maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kuvasta kortiksi

kuvassa vesiväriä ja tussia

Vesivärit ovat minulle kovin mieluisa tapa tehdä kuvia. Se on se tutuin ja myös käsittämättömän helppo käyttää - ei tarvita suurta tilaa. Vesi on ainut edellytys, joka mm. reissatessa edellyttää vähän säätöä. (Mulla on melkein aina vettä säilykepurkissa mukana)...

Vaikka olen vuosikausia tehnyt vesivärikuvia, koen yhä opettelevani ja kokeilevani. Oppivani uutta. Vesivärien kyky näkyä toistensa läpi, sen läpikuultavuuden antava mahdollisuus kerroksellisuuteen on lumoava ja opin siitä koko ajan lisää. Varjojen muodostuminen. Ah!

Joskus ennenkin olen pohtinut, miten taitava voisi olla, jos keskittyisi vain yhteen tekniikkaan. ...mutta mutta... mä huomaan hetken päästä kyllästyväni ja silloin tulee tarve vaihtaa tekniikkaa.

Kuvat joista toinen päätyy kortiksi

 Korttien herkulliset metallinhohtovärit olen maalannut Van Goghin metalliväri paletilla. Sen olen todennut ehdottomasti parhaaksi tähän tarkoitukseen - ja minulla on niitä kyllä muitakin.

Tässä valmiit kortit


 Korttien tekstit on tulostettu ihan tavallisella tulostimella kuultopaperille . Olen aivan ihastunut siitä, miten kuultopaperi samaan aikaan nostaa tekstin esiin kuvasta ja  ei peitä kuvaa. <3

Näissä korteissa olen myös kopioinut itseäni, eli maalannut toisinnon kuvassa olevasta yksityiskohdasta ja leikannut sen irti. Sen jälkeen kiinittänyt sen kohoteippipaloilla korttiin.

Tämän tyyppisiä kortteja voi tehdä helposti ilman maalausvaihetta käyttäen valmiita kuvia tai leimojen avulla.

Kuvan alla on värilinen kartonki. Kartongin pyrin yleensä valitsemaan tummemman kuin kortin yleissävy, näin saa vahvan kehysmäisen vaikutelman - mikä korostaa kuvaa.

Tässä viereisessä kuvassa kuitenkin kartongin sävy on poimittu kortista ja antaa hauskan, kepeän ja raikkaan ilmeen kortille.

Tässä kortissa kuva on pienempi, mutta asettelemalla irto-oksan osin kuvan päälle ja osin ulkopuolelle sekä roiskimalla hopeaa myös korttipohjaan olen saanut mielestäni onnistuneen ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Viimeinen kortti on tehty leimakuvan ympärille. Leimakuva on maalattu vesiväreillä ja lisätty sävyjä puukynillä. Kuultopaperi tässä käytetty kuviopaperin kaltaisesti - ja silti hyödyntäen sen läpikuultavuutta (sydän aukko pahvissa). Puuleikkausteksti on kullattu embossaten.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Vesiväriä, puukyniä ja mustaa tussia

Lohikäärme (myyty)
 Nautin suunnattomasti piirtämisestä, maalaamisesta ja väreistä.... Kuinkakohan monta kertaa olen aloittanut postauksen näin?

Ehkä vähän selitellen yrittäen saada oikeutuksen sille, että piirrän tai maalaan kaiken liikenevän vapaa-ajan. Usein minulla on kesken useampi työ samanaikaisesti. Ja sitten niitä valmistuu monta samalla kertaa....

Minulla on tarve tehdä kuvia ja leikkiä väreillä. Mitä enemmän sitä teen, sen tyytyväisemmäksi tulen.

Yhä on useimmiten niin, ettei minulla ole kuvaa aloittaessani käsitystä siitä, mitä teen. Työ on vaistonvaraista ja avointa yllykkeille ja ehdotuksille. Paitsi ehkä silloin kun teen kuvaa, jonkun toisen pyynnöstä, johonkin tarkoitukseen. Tämän postauksen kuvat ovat pieniä A5 kokoiselle paperille tehtyjä.




Tekniikka niissä on sama. Ensin lyijykynä luonnos, sitten vesivärikerroksia, Derwentin Colorsoft värikynät ja sitten micron kynällä rajat. Muutamasta kuvasta löytyy myös PanPastel kuivapastelliväriä.
Vapautettu

Yksi eteenpäin työntävistä voimista on myös tarve oppia uutta. Tarve oppia hallitsemaan välineet, joita käytän.

...ja niitä välineitä on tullut hankittua enemmän kuin tarpeeksi.

Ihanaa on, että nää mun aivopierut miellyttää joskus jonkun toisenkin silmää niin, että työt päätyvät kehyksiin ja jonkun kodin seinälle. 
Yhdessä on mukavampaa

Kuulitko, mikä se oli?

Et ole yksin

Lohikäärmeen uni

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Mustaa ja valkoista


Minulle mieluisin artjournal kirja on ollut pitkään Moleskine. 
Aiemmin sivuilta löytyi paljon maalia ja mixedmediaa, mutta tästä kappaleesta ei löydy kuin mustaa ja valkoista. Olen tehnyt kuvat käyttäen Pigman Micron kyniä - enkä sitten mitään muuta. Osan tämän postauksen kuvista olen julkaissut jo aiemmin ja osa vasta tässä.

Kuvien - sillä tekstiä näissä on hämmentävän vähän - kautta olen tutkinut viivan mahdollisuuksia, rytmiä ja sommittelua. Moneen juttuu kimmokkeen olen saanut Tove Janssonilta, jonka töiden vaikutus on näkynyt (omasta mielestäni kuvissani aina) sekä Ulla Thynellin töistä. Ulla Thynell on suomalainen taiteilija, kuvittaja ja graffikko. Hän on aivan huikean monipuolinen taiteilija. Hänen työnsä ovat maagisia ja unenomaisia. Erityisesti hänen värinkäyttönsä on aivan kertakaikkisen huikeaa,
mutta ihailen valtavasti myös hänen tapaansa sommitella kuvakokonaisuuksia.

Kun puhun kimmokkeesta  en tarkoita, että olisin katsonut ao. taiteilijan työtä piirtessäni. Mutta olen tutkinut hänen tekemistään, sitä miten hän on kuvan toteuttanut, miten hän käyttää viivaa tai piirtää oksistoa.

Kuulisin mielelläni, millaisia ajatuksia työni sinussa herättävät?



Näihin naisaiheisiin inspiraatio tuli Elina Salmisen runoista.















torstai 6. kesäkuuta 2019

Pysähtymistä ja hidastamista

Joskus, kun elämä haastaa heittäytymällä hankalaksi. Joskus kun tipahdat itsesi kaivamaan kuoppaan. Ei ole sanoja. Eikä voimaa sanoa niitä, vaikka olisikin. Silloin löytyy lohtu ja rauha - ainakin hetkeksi - kynän ohuesta viivasta, toistuvasta ja mekaanisesta. Viivan rakentamasta muodosta ja kynän liikkeestä, jonka tahtiin hengittää...

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Alkoholimusteella maalaten

 Kuvasta sitä ei ehkä niin tavoita, mutta tämä on isohko työ. A4 kokoinen. Toteutettu alkoholimusteella synteettiselle paperille. Kun työ muutoin kuva, olen siihen piirtänyt yksityiskohtia sekä Stabilo All kynällä että Micron kynillä.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Guassia ja ajatusten virtaa

 Kuten kuvista näkee ei aina ole mahdollista asetella ja suunnitella kuvaustilannetta - vaan kuva ottaan, jos ja kun sivu valmistuu. Molemmat tehty ilman sen suurempaa suunnitelmaa - aivopieruina paperille. Guassiväreillä (peiteväri). Prosessi ja tekeminen on ollut se juttu - rauhoittuminen ja hengittäminen. Lopputuloksella ei ole niin isoa osuutta tässä kohtaa.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Olehan minä vaikka mitä...

...olen tänä keväänä tehnyt vaikka mitä. Minulle on tapahtunut vaikka mitä. Ihania ja odotettuja. Odottamattomia, yllättäviä. Ei niin mukavia ja elämää pysäyttäviä. Olen sammunut ja käynnistynyt hitaasti uudelleen.

Kynä ei ole pudonnut. Se on pitänyt liikkeessä. Värit ovat virraneet paperille ja kankaalle, mutta eivät ole blogiin asti ennättäneet.

Mutta tässä jotakin tältä keväältä...
akvarellikuvia kortteihin - kerrostekniikkaa tässäkin



Kesän tuleviin rippijuhliin kutsujen suunnittelua - tämä ei ihan lopullinen versio ole vielä

Alkoholimusteella tämän kortin värimaailma (tilauskortti)

tilauksesta tämäkin yo-kortti guassimaali ja Micron kynä

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Try it on Tuesday: Say it with flowers

This Spring has been hard for me. I haven´t been able to do the work I love so much, but I am getting better and soon I am back with my work <3 It makes me happy.

Still I want to use Cactus as a flower of this challenge. Cactus is calming and beautiful, with very few colors. It says be strong, but careful. Remember to protect you self too.

I used only watercolors with it. :) Have a nice Thuesday and thank you for challenge

"Mäkin oisin mun kaa"




This one is made of four. :) In a way.... I like to paint with out any preideas and I let the work guide me trouhgt. So you can see lots of layers and mediums and then some happy & funny face :)


First layer

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

...kun ajatus lyö tyhjää...

Ulla Thynel tutkintaa

 Kun on halu tehdä, mutta ei ideaa tai ajatusta. Kun on tarve uudistua, luoda nahkansa, mutta ei tiedä miten....

Niin silloin voi halutessaan ja mielestäni hyvällä omalla tunnolla, tutustua sellaisten taiteilijoiden töihin, tekniikoihin ja tyyleihin, jotka sielua ja silmää hivelevät.

Tutkia värien käyttöä ja muotoja kuten olen tehnyt tutustuessani Helen Dardikin töihin. Hänen töissään minua kiehtoo maailma, jonka hän luo niin helpon ja vaivattoman oloisesti. (Tässä kohtaa voin todeta myös, että upean helppouden takana on valtvasti töitä - veikkaisin - ja selkeästi lahjakkuutta: värien ja asettelun sekä muotokielen hallinnan suhteen). Helenin työt ovat raikkaita ja iloisia, täynnä leikkiä ja naurua - lapsellista kikatusta.  Ei voi kuin ihailla....

Toinen ja tällä kertaa ihanasti suomalainen taiteilija on Ulla Thynel  . (Tähän perään sydän potenssiin 300) Hän on niin taitava. Värit ja tunnelma. Hahmot, sadunomaisuus ja se ihana tovemaisuus. Ei voi kuin ihminen huokailla onnesta ja ihastuksesta.

Itse ihailemieni ihmisten työt ja heidän tekemänsä vaikutus näkyvät sitten myös pensselini kärjestä tulevissa pikkutöissä, joissa vaikka peilaten esikuvieni tyyliä tuon sitä suodattaen omani läpi.... opin tästä, se aiheuttaa pohdintaa ja ajatuksia. Nämä pikkutyöt olen tehnyt sillä ajatuksella ja idealla. Korttipohjiin ne liimasin ja niihin sekä muihin tutkintoihini pääset muuten tutustumaan Taidesuunnistuksessa 2019, jos satut Tampereen seudulle.

Helen Dardik tutkintaa