maanantai 11. helmikuuta 2019

Itsestään ilmaantunut


 Maalaaminen on parhaimmillaan kuin keidas erämäässä. Hiljainen suvanto kosken jälkeen. Pysähdys. Hengähdys. Joskus maalaa ei mitään, ilman ajatusta ja pakkoa -ihan vaan itselleen. Toisinaan siitä syntyy jotain ainutlaatuista. Jo siksi ettei sitä samaa pystyisi toistamaan, onhan se tehty vähän niin kuin vahingossa. Aivan kuin se olisi ilmaantunut itsestään.

Tämä kukka on sellainen itsestään ilmaantunut. Se on vahva ja herkkä yhtä aikaa.

Ja sen tekeminen oli äärimmäisen rentouttavaa... Mukavaa viikkoa kaikille.



Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

2 kommenttia:

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)