lauantai 3. syyskuuta 2016

Elämä

Joskus elämässä on hetkiä, jolloin kaikki nousee ilmaan, keikkuu hetken ilmassa ja putoaa takaisin valtavalla voimalla. Hetkiä, jolloin asiat löytävät vahvemmin merkityksensä. Ja ei voi tehdä mitään muuta kuin nostaa kädet ilmaan ja seurata sivusta. Luottaa oikeusjärjestelmään, lääkäreihin, kirurgeihin, lasten suojeluun ---mihin nyt milloinkin. Ja tuntea suurta avuttomuutta.

Sain tämän korun Sannalta. Se on kaunis. Taitavasti tehty. Rakastan siinä muotoa, yksinkertaisuutta, liikettä ja helmen väriä. Samalla näen siinä symboliikkaa - kuin tästä hetkestä: Miten ohuen lenkin varassa arki ja kaikki totuttu roikkuu. 
Kiitos Sanna <3
Kuva kuin elämä. Kirkkaimpana päivääkään et voi nähdä kovin kauas

1 kommentti:

  1. Kaunis koru!
    Kauniisti kirjoitit.
    Pitää niin paikkansa tuo kirkkaimpana päivänäkään
    et voi nähdä kovin kauas!
    Ihanaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".