Hyvienhaltijoiden kaffetauko...

P*skarteluhaaste#198 peräänkuuluttaa kolmioita. Sain Salaisista toiveista ArtImpresson leimakuvia, joissa kolme ei niin kiltinnäköistä vanhempaa rouvaa istuu kaffekupposella. No, ajattelin, että laiteaan tädit juhlatunnelmiin ja tötteröhatut päähän... Idea kasvoi ja kehittyi, leimasin rouville siivet selkään ja vielä vuorosanat.

Hyvienhaltioiden kaffetauko

Tagikortti edestä...

...ja takaa

...kun toinen kehua retostaa itseään....

...toinen tietää totuuden, mutta pitää mölyt mahassaan...

Kolmas tietää totuuden, ja sen mitä toinen ajattelee. Mutta vaikenee viisaasti.

Tässä koko komeus tagikortin nauhat ja helmet näkyvissä... :)

Onhan tätä ajatusta näin perjantai-illan kunniaksi pakko jatkaa. Jokainen joka on työyhteisössä ollut tietää, että kahvitauot& kahvihuoneet ovat täynnä toinen toistaan karumpia tarinoita tosielämästä  - siitä mitä työpäivän aikana tapahtuu. Totuuden rajalla liikutaan - väritetään ja korostetaan. Kahvihuoneessa (lähes) kaikki on sallittua.

Sikojen rakkaus

# 16 "Leimaa & Revi / Stamp & tear" kuuluu tämän kertainen skräppihaaste ja tähän leiskaan sain yhdistettyä jo lähes valmiiksi "kohonneen " idean. Jonka takaa löytyy meidän häät 10 vuotta sitten ja

alla oleva Ilpo Tiihosen runo. 

Runoon törmäsin jo ennen kuin IsonP:n tapasin ystäväni kautta. Ihastuin sen maanläheisiin kielikuviin ja itsestään selvään varmuuteen siitä, että jokailla on oikeus rakkauteen, toiseen puoliskoon ja onneen. Kun sitten suunnittelimme häitä, halusin tämän runon mukaan. Olemmehan me ihmiset toisinaan varsinaisia sikoja :)

Sikojen rakkaus 

Kun auringon alla puhkeaa onni, kun lehmänsä löytää muhkea sonni,

kun kaislikon hauesta hauki saa parin ja kukkoa kosii se kanoista arin.

- Niin mikseivät sitten sika ja sika, saparon verran ja kärsänsä mitan

toisilleen vannoisi ikuista valaa: Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta, niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,

kun peittojen alla on pehmoista kaksin ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi

- Niin mikseivät sitten sika ja sika saparon verran ja kärsänsä mitan

toisilleen vannoisi ikuista valaa:Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

 

Otsikkolinkin takaa löytyy Vuokko Hovatan tulkinta runosta. Alta  mun tulkintani skräppileiskana, jossa  "...MIKÄÄN OSA EI OLE leikattu, 

ei stanssattu, ei saksittu, 

ei ole kirurgin veitsellä leikelty yms. teräaseilla

 työhän muotoa/kuviota tehty!

Kaikki on muotoiltu ja koottu repimällä tai muuten sormi ja käsin.

Työstä pitää löytyä myös jotain leimattua!

Leimattua saa olla vähän tai paljon!"

Leimattua ovat lähes kaikki tekstit, paitsi runo jonka tulostin ja muuta kirjain & sana. Leimattua, ja embossattuakin, ovat sydämet, joita leiskassa on.

Aloitin työn repimällä tarpeellisest paperit, tekstipaperin, sekä maalaamani siat kuvan, maalasin/sävytyin kuviopaperin, sitten töpötin "ONNEA ON" tekstin kullalla siat kuvan päälle, kiinnitin kuviopaperit gessolla ja tein sydän leimaalla märkään gessoon tekstuuria, kuvatessa (leivoin pullia pienen toipilaan kanssa) revin valokuvan reunat varovasti, leimasin & embossasin, leimasin tekstit ja liitin siat- ja valokuvan. Leiska on melkoisen imelä, mutta pidän siitä kyllä kovasti.

Sikojen rakkaus

Otsikko teksti..

Alakulman siat & Onnea On kärsiä yhdessä :)

tekstiä

NE isot Siat <3

Ettei menisi tylsäksi...

...päätin kokeilla ihan uutta ilmettä blogiin. Olen huomannut, että kuvat tulevat blogissakin paremmin näkyviin yksinkertaista tummaa taustaa vasten. Joten tuumasta toimeen. Yritin muuttaa muutakin värimaailmaan mm. sinisen suuntaan, mutta se ei vaan istu -minulle. Toivottavasti kukaan ei karkotu, kommenttia muuten ja muutoksesta saat heittää ja toki. Tämä on kuin sisustaminen - kalustejärjestys muuttuu taas joskus.

Paljon onnea vaan ....

KK:n viimeiseen kesähaasteeseen 5/13 oli luonnos

Itselläkin jo ihan tarve tehdä jotain harmonisempaa, kuin mitä viimeaikaiset tuotokseni, joten sillä tapaa tämä tuli kuin tilauksesta. :) Toki lopputulosta katsoessani huomaan, että kortti ei noudata aivan yks'yhteen sen enempää luonnoksen kuin sen hakemani harmoniankaan kanssa...

Hiiri Hupakko ja syntymäpäivät

Hiiri Hupakko on varsin värikkäässä ja yksityiskohtaisessa kortissa, vaikka toki sen väriskaala on jollain tasolla "hallittu". Hillitty kortista ei kuitenkaan tullut, ja se harmonia jäi haaveeksi. Luonnoksesta se poikkeaa sillä, että asettelu meni "kuin itsestään" vähän vasemmalle jättäen tilaa onnea-tektistille oikeaan alakulmaan.

Kanssa-askartelijani <3

Tähän on jo lähes pakko laittaa ahkerimman "kanssa-askartelijani" kuva. Tiukkaa keskittymistä...

Lintsillä

Hankin Paperilohikäärmeestä gessoa, koska skräppäys on tullut koko ajan lähemmäksi syräntäni ja KOSKA olen oppinut muiden, taitavampien, töihin perhtyessäni sen lisäävän valtavasti mahdollisuuksia. Joten tänään kokeilemaan....

Kuvat työhön ovat äitini ottamat ja toukokuulta 2011, kun kävimme Linnanmäellä. Molemmille lapsille kerta oli ensimmäinen (ja toistaiseksi viimeinen), joten takuu varmasti leiskan arvoinen reissu. Leiska on suuri. Normaalikokoisen Kotipizza-laatikon kannen kokoinen. Ja niin kuin näkyy - värit, yksityiskohdat, kerrokset, tunteella sotkeminen - jyrää nyt kovasti hillityn ja hallitun yli.

Lintsillä

 Tässä alla vähän yksityiskohtia. Otsikko tekstin toteutin käyttäen hyödyksi vanhoja stanssikirjainten aukkoja. Ne oli tosi kivan näköiset myös ilman noita kuvioita, mutta nyt mennään kirjavalla...

 Muut tekstit kirjoitin tussilla, HKI 5/2011 maalasin akryylimaalilla.

Pohja on siis pahvin päälle levitettyä gessoa, jonka struktuuriominaisuutta en osaa vielä hyödyntää. Vasta viimeistely vaiheessa oivalisin, että se kopioi hienosti pienetkin pokkeamat...

Musta on myös pääosin gessoa, osin akryylimaalia.

Kulmasta ja maailman pyörän alakulmasta löytyy
stanssikulmat.

Napit sekä peitetyt, että näkyvät on kiinnitetty gessolla. Töpötysvärjäykset tehty leimasinmusteilla ja
töpöttä-
mällä.

Tätä oli hauska tehdä. :)

Kuumetta ja pitsiperhosia

Viimeyönä heti puolen yön jälkeen viereeni kömpi kekäleen kuuma tyttö, jonka kuumeen nousuja ja laskuja seurasin puolen yötä. Aamulla heräsimme molemmat väsyneinä, minä unen vähyyden vuoksi ja Neiti nuopeana kuumeesta. Edessä kotipäivä...

Neidin nukkuessa sain aikaan KK:n haasteeseen#124 tulevan kortin. Aihe haasteeseen on "Kerro se kukkasin".

Kuvasin työn etenemisen vaiheittain, heti kun tajusin, että "ahaa! tää on taas tämmönen, joka kasvaa itsestään" eli mulla ei oo työtä aloittaessa minkaan laista suunnitelmaa siitä, miltä lopussa kuva näyttää.

 Ensin kuvaan akryylimaalillalla  kukat, kiemuroita, varret ja sitten vesiväriä valkoisiin ja lisää yksityiskohtia - intoudun tänään käyttämään värikkäitä tusseja...
ja sitten tein sablunan läpi perhoset. Valkoisella töpötin...piirtelin täyteen kuvioita (pilasin ne!) ...

 

Sitten vielä lisää väriä - tällä kertaa liitua keltaista, punaista ja vihreää - erityisesti reunoille, mutta keskelle myös.

 

Ja homma etenee, koska perhoset olivat näin ihan kamalat saivat ne siivet. Pitsisiivet.

...kummallisesti kyljellään....

 Ja lopulta leikkasin reunat piparkakulla ja koko komeus kohotarralla mustalle pahville.

Pitsi perhoset

 En tiedä voiko tätä nyt kutsua mixed mediaksi, vai miksi. Mutta hauskaa näiden tekeminen on. :)

Valto valvoo syksyä

Askartelutaivaassa vuorossa korttihaaste# 24. Siihen on annettu alla oleva luonnos. Aiheeksi valikoitui melkein itsestään syksy - ihanien värien ja ajankohtaisuuden vuoksi.

Korttia suunnitellessani huomasin kaipaavani siihen pientä poikaa, joka katsoo ihmetellen lentävää vaahteranlehteä - aivan kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Omien lasten ja työn kautta saan kuulua vuosi toisensa perään niihin onnekkaisiin, jotka saavat kokea ympäröivän luonnon asiat yhä uudelleen ja uudelleen ensimmäistä kertaa. Onko mitään arvokkaampaa?

Lehdet lentää, lehdet lentää, 

nyt syksy jo on.  

Lehdet lentää lehdet lentää,

syksy jo on.

Ehkei aivan vielä mutta pian.

Valto valvoo syksyä

Love, love, love

"...all we need is love" soi päässä kun katson tänään P*skishaasteeseen #197 väkertämääni korttia. Samalla voi pohtia, mitä tapahtui. Yht'äkkiä korttini ovat taas jotenkin kovasti muuttuneet. Hyvään suuntaan vai sinne vastakkaiseen? Mene tiedä, ja kukaan tuskin lähtee tästäkään avautumaan. Toisaalta jos motivaatio korttien teon takana on mielihyvä ja hauskuus tekemisessä, niin tällä hetkellä tämä värikäs sekatekniikka kiehtoo kovasti.

Paskiksen haasteen takaa löytyy väribingo

Josta työhöni valikoitui sininen, vihreä ja valkoinen. Nämä koska ihana gellikokoiluni eilen tuotti näillä väreillä melkoisen mainion pohjan jolle lähteä korttia rakentamaan. Samaan korttiin käytin kirjain sabluunoita, perhosstanssia (uusia nekin) ja tietenkin pieniä yksityiskohtia sinne tänne ...ehkä vähän liikaa, mutta kuintenkin.  Tällainen rakkauden riemuvoitto oli lopputuloksena...

"...all you need is love"

Vilkas viikonloppu...

Takana ihana viikonloppu. Sää oli mitä kaunein syyssää. Itse olen lähes naulannut itseni askartelusoppeeni, joten nautin vain ikkunasta näkyä. Onneksi meillä lapset osaavat ottaa ulkoilusta kaiken irti, silloinkin kun äiti askartelee :) Ihania omenaposkia sunnuntaiaamun ulkoilun jälkeen...

Lauantaiaamupäivä menikin kaupoilla ja millaisilla kaupoilla. Prismasta tuli hankittua muutamia tarvikkeita kuten harppi, jota olen kaivannut muutamaan otteeseen...

 Ja sitten kävimme Paperilohikäärmeessä, ihanan Ellun luona. Lapset lahjoin käyttäytymään suht asiallisesti. Samalla kävin lunastamassa Skräppihetken#14 haasteen voiton ( 15€ lahjakortin). Ihan koko tätä kasaa en sillä hintaa saanut, mutta ihana juttu silti.

Mitä kaikkea sitten tarttui mukaani? Paperia, joka on riittävän sileää mm. gelli- ja leimatyöskentelyyn, gelatiinilevyn 16x16cm, tela, akryylimaleeja, maskeja ja sabluunoita, sormitöpöttimiä, kohoteippiä... :) ja ah! miten tyytyväinen olenkaan ostoksiini ollut. :)

 Jos perjantaina (vai oliko se torstai)  Blog Peony and Parakeet räjäytti tajunnan teki gelli saman sunnuntaina. Ihanaa sotkemista, mahtavia tausta pintoja, väriyhdistelmiä ja kerroksia,... ihan tajuton juttu. Sillä en todellakaan tiedä, miksi jotkut onnistuivat upeasti ja jotkut eivät sitten ollenkaan, tai eivät ollenkaan niin kuin olin kuvitellut.

 Eli tällaisia sain (saimme aikaiseksi - lapset nimittäin innostuivat telasta melkosesti) . Upeasti onnistuivat mielestäni vasemman yläkulman keltasävyinen gelli ja tuo missä näkyy ratakset sinililalla taustalla, samoin oikean alakulman rinkulat. Miten sain nuo muksujen nimet noin nurin? En tiedä. Miten nuo ratakset onnistuivat noi? En osaa sanoa. En siis todellakaan tunne vielä tätä välinettä, mutta ihan varmasti tulen tätä gelliä käyttämään. Sillä saa todella uniikkia juttua.

Mitäs muuta sain aikaiseksi? :) No ne elämäni ensimmäiset ATC kortit. Niiden tekemisessä oli haastetta, mutta samalla se oli tosi kivaa. Niin kivaa, että voisin heittää jossain kohtaa mahdollisille lukijoilleni haasteen jonkin aiheen ympärille ATCvaihto ringin... :) Niin ne ATC kortit laitan postaten myös mutta vasta loppuviikosta, kun ovat saajallaan perillä... jännittää.

Nyt toivotan kaikille mahdollisimman ihanaa, luovaa ja mukavaa viikkoa. Seuraavan musiikin tunnelmiin Jippu ja Tuonelan koivut.

Värejä, innoittajaa ja skräppäystä

Takana antoisa, haastava työviikko. Tykkään työstäni todella kovasti, koen etten voisi tehdä mitään niin merkittävää kuin, mitä teen.  Lasten kanssa työskentely on parasta - ja joskus pahinta - mitä ihminen voi tehdä.

Tänään (tai oikeastaan eilen) kun tulin kotiin, oli meillä heti melko harvinainen rauhallinen hetki. Itse olin poikki ja neiti halusi katsella DVD:n, minkä perjantai mahdollisti. :) Ja kävin skräppihaasteen sivulla - sain sieltä lukea ilokseni voittaneeni haasteen #14 arvonnassa. Harvemmin onnetar suosii ja sponssina vielä Paperilohikäärme (jonne muuten menossa huomenna, mikäli budjetti sallii), joten heti maailma oli aurinkoisempi. Sitten lähdin tutkimaan ATC- kortteja ja voih, miten taitavan tekijän blogiin eksyinkään kuolaamaan. Jos Päivi E:n jutut ei ole tuttuja niin klikkaa - ihastut varmasti. Aivan mahtavia ...ja sieltä sain innoituksen - käytin Päivin töitä muusana ja tekniikoita myös seuraavaan leiskaan, jonka tein "pienessä" flowssa.

Skräppihetket #15 haastaa.. Lisäksi tähän haasteeseen oli luonnos, mutta rehellisesti sanoen, mä vaan tein ja palasin näin sekunttia ennen postausta pohtimaan, että löytyykö tästä mikään riveistä. Luonnosta en käyttänyt lainkaan.

Tein kuitenkin mielestäni jotain. Minulle huikeaa. Aloitin maalaamalla akryylimaaleilla, ja maskaamalla osan mm. tekstin ja tuon alhaalla oikealla olevan ympyrän ja reunat. Sitten liimasin perhoset (vanhaa kirjansivua) ja sydämet (aiemminstanssattuja). Sen jälkeen poistin muut paitsi reuna maskit ja vesiväreillä maalastin kuvan täyteen. Eli niin, ettei jäänyt valkoista mhinkään - myös liimamani kuviot maalasin piiloon - eikä niitä valokuvassa juuri erota. Livenä kyllä. Sitten hetken odottellun jälkeen mehiläisvahaliiduilla, tusseilla yksityiskohdat - irrotin reunamaskit ja tein maskin keskiosasta ja tein kehykset l. käsittelin reunat. Tältä näytti ennen kuvia.

 Sen jälkeen liitin kuvat pahville ja pohjaan, ja taas yksityiskohtia, tekstejä ja tsadaa - meidän perhe oli valmis.

Meidän perhe

Niin ja se rivi, minkä melkoisen taitavasti olen tähän leiskaan upottanut on

 maalia - käsitellyt reunat - kolmepaperia.

 Yksityiskohtia.
Leiskan kuvat ovat häistä, joissa saimme olla vieraina heinäkuussa 2012. Pariskunta vihittiin Otamussillalla, jossa heidän yhteinen tarinansa alkoi muutamaa vuotta aikaisemmin. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä - kaunis tarina, kaunis pari ja kauniit häät.  

 

Ilmiömäinen sankari ja ihanat postipakettini

Taisin varoitella blogini hiljenemisestä... No, vielä sitä ei juuri ole ennättänyt tapahtua.

Tälle päivälle kaksi ihanaa asiaa, joista ensimmäinen - ja se tärkeämpi - on se, että koen viihtyväni uudessa työyhteisössäni. Olen löytämässä siellä paikkani ja tavannut jo monta mukavaa ihmistä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Tänään yksi heistä tilasi kortin puolisolleen, jolla on jo huomenna syntymäpäivä. :) eikä siinä kaikki.

Sain kipittää postin kautta kotiin ja sieltä mukaani kaksi ihanaa pakettia - Paperilohikäärmeestä ja Papruksesta. Ihanan helppoa ja nopeaa tämä nettishoppailu.

Stansseja ja kohokuviontikansio

....korttipohjia ja papereita.

Mömmöjä eli gessoa ja Mixed Media leimasinvärejä.


Ja näillä eväillä olikin verrattain ihanaa lähteä kokeilemaan kortin kasaamista uudelle työkaverille ja hänen toiveidensa mukaan. :) Huomenna selviää, kelpaako?

Ilmiömäinen sankari

Uutuuksiini tutustuessani pohdin, että oikeastaan on helpompaa lähteä tekemään korttia, kun materiaalit ovat vähän aikaa "levänneet" /riiputettu. Mutta tänään suosituimmaksi uutuudeksi nousi Tim Holzin paperin repijä, jota käytin kortin alapahvin reunan viimeistelyyn. Tykkään kovasti.

Ilmiömäinen sankari osallistuu myös VIP ryhmän ikiliikkujaan.

Toinen suosikki tuli postin mukana pienessä kirjeessä. Kiitos Kirsi - tätä olen kaivannut. :)

Harlekiinilla hattu vinossa

Koukussa koirtteihin on Annen vetämä haasteryhmä inspiroidumangoliasta # 2, jossa oli tällä kertaa seuraavanlainen luonnos:

Minulla ei ole leimoja juuri ollenkaan, eikä ainakaan mitään "varteenotettavia", mutta nyt varastoon on Salaisten toiveiden ja Mätisringin ansiosta kertynyt muutama aivan ihastuttava leimakuva. Kiitos Tainan sieltä löytyi myös yksi (!) Mangolia leimakuvakin - koska Annen luonnos ja DT kortti ovat tosi kiehtovat.

Itselleni tämä ei missään nimessä ollut helppo haaste. Kuten luonnoksesta näette, korttiin oli tarkoitus saada mahdutettua paljon erilaisia elementtejä - pitsiä, rusettia, koristeita ja useampi erilainen palkki. 

Lopputulos on tässä alla... Mielestäni se on hauska. Sellainen "hyvän mielen kortti" ...

Harlekiinilla hattu vinossa

P.s. Olin pakotettu lisäämään harlekiinille suun ja nenän - hän oli hieman apean näköinen. Tässä kortissa olen tarkoituksellisesti käyttänyt samaa paperia pohjassa ja pikkupalkeissa, vain viivojen suunta muuttuu. Samoin yritin käsitellä kaikkien koristepaperien reunat yhtenäisyyden saamiseksi. Ja joo kuten huomaat onnea-leimahan levisi tyystin  - yritin pelastaa tilannetta no, kohtalaisin tuloksin. :)

Vintagekortteja :)

Vuorokausi ehti vaihtua ennenkuin tämän illan väkerrykset valmistuivat. Kolme mielestäni ihan onnistunutta vintagekorttia - tai ainakin sitä yritin kovasti. Vintagea, mielestäni erittäin kaunis tyyli. Toki haastavakin ja huomaan itse olevani siinä melko ruskea.

Tällaisia tuli

Rekkamiehen menopeli

 Tämä ensimmäinen kortti on sekä Anelman  vetämään KKn vintagekorttihaasteen kortiksi, että todnäk omaan tarpeeseen tuleva. (Nyt luotan siihen, ettei armas puolisoni oikeasti käy blogiani lukemassa.... :) )

Uusi hattu

 Tässä kortissa nuori neiti peilaa itseään muotiliikkeen ikkunasta ja ihastelee samalla uutta hattuaan. Tällä kortilla mukana Askartelutaivaan vintagehaasteeseen - oli siis tarkoitus osallistua, mutta vuorokausi vaihtui ennen kun sain postattua. Joskus menee ajantaju, kun väkertää...

My Special Baby

Mielestäni herkkä kuin uni tämä kortti. Itse tykkään siitä kovasti. <3

Myöhemmin tänään alkaa työviikko, jonka tiimellyksessä saattaa kortteilu olla "hieman" haastavampaa. Toisaalta voi olla, että ennätänkin. Etenkin kun mielen pohjalle jäi kaivelemaan Annen mankkuhaaste (huomasin, että multa yks leimakuva löytyy), skräppäämään pääsee bingorivillä ja kortttisirkus haastaa mukaan maisemalla :) Mukavaa viikkoa!