P*skarteluhaaste # 324

P*skarteluhaaste#324 haastaa käyttämään resist tekniikkaa, jtoen tuumasta toimeen.

Valmis kortti

Kortin taustana on vanhoista lehdist revityistä palasista koottu pohja, johon kirkaalla utéella tein resist pinnan, jonka jälkeen käytin suihkeita ja vesiväriä. Reunoihin vähän sävyä musteesta.

Kuva-aiheen leimasinta käytin ensimmäistä kertaa. Pidän siitä kovasti. Hauskana lisänä itselle oli pahvien väri. Sattuivat käsiin vahingossa, ja jotenkin sopivat tähän korttiin kauniisti... ainakin minusta.

Life Book 2016 : Week 18 - Reframing Your Story with Effy Wild

Tässä arttiaukeamassa on melkein kaksi itsenäist sivua. Ensimmäinen luurankoineen on journal sivu, alla haastetarinan alku ja päällä se m i t ä hyvää siitä lopulta koitui. :)

Pidin tästä tunnista kovasti ja olen tyttöön oikein tyytyväinen. Hänellä on hauska ilme :) Toisin kuin Effyn tunnilla minulla tyttö ei kasvanut aikuiseksi, ehkä siksi että tarinassakin idea on enemmän työstä lapsiin päin. Ja jotenkin toivon muutenkin, etten unohtaisi sisäistä lastani - muistaisin kysyä, ihmetellä, luoda ja leikkiä. Mukavaa viikon jatkoa.

Silmistä piti ottaa oikein lähikuva, ovat sen verran lempeät. :)

LifeBook2016:Week 19. Main: Your Normal is not the World's Normal with Wyanne

 Wyanne Thompson on valtavan valoisa rohkea nainen. En voi kuin ihailla.

Tämän tunnin aikana opppin uusia asioita vesiväreistä, joista kuvittelin jo kaiken tietäväni. Kuvan nainen on hieman hapan.

Ihana päästä tekemään LifeBook tunteja rauhassa ja ajan kanssa.

Sekatekniikkaa, mixedmediaa - kuka mitä häh?

 Rajojen ylittäminen ei ole minulle luontaista. Siksi mixedmedia haastaa minua silloinkin kun mukana ei ole kolmiuloitteisuutta - toki tämä taas riippuu siitä, miten kukakin mixedmediaa tulkitsee.

Tässä sivussa on zentageltyylinen mustavalkoinen linerkynätyöskentely, jossa höysteenä grafiikkakynällä varjostusta Inktense Blocksväritetyt ruusut, mukana myös gessoa. Itse pidän sitä mixedmedia työnä. Mutta voihan se olla vaan  jotain muutakin ---termit  on haastavia.

Itse ajattelen, että mixedmedia on se - missä kaikki on mahdollista. Suomennan sen sekatekniikkana - ehkä mun tulisikin käyttää sitä termiä, sekaannusten välttämiseksi?

Artjournalia DT-työksi

 Jehkotar CRAFTChallenge#10 aukesi tänään ja sinne tein kesäDTn ominaisuudessa tämän sivun. Luonnos, silmä ja aivan ihana Adelen kappale olivat erittäin inspiroivat. Aikaa osallistua haasteeseen on kuukauden loppuun. Tervetuloa mukaan :)

Artjournal - ja viimeinen aukeama

Vähän synkemmin värisvyin tällä kertaa. Alla on puhelinluettelon karttasivu, löytyy maalia, kohpastaa roiskeita  ja vaikka sun mitä. Steampunk leimakuva väritetty tusseilla....

Hmmm. Omasta mielestä tämä on mainio viimeinen aukeama 4. moleskinen arttiin. :)

Tämä moleskinen artjournal on nyt täynnä... pitäisiköhän yllättää itsensä tekemällä videoklippi?

Artjournal "Take Flight"

 Maikkikselta sain leimailla ihania steampunkleimoja, joita värittelin ja nyt liitän jo aikaa tehtyihin pohjiin. Tässä erityisen onnistuneet värit minusta. :) Oma kehu,vai miten se oli?

...filosofoinnille on tässä pieni hetki tilaa, koska en löydä ikkunan avaajaa - tiedättehän se kahva. Meillä on niitä n. 3 ja nyt ne ovat kaikki "jossain".

Sellaista olen tässä viimeaikoina pyöritellyt päässäni, että miten tavattoman vaikeaa sitä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olla armollinen ja nähdä oma elämä ja siihen liittyvät valinnat riittävinä ja minulle oikeina. Miten pitkään ihminen hakee hyväksyntää... nyt esimerkiksi omailta vanhemmiltaan? Silloinkin kun tietää, että on kovin erilailla maailmaa katseleva kuin he?

 Sitäkö se on aikuisuuteen tai ihmisyyteen kasvaminen, että tajuaa ettei ikinä voi täyttää eikä ole tarkoituskaan täyttää vanhempien toiveita ja odotuksia? Pettymyksen tunnetta itseä ja ehkä vanhempien odotuksia kohtaan. Oivallus siitä, että elän omaa elämääni ja kuitenkin itselleni. Ei liene tarkoituskaan täyttää vanhempien toiveita vaan tehdä ratkaisuja, joiden kanssa itse on onnellinen.

Sitten peilaan tätä itseeni vanhempana. Millaisia odotuksia minä lataan lasteni niskaan? Onko hän riittävän hyvä sellaisena kuin on? Millaisin silmin katselen lastani ja mitä hänelle sanon? Mikä on minun viestini lapselleni?