Vesiväriä ja harjoittelua

Tässä taasen harjoitellaan vesivärin elikkäs akvarellin käyttämistä. En voi kuin haltioissani ihmetellä, miten voi olla niin, että vanhasta ystävästä oppii vuosienkin jälkeen uusia asioita  - tosta vaan. Se toki edellyttää sitä, että malttaa istua alas ja antaa sille vanhalle ystävälle aikaa ja mahdollisuuden paljastaa uusia ulottuvuuksia itsestään....

Jos nimittäin vain tekee kuten on aina tehnyt, ei tapahdu mitään uutta.

Viereisessä 10 x 15 kokoisessa maisemassa olen mielestäni aika hauskasti saanut syvyyttä kuvaan - eri tavalla kuin aiemmin mielestäni.

Alempi kuva jäniksestä on saman kokoinen eikä mahdu edes kokonaan korttiinsa - mutta siinä olennaisena koin sen, miten muutamalla värillä vain kerroksia lisäten ja väriä syventäen jäniksen kaula-aukon röyhelöön tuli syvyyttä.

Molemmille harjoitteille olennaista oli se, että niitä tehtiin PITKÄÄN ja useaan otteeseen työhön palaten. Samoin ehkä olennaista oli se, että kuuntelin mieleeni pullahtaneita ideoita ja uskalsin lähteä toteuttamaan niitä.  Joskus on todella vapauttaa suhtautua juttuihinsa vähemmän vakaavasti - ottaa ne harjoituksina ja paperi on kuitenkin vain paperia.

Piirrustuspöytä ---ja jos osais niin kaikki ois mahdollista

 Tänään illasta, saatuani muutaman tilaustyön (lähinnä kortteja valmiiksi) päätin pitkästä aikaa tarttua Wacom Intuos Pro- piirrustus pöytään ja reenata. Softana minulla on Krita, lähes ilmainen piirrustusohjelma, johon olen verrattain tyytyväinen - vaikken vielä osaa sitä kitkattomasti käyttääkään.

Eniten tässä digityöskentelyssä haastaa se, että kuva näkyy läppärin näytöllä ja piirrät pöytään. Piirrustusasento siis muuttuu melkoisesti. Kesti aikansa ennenkuin siihen tottuu. (Jos minulla olisi rahaa tähän rakkaaseen harrastukseen rajattomasti olisi kannattanut investoida siihen versioon, jossa piirretään "kosketusnäytölle")

Yläkuvassa on kerroksia useampia ja olen siinä yrittänyt vähän hyödyntää kopioinnin ja kopion muuntelun mahdollisuuksia. Jotenkin pyrin myös tavoittelemaan kuvajälkeä, joka ei oikeastaan olisi selkeästi koneella tehdyn oloinen vaan enemmänkin sen minulle tyypillisemmän siveltimen jäljen kanssa sukulaisuussuhteessa. Yläkuvassa itselle erityistä mielihyvää tuottavat laineet, jotka ovat tekstiä. Aikaisemmin ei kirjoittaminen ole juuri onnistunut ainakaan kauniisti.

Tämä seurava kuva on muunnos ensimmäisestä, siitä olen poistanut useamman tason. Eli taustaa ei ole muutoin muunneltu. Jänikset piirsin aimmin tekemäni luonnoksen pohjalta - mikä oikeastaan oli tämän kuvan haaste. Tavoittelin kuvaa, jossa jäniksillä ei ole ääriviivoja - mihin sorrun useimmin, vaan olen niissä hyödyntänyt rajaamistyökalua. Mitä ajattelet miten onnistuin? Olen tässä kuvassa käyttänyt mm. digitaalista leimaa, jolla sain aikaan nuo sydämet.

Tässä aiemmin piirtämäni luonnos. Kyllä ne samat kanit on, eikö?

Uskon vahvasti, että tällä osa-alueella taitoni karttuvat ensivuoden aikana. Olen oman hyvinvointini vuoksi tehnyt melko rohkeita (pelottavia ja ahdistaviakin) ratkaisuja tulevan vuoden osalta. Joskus on kai niin, että haasteet ja vaikeudet ajat ihmistä päätöksiin, joihin ei tasaisessa onnellisessa tilanteessa ryhtyisi.  ...voi olla, että niistä seuraa lopulta myös hyviä asioita.

Kuvasta kortiksi

kuvassa vesiväriä ja tussia

Vesivärit ovat minulle kovin mieluisa tapa tehdä kuvia. Se on se tutuin ja myös käsittämättömän helppo käyttää - ei tarvita suurta tilaa. Vesi on ainut edellytys, joka mm. reissatessa edellyttää vähän säätöä. (Mulla on melkein aina vettä säilykepurkissa mukana)...

Vaikka olen vuosikausia tehnyt vesivärikuvia, koen yhä opettelevani ja kokeilevani. Oppivani uutta. Vesivärien kyky näkyä toistensa läpi, sen läpikuultavuuden antava mahdollisuus kerroksellisuuteen on lumoava ja opin siitä koko ajan lisää. Varjojen muodostuminen. Ah!

Joskus ennenkin olen pohtinut, miten taitava voisi olla, jos keskittyisi vain yhteen tekniikkaan. ...mutta mutta... mä huomaan hetken päästä kyllästyväni ja silloin tulee tarve vaihtaa tekniikkaa.

Kuvat joista toinen päätyy kortiksi

 Korttien herkulliset metallinhohtovärit olen maalannut Van Goghin metalliväri paletilla. Sen olen todennut ehdottomasti parhaaksi tähän tarkoitukseen - ja minulla on niitä kyllä muitakin.

Tässä valmiit kortit

 Korttien tekstit on tulostettu ihan tavallisella tulostimella kuultopaperille . Olen aivan ihastunut siitä, miten kuultopaperi samaan aikaan nostaa tekstin esiin kuvasta ja  ei peitä kuvaa. <3

Näissä korteissa olen myös kopioinut itseäni, eli maalannut toisinnon kuvassa olevasta yksityiskohdasta ja leikannut sen irti. Sen jälkeen kiinittänyt sen kohoteippipaloilla korttiin.

Tämän tyyppisiä kortteja voi tehdä helposti ilman maalausvaihetta käyttäen valmiita kuvia tai leimojen avulla.

Kuvan alla on värilinen kartonki. Kartongin pyrin yleensä valitsemaan tummemman kuin kortin yleissävy, näin saa vahvan kehysmäisen vaikutelman - mikä korostaa kuvaa.

Tässä viereisessä kuvassa kuitenkin kartongin sävy on poimittu kortista ja antaa hauskan, kepeän ja raikkaan ilmeen kortille.

Tässä kortissa kuva on pienempi, mutta asettelemalla irto-oksan osin kuvan päälle ja osin ulkopuolelle sekä roiskimalla hopeaa myös korttipohjaan olen saanut mielestäni onnistuneen ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Viimeinen kortti on tehty leimakuvan ympärille. Leimakuva on maalattu vesiväreillä ja lisätty sävyjä puukynillä. Kuultopaperi tässä käytetty kuviopaperin kaltaisesti - ja silti hyödyntäen sen läpikuultavuutta (sydän aukko pahvissa). Puuleikkausteksti on kullattu embossaten.

Vesiväriä, puukyniä ja mustaa tussia

Lohikäärme (myyty)

 Nautin suunnattomasti piirtämisestä, maalaamisesta ja väreistä.... Kuinkakohan monta kertaa olen aloittanut postauksen näin?

Ehkä vähän selitellen yrittäen saada oikeutuksen sille, että piirrän tai maalaan kaiken liikenevän vapaa-ajan. Usein minulla on kesken useampi työ samanaikaisesti. Ja sitten niitä valmistuu monta samalla kertaa....

Minulla on tarve tehdä kuvia ja leikkiä väreillä. Mitä enemmän sitä teen, sen tyytyväisemmäksi tulen.

Yhä on useimmiten niin, ettei minulla ole kuvaa aloittaessani käsitystä siitä, mitä teen. Työ on vaistonvaraista ja avointa yllykkeille ja ehdotuksille. Paitsi ehkä silloin kun teen kuvaa, jonkun toisen pyynnöstä, johonkin tarkoitukseen. Tämän postauksen kuvat ovat pieniä A5 kokoiselle paperille tehtyjä.




Tekniikka niissä on sama. Ensin lyijykynä luonnos, sitten vesivärikerroksia, Derwentin Colorsoft värikynät ja sitten micron kynällä rajat. Muutamasta kuvasta löytyy myös PanPastel kuivapastelliväriä.

Vapautettu

Yksi eteenpäin työntävistä voimista on myös tarve oppia uutta. Tarve oppia hallitsemaan välineet, joita käytän.

...ja niitä välineitä on tullut hankittua enemmän kuin tarpeeksi.

Ihanaa on, että nää mun aivopierut miellyttää joskus jonkun toisenkin silmää niin, että työt päätyvät kehyksiin ja jonkun kodin seinälle. 

Yhdessä on mukavampaa

Kuulitko, mikä se oli?

Et ole yksin

Lohikäärmeen uni

Mustaa ja valkoista

Minulle mieluisin artjournal kirja on ollut pitkään Moleskine. 
Aiemmin sivuilta löytyi paljon maalia ja mixedmediaa, mutta tästä kappaleesta ei löydy kuin mustaa ja valkoista. Olen tehnyt kuvat käyttäen Pigman Micron kyniä - enkä sitten mitään muuta. Osan tämän postauksen kuvista olen julkaissut jo aiemmin ja osa vasta tässä.

Kuvien - sillä tekstiä näissä on hämmentävän vähän - kautta olen tutkinut viivan mahdollisuuksia, rytmiä ja sommittelua. Moneen juttuu kimmokkeen olen saanut Tove Janssonilta, jonka töiden vaikutus on näkynyt (omasta mielestäni kuvissani aina) sekä Ulla Thynellin töistä. Ulla Thynell on suomalainen taiteilija, kuvittaja ja graffikko. Hän on aivan huikean monipuolinen taiteilija. Hänen työnsä ovat maagisia ja unenomaisia. Erityisesti hänen värinkäyttönsä on aivan kertakaikkisen huikeaa,
mutta ihailen valtavasti myös hänen tapaansa sommitella kuvakokonaisuuksia.

Kun puhun kimmokkeesta  en tarkoita, että olisin katsonut ao. taiteilijan työtä piirtessäni. Mutta olen tutkinut hänen tekemistään, sitä miten hän on kuvan toteuttanut, miten hän käyttää viivaa tai piirtää oksistoa.

Kuulisin mielelläni, millaisia ajatuksia työni sinussa herättävät?

Näihin naisaiheisiin inspiraatio tuli Elina Salmisen runoista.

Pysähtymistä ja hidastamista

Joskus, kun elämä haastaa heittäytymällä hankalaksi. Joskus kun tipahdat itsesi kaivamaan kuoppaan. Ei ole sanoja. Eikä voimaa sanoa niitä, vaikka olisikin. Silloin löytyy lohtu ja rauha - ainakin hetkeksi - kynän ohuesta viivasta, toistuvasta ja mekaanisesta. Viivan rakentamasta muodosta ja kynän liikkeestä, jonka tahtiin hengittää...

Alkoholimusteella maalaten

 Kuvasta sitä ei ehkä niin tavoita, mutta tämä on isohko työ. A4 kokoinen. Toteutettu alkoholimusteella synteettiselle paperille. Kun työ muutoin kuva, olen siihen piirtänyt yksityiskohtia sekä Stabilo All kynällä että Micron kynillä.

Guassia ja ajatusten virtaa

 Kuten kuvista näkee ei aina ole mahdollista asetella ja suunnitella kuvaustilannetta - vaan kuva ottaan, jos ja kun sivu valmistuu. Molemmat tehty ilman sen suurempaa suunnitelmaa - aivopieruina paperille. Guassiväreillä (peiteväri). Prosessi ja tekeminen on ollut se juttu - rauhoittuminen ja hengittäminen. Lopputuloksella ei ole niin isoa osuutta tässä kohtaa.

Olehan minä vaikka mitä...

...olen tänä keväänä tehnyt vaikka mitä. Minulle on tapahtunut vaikka mitä. Ihania ja odotettuja. Odottamattomia, yllättäviä. Ei niin mukavia ja elämää pysäyttäviä. Olen sammunut ja käynnistynyt hitaasti uudelleen.

Kynä ei ole pudonnut. Se on pitänyt liikkeessä. Värit ovat virraneet paperille ja kankaalle, mutta eivät ole blogiin asti ennättäneet.

Mutta tässä jotakin tältä keväältä...

akvarellikuvia kortteihin - kerrostekniikkaa tässäkin

Kesän tuleviin rippijuhliin kutsujen suunnittelua - tämä ei ihan lopullinen versio ole vielä

Alkoholimusteella tämän kortin värimaailma (tilauskortti)

tilauksesta tämäkin yo-kortti guassimaali ja Micron kynä