sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Flowers and soft face

I love painting watercolors and sometimes I remember to use Panpastels to do the final touch, bring more light and shadow to painting.  I am quit happy with her. What do you think?

She is in Paint Party Friday.

Alkoholimusteleikistä valmiiseen korttiin

 Alkoholimusteilla maalaaminen, niiden seuraaminen ja katselu. Valuttaminen, puhaltelu ja niillä kaikenlainen leikkiminen on todella palkitsevaa ja jollain tavoin terapeuttista. Monesti vain on niin, että lopputuotos ei mahdu oikein mihinkään muottiin. Ovat irtosivuilla, joita ei tule liimailtua kansien väliin artjournal sivuiksi. Jotkut kuitenkin vääntyvät korteiksi kuten nämä tässä. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Joskus ystäväkin voi olla ärsyttävä

Soft pastel liidut. Monta kerrosta liitua. Dina Wakleyn artjournal kirja... Kuvaan hain inspiraatiota googlen kuvahaulla, muistaakseni "vihaiset kasvot" hakusanalla. Ilmeet ovat hauskoja ja ah! niin haastavia. Hän ilmeisesti on merenneito, koska mustekalan kanssa on näin hyvää pataa.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Tilauksesta korttia

Nautin hurjasti, kun joku muistaa pyytää minua tekemään kortin tai kuvan jollekulle lahjaksi tai annettavaksi. Ne ovat hetkiä, jolloin huomaan yrittäväni parhaani. Joskus jotenkin yritän tavoittaa sitä saajankin persoonaa..

Molemmat korteista on tehty tilausesta. Hyvin saman ikäisille saajille. Saajille, joita en tunne, mutta silti kortteja tehdessäni en voi kuin kunnioittaa ja onnitella.
Tämän kortin kanssa innostuin ihan valtavasti. Takana oli pitkä aika ilman kortin korttia. Tiesin myös, että kortti lähtee paketissa ja antajalle tärkeälle ihmiselle. Kortin kukat muovailin Silk Clay massasta, joka kuivuu todella kevyeksi ja näin ollen myös korttiin sopivaksi. Värin lehtiin sain akryylimusteista.  Avaruuden maalasin akvarelleilla ja kehystin Pebeon Mirror mirror efektillä.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Peiteväri vai Guassi? Kakku vai tuubi?



Tällä hetkellä yritän sisäistää edes jotakin väriopista - ristiriitoja ja riittämättömyyttä nyt opin ainakin. Silmäni puutuvat nopeasti ja sävyt alkavat kaikki sulautua yhteen... Siellä edellytetään peitevärien käyttöä.

Tässä ei ole kyllä kysymys siitäkään. Tässä on kyse siitä, että sain ihanalta ystävältä lainaksi kokeiltavaksi tuubimalliset guassivärit (Royal Talensin), hauskan ja erittäin toimivan väripaletin.
Guassi on muuten peiteväri, itse tämän juuri oivalsin.
Ja voi apua! ....tähän asti en ole peitevärien kanssa sinunkauppoja saanut tehtyä - eivät ole kivat kakusta päin, mutta voi ei... Nyt kun pääsin näitä kokeilemaan ymmärrän, miksi näitä niin paljon käytetään. Siis eihän mikään akvarellia pätki, mutta näissä on jotain samaa, ja kuitenkin jotain hauskasti erilaistakin. Värit ovat vahvoja ja intensiivisiä. Kuivumisen jälkeen voit maalata edellisen päälle ilman sekoittumista. Peittävyys on hauska lisä.

Väri ei tarvitse vettä yhtä paljon kuin akvarelli ja on näin helpommin ohjattavissa ja saat yhdellä siveltimen vedolla peittävän pinnan... Kuulostan mainokselta. Tiedän, ja taidan myydä näitä itselleni koko ajan.... 

tiistai 30. lokakuuta 2018

Kuvantekijänä kummajainen? ---tai ehkä en.



tummia sävyjä
 Jos olet seuraillut blogiani vähänkään pidempään, olet jo saanut tutustua melko koomiseenkin tekemisen tapaani. Esittelen sitä vielä tässä hieman, koska siinä on muutama lähes sääntö.

1) JOKA päivä jotakin.Teen kuvia - piirrän, maalaan, liimaan, leikkaan, teen kerroksia - joka päivä. Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän, mutta joka päivä jotakin.

2) Työskentely tapa ja materiaalit/väline vaihtuu säännöllisesti. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mikä se minun syklini on, mutta tänä vuonna tammikuun tein akvarelleja (kuten jo joulukuun), helmikuussa hurahdin Distress Oxide musteisiin (siinä sivussa toki muutakin mm. digitaalista kuvan teon opettelua),  helmikuun lopussa lähti kaivertaminen isolla buugilla liikkeelle, maaliskuulla painettiin gelliprinttejä ja kaiverrettiin lisää lähes koko kevät ja osin kesäkin, sitten palasin akvarelleihin (kiitos Terry Rynuanin) , syksyllä osin opiskelusta johtuen akryylimaalitöitä, hurahdin alkoholimusteisiin,  nyt olen kaivanut esiin Panpastelsit ja kokeillut guassiväreä (peitevärit). Hinkkaan siis yhtä ja samaa reilun kuukauden ja sitten vaihdan tekemisen tapaa. Poikkean akvarellien pariin säännöllisesti.
 

3) Maalaan sisäistä maailmaa, satuja ja ihmeellisyyksiä. Luonto on kaunis sellaisenaan - edes valokuvat eivät saa sen kauneutta vangittua, joten annan olla (enkä osaisikaan). Ehkä olen realismiin liian malttamatokin.


4) Parhaiten pääsen flowhun, kun teen ilman suunnitelmaa. Yllykkeille antautuminen on hienoa. Lopputulos voi olla vino, epäsymmetrinen ja outo, mutta matka siihen voi olla kuin kirkas helmi kokemusten ketjussa....

5) Olen taidetarvikehamsteri. Kaapeistani löytyy lähes joka lähtöön tarvikkeet ja välineet. Toisaalta tekemiselleni tyypillisen syklisyyden vuoksi, ne tulevat myös säännöllisesti käyttöön. Sen toki olen oppinut, että "valmis"tavaraa kuten kuviopapereita, valmiita kuvia tai esittäviä leimoja ei minun juuri kannata ostaa - ne jäävät happanemaan kaappiin... 

Millainen tekijä sinä olet? Teetkö päivittäin vai harvemmin? Huomaatko vaihtelua tekemisessä ja aiheissa? Entä kuinka suunnitelmallinen ja pitkä jännitteinen olet?

No, nyt olen PanPastelvaiheessa. Kartutin värivalikkoani tummilla sävyillä (10 kpl) entisten 20 + kasvovärien lisäksi ja olen niin tyytyväinen, että sen tein. Hankin myös teräväkärkisen värilevittimen, joka mahdollistaa aiempaa paremmin mm. silmien ja muiden yksityiskohtien tekemisen. Sain esimerkiksi kasvoihin - kuten tässä - uusia luonnollisia sävyjä (joo tiedän se onnistuu sekoittamallakin...) ja olen todella viehättynyt. Oppimisestahan tässä on minulla koko ajan kysymys. Ja huomaan, että mitä paremmin maltan. Lisätä kerroksen toisensa perään tai maltan jättää työn kesken ja palata siihen huomenna - sen tyytyväisempi olen lopputulokseen. Työ opettaa tekijäänsä. :)
Näissä kasvoissa tuli kokeiltua mm. se, miten hauskasti syvyyttä saa kun pyyhkii pastellia pois, vaikka hiussuortuvista pyyhekynäkumilla. Ja valoa ja tarkkuutta muutamalla viivalla softpastel liitua. Paperina muuten Accademian 200g paperi.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Jos olis valta, niin kuin on mieli


 Elämässä lienee kaikilla hetkiä, jolloin voisi upottaa itsensä siihen, että valittaa. Minä valittaisin ajanpuutteesta, 24 tuntia ei yksinkertaisesti riitä. Kaikkea ei ehdi eikä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Valittaisin siitä, että tekee kaikkensa, yrittää parhaansa ja silti kokee riittämättömyyttä, tuntee olevansa venytetty sekä kotona mutta erityisesti töissä.

...mutta oikeastaan en halua.

Piirrän ja maalaan. Tulen niin hieman enemmän kasaan, itseeni ja ihoni sisään. Minuksi. Lataan akkuja ja menen seuraavaan päivään.

Tänne blogiin en aina oikein ennätä, vaikka haluaisin. EN kuitenkaan niin, että venyttäisin itseäni lisää. Nyt oli hetki. Hyvä hetki ja ennätin.

Nämä kuvat tein lokakuun alussa, kun innolla aloitin #intoberia. Muutamaan kuvaan se jäi. Jotain muuta tuli tielle....