääntöisesti valokuvan ympärillle. Ja nyt joku viisaampi voi vapaasti kommentoida, lisätä tietouttani tässä asiassa.


"Pienen päästin!"


Kuvat...



Kuvat vasempaan kulmaan ovat osin omia, osin netistä. Ylhäällä vasemmalla on kuva, joka on varmasti tältä kesältä monellekin liian tuttu eli Iltasanomien kuva Laukaan Vihtavuoren ruutitehtaalta.

Oikea yläkulma on YLEn kuva Heinolan kierrätys yhtiön pihan palosta.
Ja alakuvat ovat 5-tiellä kuvattuja ensin mun ottama etulasin läpi ja sitten Esikoisen ottama takaikkunasta.


Kuva tekstistä...

"Perheessä nauraminen on tärkeää, ja meillä nauretaan paljon.
Pienen päästin!” on legenda jo eläessään se tuoksuu ja melkein maistuu,
Se silti on kovin ympäristö- ja luontoystävällinen ilmiö.
Hetkellinen hajuhaitta, joka suo helpotusta paastajalleen.
Heinäkuussa 2013 ”pieniä päästeltiin” muuallakin Suomessa
- eikä niin pienin riskein"





Ja tästä kuvasta on pakko sanoa, että ei se ei ollut Esikoinen itse joka "pienen päästi"....

 Olen tähän leiskaan varsin tyytyväinen, se on jollain lailla meidän pesueen oloinen, ja kuitenkin vakavahenkinen ehkä hieman kantaaottavakin. Kuulisin mielelläni, millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää...

Mistä on pienet tytöt tehty?

Eilen tapasin ystävääni matkalla vattupuskaan hänen takapihalleen - sekä vattupuskaa että takapihaa on melkoisesti. Mukanani vein kaikki viimeiset korttini, sillä hän on aiemminkin korteistani pitänyt. Me harrastamme vaihdantataloutta, jossa maksuvälineenä toimivat mm. kortit. :)

Kotiin tuomisina mulla olikin sitten kolmen kortin tilaus. Kaksi vauvakorttia (joista toisesta ystäväni haluasi saman henkisen kuin oranssisävyinen vauvakortti) ja sitten 12-vuotiaan tytön synttärikortti.

Tällaiset sitten sain aikaiseksi...
Sokerista kukkasista,.....



Ensin tässä kortti, joka on toteutettu hyvin samaan henkeen kuin vauvakortti, jonka olen tehnyt aiemmin. Se jäi muuten ilman onnittelutekstiä,  niin se lopulta sekä callubin että minun mielestäni on parhaimmillaan.




Ja alla on toinen vauvakortti, vaaleanpunaista unelmaa odotetaan sielläkin kotiin saapuvaksi.

(Huokaus) Vauvat on vaan niin ihania.
inkivääristä kanelista...
Ja viimeisessä kortissa isomman neidin elkeet (ettei vain liiankin?!?!), bling blingiä ja glitteriä.
Niistä on pienet tytöt tehty!
P.s. Glitteriä ei kuvassa kovin hyvin näy :( Mutta sitä on paljon.

...ja aurinko tanssii.

Eilen siivosin askartelusoppeni - nythän kaaos on jo entisenlainen - ja pohdiskelin, mihin tarttua seuraavaksi. Tutkailin Tainan lähettämiä leimakuvia, joista sitten maalasin auringonkukat ja yritin tehdä aurinkoisen ja kesäisen kortin. Tässä lopputulos...

Aurinkotanssi




torstai 25. heinäkuuta 2013

Kun 1000 katselukertaa menee rikki,....

Kun 1000 katselukertaa menee rikki, arvon tähän postaukseen kommentoineiden kesken joko
  • pienen yllätyspaketin, joka pitää sisällään vähän sitä, vähän tätä: nappeja, nauhoja, helmiä, kuviopaperia, kukkia, pitsejä (mikään valtava tämä paketti ei ole, ihan tiedoksi ettei kukaan pety)
tai mikäli et ole askartelija
  • kortin, jonka minä teen Sinulle ja postitan kotiisi. Korttiin - aiheeseen, värimaailmaan, teksteihin ja kokoon saat esittää itse toiveet ja sen saat antaa eteenpäin tai pitää itse ihan kuinka vaan
Mukaan arvontaan päästäksesi Sinun tarvitsee vain kommentoida blogiani, sen sisältöä tai kortteja tämän postauksen alle sekä  jättää yhteystietosi, jotta Sinut tavoitan Onnettaren suosiessa. Olisi mukavaa jos kertoisit arvonnasta omassa blogissasi.

Onnea arvontaan!

1000 katselukertaa rikki! Kiitos kaikille kurkistaneille ja erityiskiitos kommenttinsa jättäneille. 
Arvonta suoritetaan tänään Neidin saapuessa onnettareksi. Voittajan sekä hänen valitsemansa palkinnon julkaisen täällä. Viimeistään maanantaina. 


ARVONTA SUORITETTUA JA VOITTAJA ON:
Sirja Kejonen!

Onnea.

Salaisia toiveita

Rakastan postin saamista ja lähettämistä todella paljon. Ennen muinoin olin kirjeenvaihdossa useamman ystäväni kanssa, sitten lasten myötä aikaa tähän on jäänyt kovin vähän. Kuitenkin yhä tänä sosiaalisen medianaikana on yhä ihanaa, valloittavaa saada postista Oikea Kirjekuori. Jokainen varmasti ymmärtää, etteivät "Nordea" tai "Fortum" aiheuta jännitystä, mikä alkaa välittömästi kun saan käsiini kirjekuoren, johon on käsin kirjoitettu saajan nimi osoitteineen. Se kätkee sisäänsä Suuren Salaisuuden. Kutsut ja kiitoskortit ynnämuut ohuet kuoret avataan heti, ja sitten taivastellaan tapahtunutta joukolla, mutta ne Aarteet paksut kirjekuoret rakkaan ystävän käsialalla kirjoitetut tai muuten vain ihanan pulleat... Ne, ne säästetään ja avataan Vasta kun on oikea hetki ja aikaa ihastella. Istua alas, lukea rauhassa ---tai kuunnella kuinka leimakuvat juttelevat. :)

No, nyt kuitenkin toimin lähettäjänä. Salaisten toiveiden ryhmästä löytyi 5 ihanaa askartelijaa, joiden toiveita oli mun vallassain toteuttaa. Toivottavasti kirjekuoret ovat niitä Oikeita Kirjekuoria, aiheuttavat jännitystä ennen avaamista ja edes hieman iloa, avaamisen jälkeenkin.


Askartelutaivaan Vintagehaaste # 17

Aiheena askartelutaivaan tämän kertaiseen vintagehaasteeseen on HERKUTTELU. Ratsastustunnin jälkeen olo oli hyvin energinen ja kun muu perhe käpertyi peiton sisään, minä ryhdyin vielä hieman kortteilemaan :)

Vintageaiheena herkuttelu olikin sitten haastava, sillä aiheeseen sopivia kuvia ei tahtonut oikein löytyä. Joten hyödynsin ihanaa Paulig-julistetta jälleen kerran, mikä toisaalta on minulle parasta mahdollista herkuttelua nimittäin kahvittelu. Hmmm....

Vintageni ovat olleet kovasti koukeroisia. Nyt asetin itselleni haasteen (herkuttelun lisäksi) olla käyttämättä kiekuraa ja muulla tavoin luoda vintagetunnelma... En ole varma onnistuinko mutta tällainen tuli kortista.
"Saisiko olla kupillinen kuumaa?"


Äidin iso pienipoika

Tämä kortti syntyi  tarpeeseen, tarpeesta ja nopeasti. Esikoisen saatoin aamulla bussiin, joka oli täynnä innokkaita, jännittyneitä partiolaisia ja bussin ulkopuolella itkuisia ja pelokkaita vanhempia. Iso pienipoikani siis lähti Ilves2013 leirille - suurleirille Hämeenlinnaan. Kolmeksi yöksi...

Kotiin palattuani kävelin suoraan soppeen ja tein Urhealle Partiolaiselleni kortin, jolla osallistun myös P*askiksen haasteeseen.

"Nappeja, nappeja, nappeja!" kuuluu tämän viikon P*skarteluhaaste#195. Napit ovat yksi juttu, mikä viehättää mua huomattavasti enemmän kuin kukat. Ja kukkien keskustana napit toimii myös loistavasti, mutta Urhea Partiolainen on "tyttöjuttuallerginen", joten kukat olivat poissa valikosta.


"Foksi"
P.s. Foksi on sen studion nimi, johon UP kuuluu ja savu on Klaffi... Filmiteemalla mennään ja olen niin onnellinen UP:n puolesta - hän kerää rinkallisen muistoja. Siinäkin tapauksessa, että saan hakea hänet kesken leirin kotiin.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Ihana päivä & Askartelutaivaan korttihaaste #22

Tänään oli hyvä päivä - ihan alusta asti. Olin juuri istahtanut alas soppeeni kupillinen kahvia  vieressä ja edessä Askartelutaivaan korttihaaste 22 ja pohdinta, että lynkataanko mut elävältä jos korvaan leimakuvan omalla kuvalla...  ja puoliso tuo postin, ja ihanan ison kirjekuoren, joka piti sisällään KAIKKI nämä leimakuvat ja nauhat. Kiitos vielä kerran Tainalle.















Ja sitten lähdinkin askartelemaan seuraavan bingoruudukon pohjalta Askartelutaivaan korttihaasteeseen#22, ensin tein jo aloittamani rivin....

Puucee
Tämä ihan selkeästi rivistä nappi-"leimakuva" -vihreä.... Samalla pääsin kokeilemaan mm. kulma ja reunaleikkuria... Kortista tuli melko täyteläinen. Siinä on paljon yksityiskohtia ja värejä, mutta mielestäni se on silti ihan hauska.
Tyyli-Lyyli
No, sitten kun olin aikani kuunnelut, mitä postin tuoma yllätyspaketti (vastaus muuten Salaiset toiveet ryhmän toiveisiini) minulle jutteli tein samaan haasteeseen tämän Tyyli-Lyylin, kortin joka toteuttaa rivin kukka-leimakuva-punainen. Siina kokeilin sävytysmusteita...LondonFogia. Ja yllättäen Tyyli-Lyyli oli ottanut lilat kaapista.

P.s. Tämä päivä piti sisällään myös toisen harrastuksen kaivamisen esiin naftaliinista. Kävin ratsastustunnilla ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1998 ;)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Mätäkuun korttirinki Tiinan materiaalit korttin nro. 2 l. "Rock'nRoll" ja Exspecially For You"

Tiina laittoi maanantaina postiin ja tänään laatikko kolahti. :) ja en meinnannut housuissani pysyä, kun sen avasin. Tänään oli kauppareissua ja ihan ruokakauppaan... ja vähän siellä Nokian kangaskaupassa kävin myös. Se on siis Vammalassa ja aivan ihana. Kyllähän sieltä jotain tarttui mukaankin :)


Mutta nyt mätiringin korttini :) Tässä ensin materiaalit:


Rock'nRoll






 Heti alkoi mieleen muodostua kuva mustavalkoisesta kortista, jossa on kaikki ja ei mitään liikaa. Mielestäni onnistuin hyvin. Tämä kuvan kitaristi on melkoisen kiukkuisen ja juuri sellaisessa teiniangstissa olevan oloinen kuin halusinkin. Meininki "mäoontäälläsivusssajosonpakkoollakuvassa!"

Ja nimikin on melko ilmeinen...
Exspecially For You


Tämä seuraava sen sijaan teetti todella PALJON aivotyötä. Tuijotin pitkään jäljelle jääneitä matskuja ja kuulin, mitä ne huusi, vaan en meinannu millään saada selvää... Sitten se synty, kovilla ja kipeillä ponnisteluilla.

Ja mä tykkään. Meidän tyttö&rakkausallerginen juniori sen sijaan totesi "Kamala!" :) joten tunnelma lienee 100% kohdallaan.


Ja mun päässä soi tätä katsoessa teinikauteni ensi hidas Kyllie Minogue & Jason Donovan: Exspecially For You ja vuosihan oli 1988.
Jäljelle jäi....
Linkittelen tähän sitten taasen muidenkin kortit ne löytäessäni :)
Tiinan kortit täältä...NIITÄ on kolme. :) 

Ja niin sitä hiljentyy odottamaan tiistaita ja postilaatikon kolahdusta :)

Annella ihanat arpajaiset

Seuraavasta pääset Annen ihanille sivuille Annen Kortti Koti, missä on menssa arpajaiset. 1000 kävijää täynnä.

Ja siinähän voittona on ---joten eikun kommentoimaan....

Romanssi

"Sua vain yli kaiken mä raa--aakstaaan, sinä taivaaani päälläää maan..." joikaa Leif Wager SuomiFilmissä Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Laulunnimi on muistaakseni Romanssi. Siitä tämän koritin nimi. Henkilökohtaisesti en Voi sietää Lefaa... Siitä voisi melkein tehdä myrkyn vihreän skräppileiskan, jossa on silti imelä tunnelma. YÖK! Toisaalta Romanssi oli aikoinaan sähköuruilla se ainut laulu, jonka osasin kokonaan...

Tämä kortti on KK:n vintagehaasteeseen#36. Jossa aiheessa kesäisesti häät/hääpäivä. Kortissani on stanssattuja kiekuroita, kerroksia, sävytystä ja uutta ihastuttavaa onnea-leimasinta pääsin käyttämään myös. Ruusut ovat tuommosia ei kovin vintage- ruusuja, mieluiten olisin laittanut paperiruusuja, vaan kun ei ole. Mutta tässä nämä lörpöttelyt... ja tässä Romanssi.


Tässä vähän kuvakulmaa...
Romanssi

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Jäätelökissa

Tällaisen luonnoksen pohjalta lähedetään liikkeelle, ja tämän haasteenhan tarjoaa Villakeijun kortteiluhaaste.  Näistä luonnoksista tykkään kovasti - ne antavat toteutukselle, tunnelmalle, kuvalle ja väreille niin paljon tilaa... me like.

Ja tässä valmiskortti, jonka Jäätelökissa ja KK:n chatti ohjasi yllättäen lilaksi (!?!).
Jäätelökissa




Ja sitten vielä se ihana leimasin posti avattuna ja testattuna :)
No, mutta kuvahan on kyljellään :) Emme anna sen häiritä....

Pum pum!

Eilen illalla olin niin tyytymätön Villakeijun haastekorttiin, että intouduin vielä - aivan liian myöhään - tekemään toisen kortin.  Johon näin aamutuimaan laitoin onnittelut kiinnia - ja TSADAA! se on vamis. Mielestäni mukava ja leppoisa kortti.

Ja kyllä kortteilu on koukuttanut niin pahasti, että joskus tämä tapahtuu yöunen kustannuksella, mutta ei varmasti lähimainkaan terveydelle haitallisimpia addiktioita.

"Pum pum!"
P.s. Kuten joku on varmasti jo huomannut minä postaan vain klo 20.09. Jos joku viitsisi kommentoida, että miten ja mistä saan asennettua postauksen kellon oikeaan aikaan.... :(

Inspiroidutaan Villakeijun kortteiluhaasteeseen

"Inspiroidu alla olevasta kuvasta-väreistä, materiaaleista jne ja tee korttisi sen inspiraation siivittämänä."näin ohjataan Villakeijun kortteiluhaasteessa 7/2013.

Ja voi miten vaikeaa tätä korttia oli tehdä, mikä oli hienoinen yllätys. Pöllöt on ihan mun suosikkeja. Värit oli haastavia... ja sit ehkä mun "uusi ajatus" siitä mikä on viimeistelty... No tällainen kortti tuli:
"Ja sit tää menis..."