Abstarktitausta ja sitten toi sumutushan meni ihan pieleen. Sumutin niin innolla, että aluksi oli vain musta läikkä. Sitten lähdin pesemään sanankohdalta mustetta pois. Tästä tykkään ehkäpä vieläkin enemmän kuin olisin tarkkarajaisesta mustasta tekstistä tykännyt.
Niin ja ilmeistyi sinne tuo nainenkin. Ei mikään iloinen hän ole, mutta olisinko minäkään jo olisi aika unohtaa. Minusta kaiken ei tarvitsekaan aina olla niin onnellista ja iloista ja kirkasta. Joskus pitää ja saa synkistellä ja säikähtää ja pelätä kuollaksensa. Sitten osaa taas paremmin arvostaa niitä hyviä hetkiä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".