tiistai 1. syyskuuta 2015

Kun ei tälle illalle muuta ole antaa....


Kaikki kuvat eivät ole tunnelmaltaan iloisia, ei tämä ainakaan. Joissain kuvissa hiippailee hahmoja, jotka kulkvat niskat kumarassa aivan kuin pelkäisivät taivaan tippuvan niskaansa. Tai ehkä se on suru, mikä painaa katseen maahan. En tiedä. Enkä voi olla ajattelematta sitä, että ihminen tarvitsee varjon, nähdäkseen valon. Minusta.

2 kommenttia:

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".