tiistai 17. marraskuuta 2015

Joskus yön myöhäisinä tunteina....

Käy niin onnellisesti, että joku parempi muistinen kanssa ihminen saa viestin maailman kaikkeudelta, että olen unohtanut jotakin. Silloin ei auta kuin ryhtyä täyttämään tehtävää, luvattu on luvattu ja kortti on kortti.

Maanantai-iltamyöhään näin tapahtui, sen jälkeen syntyi tämä kortti, johon olen tyytyväinen. Ja sen saaja sekä äiti että poika ovat <3 ihania.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)