Lisa Vigerin tunti oli huikea. Koostui pienistä palasista, joista en ennakkoon osannut nähdä yhdessä. Olin useammin kuin kerran todella turhautunut. Kukkia tarvittiin enemmän ja en oikeastaan ymmärtänyt, miksi ne piti piirtää riisipaperille - jota minulla ei ollut, piirsin ne silkkipaperille - vaan suoraan työhön.
Lopputuloksen kerroksellisuus, ja syvyys kyllä sitten säväytti ja antoi haastaville vaiheille pitkän nenän. Myös suosittelen silkkipaperin sijaan jotain vahvempaa paperia käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".