sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Sometimes I pretend to be normal


 Hyvä ystäväni täytti aikanaan 40 vuotta. Minä en unohtanut: aloitin maalauksen hänelle. Maalaus jäi jumiin useiksi kuukausiksi. Luulin sitä jo lähes valmiiksi....


... ja olin väärässä.

Nyt se on valmis. Ajatelma on ystäväni itsensä valitsema. Ja aivan täydellinen työhön. Värit ovat ystävälleni mieluisia. Itsekin olen tähän kovin tyytyväinen.






Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

5 kommenttia:

  1. Milla Lampinen11. syyskuuta 2016 klo 19.45

    Ai että tää on IHANA!!! Siis jotain NIIIII'IN makeeta! :)

    VastaaPoista
  2. Tarja11. syyskuuta 2016 klo 20.05

    Iso kiitos. Tästä tuli niin hieno ja se pääsi paikalle, jota olin sille ajatellutkin.

    VastaaPoista
  3. Maikkis11. syyskuuta 2016 klo 20.24

    Todellakin. Tämä on UPEA!!!!

    VastaaPoista
  4. Silkku12. syyskuuta 2016 klo 10.43

    Voi että tuo on todella upea työ! Nuo pikku pupujussit ovat tosi södet ja täydentävät taulun:)

    VastaaPoista
  5. Anu-Riikka L.12. syyskuuta 2016 klo 15.24

    Kiitos ihanaiset ihanista kommenteista. :) Lämmittävät mieltä ja sydäntä.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)