Joskus elämässä on hetkiä, jolloin kaikki nousee ilmaan, keikkuu hetken ilmassa ja putoaa takaisin valtavalla voimalla. Hetkiä, jolloin asiat löytävät vahvemmin merkityksensä. Ja ei voi tehdä mitään muuta kuin nostaa kädet ilmaan ja seurata sivusta. Luottaa oikeusjärjestelmään, lääkäreihin, kirurgeihin, lasten suojeluun ---mihin nyt milloinkin. Ja tuntea suurta avuttomuutta.
Sain tämän korun Sannalta. Se on kaunis. Taitavasti tehty. Rakastan siinä muotoa, yksinkertaisuutta, liikettä ja helmen väriä. Samalla näen siinä symboliikkaa - kuin tästä hetkestä: Miten ohuen lenkin varassa arki ja kaikki totuttu roikkuu.
|
Kiitos Sanna <3 |
|
Kuva kuin elämä. Kirkkaimpana päivääkään et voi nähdä kovin kauas |
Kaunis koru!
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit.
Pitää niin paikkansa tuo kirkkaimpana päivänäkään
et voi nähdä kovin kauas!
Ihanaa viikonlopun jatkoa!