sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Minun matkani




Katselin ja kuutelin tänään LifeBook 2014 kuuluvan Flora Bowleyn haastattelun. Hän kertoi omasta taiteen tekemisen filosofiastaan, siitä miten on päässyt siihen missä on. Hän on täysipäiväinen taiteilija - toki sellasessa asemassa, ettei hänen tarvitse työllään puhtaasti elättää itseään. Huomasin kuunnellessani, sikäli mikäli oikein ymmärsin, että ajattelussani ja kokemassani taiteen tekemisestä on samaakin Floran kanssa. 
Minun matkani
Oma kynäilymatkani on alkanut kauan sitten. Olenhan piirtänyt aina, maalannutkin jo kauan. Äitini, joka muuten joutui rajoittamaan haluamisia, suostui hankkimaan milloin akvarellivärejä, liituja tai öljyvärejä ja canvaseja. Säännöllisen epäsäännöllinen, mutta harrastuksistani tämä on se, joka on kulkenut mukanani aina. Ja ollut niin tärkeä, etten halunnut hakea kuvataidelukioon hylkäämisen pelossa. (Se sisäinen kritiikki, oli tulloin melkoinen!) Pitkään olen piirtänyt pöytälaatikkoon tai lahjaksi ystäville. Sitten 2010 löysin skräppäyksen ja sitä kautta Koukussa Kortteihin, bloggailun ja muut kortteilijat - lisää upeita ja taitavia paperiaskartelijoita. Ihmisiä, joiden esimerkin ja konkreettisen kannustamisen kautta, matkani sai osin uuden suunnan ja vauhdin. Aloin hiljalleen luottaa enemmän omaan tekemiseeni, siihen, että teen jotain - omanlaistani. 

Flora puhui intuitiosta, omaan ajatukseen luottamisesta ja siitä, että tekeminen on läpileikkaus elämästä ...tai siis tekemisen tavat ovat samat sekä siitä, minkä kautta itsensä arvostaa (tai Tam siitä puhui). Mietin, että miten minä. Tänäpäivänä luotan sekä kuvien tekemisessä että työssä (jota rakastan ja jonka kautta arvostan itseäni) intuitioon vahvasti. Se että kuvien tekeminen ei määritä arvoani antaa vapautta niiden tekemiseen. Sen saman olen huomannut myös, että kerroksellisuus on anteeksi antavaa - että parhaimmat kuvat tulevat silloin kun ei ole liian tarkkaa kuvaa siitä, mitä meinaa tehdä. Omat odotukset ja tarkat suunnitelmat ovat esteenä luovuudelle ja läsnäololle. Liian määrätietoisesti, jos pyrkii jotain kohden ei ole tilaa joustavuudelle... 

2 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta! Olen kahlannut blogiasi läpi ja ihastellut töitäsi ja avoimuuttasi! Erityisesti pidän eläinaiheisista kuvista; ne on jotenkin niin täydellisiä!
    Itsekin aloitin "töhertämisen" kauan aikaa sitten. Kauan tekemistä kahlitsi se, että piti etukäteen tietää kuvan aihe ja vielä pahempaa: mihin työni laitan esille - sille piti siis olla valmiiksi paikka!
    Tänä vuonna kun aloitin ArtJournalin tekemisen, en ole vielä kertaakaan tiennyt sivua aloittaessani, mitä siitä tulee. Vain sanoma tai joku tärkeä elementti on ollut etukäteen tiedossa. Ja mikä parasta: julkaisupaikkakin aina etukäteen tiedossa (kirjassa on ja pysyy) :).
    Kiitos inspiraatioista ja jatka samaa rataa eli anna tulla vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miuku tästä - ihanasta palautteesta. <3 Luovuus on vapauttavaa - vapaus on luovuutta.

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".