Korttia suunnitellessani huomasin kaipaavani siihen pientä poikaa, joka katsoo ihmetellen lentävää vaahteranlehteä - aivan kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Omien lasten ja työn kautta saan kuulua vuosi toisensa perään niihin onnekkaisiin, jotka saavat kokea ympäröivän luonnon asiat yhä uudelleen ja uudelleen ensimmäistä kertaa. Onko mitään arvokkaampaa?
Lehdet lentää, lehdet lentää,
nyt syksy jo on.
Lehdet lentää lehdet lentää,
syksy jo on.
Ehkei aivan vielä mutta pian.
Valto valvoo syksyä |
Ei voi kuin ihailla sinun töitäsi ja uppoutumistasi niihin :) TiinaJ
VastaaPoistaKiitos Tiina kauniista sanoistasi.
VastaaPoista