Suru

 Aamulla sain suruviestin. Pappa nukkui yöllä pois. Hän oli sairastanut jo jonkinaikaa, joten uutinen ei tullut yllättäen. Surua kukin käsittelee tavallaan. Elämä kantaa. Ystävä toi ihanan kimpun ja runon:

Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
- Marleena Ansio -

Ystävistään ei voi olla kuin kiitollinen. Kaikista heistä. <3

Oman surun rinnalla kulkee huoli ja ajatu äidin ja enon surusta. Oman isän poismeno on vaikea tilanne, on lähdön aika ennemmin tai myöhemmin. Heille, äidille ja enolle, laitan postiin kortit, jotka tein, vaikka he tietävätkin että ovat ajatuksissani...