Ja niin nukkua, nukkua pitäisi myös. Suklaan syömisellä ei paikata univajetta.
Kuva: vesiväri ja lyra
Teksti: muste ja hiusterä (hiukka on hankala ja painon vaihtelu ei onnistu ollenkaan)
maanantai 28. marraskuuta 2016
Nakkikastikkeen tuoksuista arkea
Miten minun pitäisi elää, että aikaa olisi kaikelle tärkeälle ja rakkaalle? Miten olla rauhassa ja rentouta? Huokaista ja vetää henkeä kun samaanaikaan pitää hoitaa ihmisuhteita: olla lasten ja perheen kanssa tavata ystäviä. Huolehtia lähimmäisistä, tehdä vapaaehtoistyötä. Miten pitää kotikunnossa (tiedätkö, pyykit, tiskit, roskat..) kun edellisten lisäksi pitäisi auttaa läksyissä, laittaa ruokaa, saada lapset harrastuksiin ja takaisin ja itsekin liikkua - töissä olla ja sekin valmistella ja suunnitella.... Miten nauttia tästä hetkestä, kun pitäisi tehdä niin montaa asiaa?
Ja niin nukkua, nukkua pitäisi myös. Suklaan syömisellä ei paikata univajetta.
Kuva: vesiväri ja lyra
Teksti: muste ja hiusterä (hiukka on hankala ja painon vaihtelu ei onnistu ollenkaan)
Ja niin nukkua, nukkua pitäisi myös. Suklaan syömisellä ei paikata univajetta.
Kuva: vesiväri ja lyra
Teksti: muste ja hiusterä (hiukka on hankala ja painon vaihtelu ei onnistu ollenkaan)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuule samaa mietin minä ja mulla ei edes asu lapsia kotona, jotenkin vaan ei energia riitä varsinkaan pyykit-siivous-tiskit-roskat osastolle. Töissä myös pitäisi kovasti koko ajan suorittaa ja oppia uusia asioita ja hallinnoida, opastaa ja ohjeistaa ja valvoa ...joskus mä haluaisin vaan olla ja ihmetellä. No onneksi sain tuolla kammiossa maalailla tonttuja kun oli muutaman päivän kipeä.
VastaaPoista....niinpä. Taitaa olla niin, etten tämän asian kanssa ole ollenkaan yksin. Koko yhteiskunta tuntuu olevan kiireessä ja paineessa - suorituspaineessa. Elämä ei ole enää elämää vaan TYÖelämää tai muutoin suorituselämää..
Poista