maanantai 16. helmikuuta 2015

Artjournal: Nähdäppä

Nähdäppä


Lastenkasvatus se on mystistä hommaa. Eikä ollenkaan noudata samoja sääntöjä, joista esimerkiksi varhaiskasvattajia valistetaan. Tai kyllä siihen tiettyyn rajaan asti - siihen, että kasvatettavat ovat omat lapset. Voi, miten sydäntä riipoo oman lapsen itku ja raivo. Voi miten onnettoman vähän sitä lukemastaan muistaa ja miten avuttomaksi sitä itsensa tuntee.

Miten paljon sinä antaisit, jos saisit edes väläykseltä nähdä tulevaan? Antaisiko se sinulle voimaa, vai lamauttaisiko kokonaan?



Näenkö tulevaan?





4 kommenttia:

  1. HIeno työ, mutta enpä haluaisi tulevaisuuteen nähdä. Näkemäänsä jäisi miettimään, pelottavaa asiaa jännittämään, iloista asiaa odottamaan, nykyhetki jäisi elämättä. Näin on hyvä, askel kerrallaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kai minäkään lopulta ja ihan aikuisten oikeasti haluaisi tulevaisuuten nähdä. Joskus vaan tulee pohdittua, että mitähän tästä vielä tulee ja siitä lienee tämä kuva lähti. :) Kiitos, Ester

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".