Mätäkuun korttirinki Helenan materiaalit ja Neljä sisarta

Sain aamulla ihanaa postia. (Tähän väliin voidaan huoletta jättää pidempikin taidepaussi) Mätiksessä materiaalipaketin on lähettänyt Huvikummun Helena, joka olikin sitten päättänyt laittaa kirjekuoreen kaiken :) Tältä sisältö näytti...

Mätismatskut vol. 3

Se pitis sisällään upeita kuviopapereita, himmeästi hehkuvia papereita, keijuleimasin kuvia (4 kpl), kukkia, nappeja, pitsiä, nauhoja, metallisia koristeita. Ja kaiken kruunasi Hellun itsensä tekemä Tagi- kortti. :) 

Joten syystäkin vain huokailin hetken.
Tuntuu, että viikko viikolta mätispakettia odotaa enemmän, vallankin nyt kun odotettavissa on enää yksi paketti ensiviikolla... Hmm. Olisiko sitten uuden ringin aika? ;)

Ja tokihan tästä oli heti lähteä kortteilemaan.

NELJÄ SISARTA

Valo

Sisaruksista ensimmäinen syntyi helposti ja itsestään selvästi kuten esikoisilla tapana on. Sen oli tapana tulla huoneeseen ensin, valita parhaat päältä ja olla joskus, jopa hieman itsekäskin. Sellainen Valo nyt vain oli. Mutta jos jonkun mieli oli maassa tai oli sattunut jotain ikävää, silloin Valo unohti itsensä ja valoi varmuutta ja voimaa jokaiseen murheelliseen mieleen, sillä Valo ymmärsi myös pimeyttä.

Yö

 Yö syntyi Valon jälkeen, niinkuin luonnolista olikin. Se oli mysteerinen ja kujeileva, kiusoitteli ja hämmensi ajatuksia. Toisinaan Yö saattoi olla pelottavakin, ei varsinaisesti Yö itse - sillä se oli kaunis, todella kaunis. Mutta jos ei pitänyt varaansa, saattoi Yö nostaa jokaisen mielen sopukoista pintaan ne kamalimmat möröt, ja pelot, kuvitelmat, joita ei olisi tarvinnut esiin kaivaakaan. Yö ymmärsi, että asioilla - kaikilla asioilla on kaksi puolta. Niin se myös aina väistyi Valon tieltä. Silti Yö oli välttämätön, sillä se tarjosi levon ja virkistävän unen. 

Tuli

 Sisaruksista kolma Tuli syntyi melkein vahingossa ja siitä vahingosta kyllä viisastuu. Tuli oli lapsi, jota täytyi aina vahtia ja vartioida ja sen nälkä oli kyltymätön. Parhaimmillaan Tuli oli kauneita, mitä kuvitella saattoi - silloinkaan ei saanut unohtaa, miten vaarallinen se oli. Tuli oli säälimätön, jos sen valtaan joutui. Se nielaisi sisäänsä kaiken, mikä sen tielle osui. Mutta sillä - niin kuin kaikella - oli myös toinen puoli. Huolehdittuna ja hyvässä seurassa se oli ahkera, lämmin ja mukava. Tuli tarjosi turvaa ja lämpöä kylmyyttä vastaan.

Lumi

Lumi, sisaruksista viimeinen, tuli yllätyksenä paljon muiden jälkeen. Se tuli niin hiljaa ja odottamatta, ettei kukaan osannut muuta kuin kiljua riemusta ja ihastella sen puhdasta kauneutta. Lumi oli hiljainen lapsi, se piti mekkonsa aina tahrattomana ja liikkui kuin liukuen. Se viihtyi Valon ja Yön seurassa, mutta vältteli rämäpäistä Tulta, joka kiusasi pientä sisartaan armottomasti. 

Niin kaunis ja vaatimaton kuin Lumi olikin, ei kukaan voinut täysin siihenkään luottaa. Lumen pehmeys ja lempeys on kuin valhe, jota tarkemmin tutkiessaan löytää ei niin kauniin totuuden. Lumen valtaan vajoaminen oli lähes aina yhtä kohalokasta kuin Tulen nielemäksi joutuminen.

Sellaiset olivat neljä sisarta. 

JA mitä jäi jäljelle... Paljon sellaista, mistä voi askarrella myöhemmin lisää.

Helenan ja Tiinan kortit löydät klikkaamalla. 


...sain minä tänään toisenkin paketin, josta iloa oli Sisarten kanssa ja varmasti myöhemminkin.