DT-kortti: KK:n saksien silputstua.

Hu huu! Mikä siellä on?

 Tällä kertaa Mari oli laittanut haastetta kehiin oikein kunnolla. Sillä haasteen KK:nn saksien silpusta syyskuulle oli Case. Eli kortti, josta parastaa haluamiaan asioita. ;)

Marin luvalla :case kortti

Hauskaa ja haastavaa. Marin kortista parasti kynttilän, tähdet, rusertin, ompeleet ja helmet. Värimaailmaa ja sommittelua mukailin ja kissakin on Marin leimakuvaa mukaellen tehty.

Tunnelma kortissani on haparoiva ja epävarma. Vitsi piilee siinä, ettei kissat oikeasti tarvitse kynttiöitä pimeälläkään.

Syksyä kohti

KK:n sivulla aukesi tänään Syyskuuntehtävä, johon on aikaa kasata korttia huomenna alkava kuukausi, ja sitten pääset mukaan arvontaan. Ylläpitäjänä saan olla mukana DTryhmässä ja väkertelin tällaisen kortin tehtävään inspiraatiota antamaan.

Niin luulis

Niin luulis

Niin luulis, 

ett' elo prinsessan huoletonta ois.

Vaan jos kysyttäis hän kaiken antais pois.

On harmia vain koruista ja korseteista,

krisalleista, porsliineista.

Palvelijoitakin ilman aivan,

säästyis pukemisen vaivan.

Vetäis päälle vain valkean paidan,

Ylittäisi kultaisen aidan.

Juoksisi pitkin pientareita,

ojan pohjia ja kumpareita. 

Niin luulis olis helppoa olla

Prinsessa ei rasittuis huolesta polla.

Vaan totuus on toinen muistakaa,

vastuuta ihmisistä tavaroista kantaa saa.

Keijuneito ja kummalliset kuka

Keijuneito

 Tänään koiran kotiuttamisen ohella (tottellessani tyttyräistä meidän perheen arkeen) piirtelin muutaman korttikuvan. Molemmissa on aikaa sitten tehdyt pohjat. Lähinnä gelliplattea siivotessa syntyneet. Molemmissa käytin oljypastilliliituja, kukka kortissa lähes ainoastaan niitä, akryylitusseja ja valkoista geelikynä sekä mustetta .

Keijuneidossa vain mekko on öljypastilliliiduilla tehty, muuten akryylimaalilla ja tusseilla.

Kummalliset kukat

Mixedmedia kuva: Heinähattu

Heinähattu

 Tässä hän nyt on Heinähattu valmiina kuvana. :) Kuvan syntymästä ja sisarkortista postasin jo aiemmin klik klik!

Heinähatulla on mielestäni rauhallinen ja seesteinen ilme. Hän on tyytyväinen siinä missä on, siihen mitä on ja siihenkin, mihin on menossa.

Kuvassa on käytetty kasvoissa maaleja ja liituja, hiiltä, puvussa ja hatussa kuviopaperia, liitua musteita ja taustastastta löytyy gessoa ja akryylimaalia kerroksittain - osin poispestynä (pallot)

ArtJournal:FUN

FUN

Pohdiskelin ja kirjoitin, piirsin, pidin hetken hauskaa. Artjournal aukeama päivässä pitää ihmisen järjissään. :) Toki voi olla, että tämän päivän jälkeen terveydestäni huolehtii myös se pieni nelijalkainen perheen jäsen, jota kohta lähdemme hakemaan, joten voi olla että täällä on hiljaisempaa.

...tai sitten ei, ja karvainen ystävä osoittautuu suureksi taiteen ystäväksi. Mene tiedä.

 Mukavaa viikonloppua!

ArtJournal: Iloista odotusta

Iloista odotusta

Aina ei tarvita sanoja. Tämä kani kertoo mielestäni koko olemuksellaan, mikä on meidän perheen tunnelma tällä hetkellä. Vielä kaksi yötä ja sitten perheessämme sipsuttelee pieni koiraneiti. Todennäköisesti itkettäen ja naurattaen meitä vielä tuhannen tuhatta kertaa. ...siis sehän on opetettu ja sisäsiisti - 7 viikkoinen :) :) no, ei ihan tavallinen pieni koiranpentu. Ja ei meillä mitään kuvitelmia ole. On nuita koissuja ollut aiemminkin <3 niin onnellinen olen.

Pohjustin aukeaman osin gessolla, kanin ja taustaakin maalailin ensin akryylimaalilla, sen jälkeen lisää syvyyttä ja sävyjä öljypastilliliiduilla ja akvarelliliiduilla ja sormella sulattelin taas yhteen. Toimivat yllättävänkin hyvin yhteen - vaikka toinen on periaatteessa vesiliukoinen. Hiiltä ja tussia työssä on myös.

Artjournal: pikaista tuuletusta

Aina ei löydy aikaa. Ei edes kunnolla sitä pientä hetkeä. Tai jos sen hetken löytää on jo väsynyt ja valmis nukkumaan niinkuin minä nyt. Tässä. Tänään. Silti on pakko tarttua kynään, pensseliin ja vetää vähän gessoa sinne ja tänne. Sylin täydeltä elämää. :) Jaksamista loppuviikkoon.

Ideasta luonnokseksi, korttiin ja kuvaksi

Tässä hän on ensimmäistä kertaa - selkeänäs uunnitelmana luonnosvihossani. Melkoinen hattupäiden päivä. Selkeästi hyvän tuulisena ja itsenäisenä. Häneen ei pyyhekumia tarvitti. Idea oli kovin valmis. 

Tämän korttiin tulleen kuvan postasin jo. Mutta samassa neitosessa tai hänen kaltaisissaan mennään, mikä ei ole minulle kovin tyypillistä. En useinkaan - ainakaan huomaa sitä itse - toista töitäni, mutta tässä hattupäisessä neidissä on sitä jotain ja tämä viimeinen jäi vielä "pöydälle" on siis kesken. Eikä kesken eräisiä saisi edes näyttää, mutta kun. Hän on niin sievä jo nyt. Huomenna tai jonain toisena päivänä näette valmiin kuvan. Ja hän on huomattavasti pikkusisartaan suurempi.

+

Zenspirations

 Askarteluvuoren ATC-vaihto on varmasti kaikille tuttu. Tällä kertaa haasteess #18 Vikke haastoi tekemään kaksi korttia (vaihtoon tietenkin) toisen 4"x 4" ja normi ATC-kokoisen. Tyyliltään piti korttien noudattaa Zenspirations tyyliä. Kääk. Tyyli on itselleni uusi, ja olin vähintään helpottunut, että huomasin haasteen ajoisssa ja olen ennättänyt tätä tyyliä makustella.

Tässä omani. Silti - makustelusta huolimatta - en ole varma onko 4"x 4" kortti oikean tyylin mukainen, vaikka hauska se ehdottomasti on.

The Lady

Askarteluvuori

Tämän kortin kanssa tuli lapsus. Mittasin ensin väärin, joten asettelu meni vähän poskelleen. :(

Viime viikolla postipoika toi jo vaihdossa saamani kortit. Kiitos Katille!

Värinpostoa ja mottipää

Addicted to Technics (mulla tuttavallisesti Haasteblogi) on kyllä ihan paras inpisraation lähde. Ja sieltä voi ammentaa ideoita ja lähteä kokeilemaan joka kerta jotain uutta. Niinkuinn tälläkin kertaa. Elokuun haaste#19 kuuluu värin poisto. Se on ao. blogissa esitelty niin hienosti, etten lähde tässä toistamaan - käykää katsomasssa - suosittelen.

Siitä kuva siis sivulla.

Kuvan hahmottelin ensin luonnoslehtiöön ja melko paljon suurempana. Korttiin päädyin tekemään hahmon kasvottomana -idea ei ole omani vaan olen niitä useasti nähnyt seikkailessani mixedmedian maailmassa- tämä ensimmäinen itse toteuttamani. Värit tyttönen on saanut akvarelliliiduista. Päädyin taas hankaamaan niitä sekaisin. Pidän sekä sen hankauksen tunnusta, ja prosessista, että utuisesti toisiinsa sekoittuvista väreistä. Tytön paita ja kaulukset tein erikseen ja liimasin paikoilleen. Kukka hatussa on leimattu ja akryylimaalilla maalattu.

Itse olen tähän korttiin tyytyväinen, mikä on hieno homma. Sillä on tärkeä tehtävä mys. :) 

P*skarteluhaaste: Rohkeasti suoraan korttipohjalle

 P*skarteluhaasteellakin on juhlavuosi. Tällä merihevoskortilla olen mukana P*skis 5 -vuotta - Heidin korttipaja haasteessa, jossa haastettiin tekemään kortti suoraan korttipohjalle leimaten. Taas on tämä vähän omanlainen, toivottavasti haasteen kriteerit täyttyy.

 Teippasin ensin reunat, jonka jälkeen taustan maalasin suoraan korttipohjalle akryylimaalilla. Mistejä valuttelin ja kohopastalla tein ilmakuplat. Merihevosen stanssasin eripaperista ja liimasin paikoilleen. Lisää ilmakuplia ja vähän geelikynää ja Kiitos- leimasimella.

Kortti on myös poikkeuksellisen kokoinen  taitettu A4. Eli kapea.

Cute & Cool Creations : Synttäriviikko!

Onnea vielä, Anskille ihanasta blogista ja kuluneista 6-vuodesta.

JA kaikki mukaan ihanaan arvontaan täältä.

Pää vielä kesässä

Pää vielä kesässä..

ArtJournal aukeama "Pää vielä kesässä" kipuilee ehkä loman jo loppumista (muutama viikko sitten) ja sitä, että kuitenkin vielä olen rennolla otteella liikenteessä. Aikatauluihin vakavasti suhtautuminen tai kalenterin seuraaminen tuottaa vielä hieman tuskaa. Toisaalta nautin iltojen pimentymisestä, viileydestä turvallisesta hämärästä. Toisaalta keikun onnessani koko perheen festareilla ja roikun kiinni kesän helmassa.

Anski on pitänyt upeaa blogiaan jo kuusi vuotta! Onnea Anski! ja tästä syytä hän on laittanut blogiinsa synttäriviikon, jossa on kaikkea kivaa. Osallistua voi 8.9. saakka joten mukaan ehdit hyvin.
Tällä aukeamalla lähden mukaan haasteeseen, jossa haastettiin värittelemään. Haasteen ja synttärviiko n löydät täältä- Cute&cool creations.

Aukeamalla olen väritellyt vesiväreillä, arkryylimaalitussilla (valkoisella) ja geelikynällä. Varjostusta ja kolmiuloitteisuutta tein hiilellä.

Kaamea kaaos tai suloinen sotku ...aivan sama: Artjournal

Aivan sama

 Hmm. ...no kai tämäkin jonkin pakkoneuroosin piirteet täyttäisi. Mutta musta tuntuu hassulta mennä nukkumaan, jos en ole saanut hengittää kynän "läpi". Laittaa piirtäessä ajatuksia järjestykseen. Ja ei ei siihen kauan mene. Tähän aukeamaan pohjustuksen (väritön gesso) olin jo tehnyt ennemmin muuten pistin vesivärillä ja tussilla ja tämä hapannaama oli valmis vajaassa tunnissa. :) Tästä tuli jollain tapaa hauskakin kokonaisuus. Vaikkei kovin kaunis ja harkittu olekaan.

Sinä olet kettu

 Jokainen äiti tietää, mistä tämä aukeama kumpuaa.

Jokainen 6-vuotiaan voimakastahoisen tytön äiti tietää millaisia tahtojen taisteluja meillä käydään.

Jokainen tietää sen Raivon, Uhon ja Kiivaan verbaliika määrän. Jokainen on toivottavasti kokenut sen upean seesteisen hetken, kun olet Äitinä pitänyt pääsi (silläkin uhalla että lapsi raivo on hetkellisesti vain yltynyt), ja hän rauhoittuu ja saa turvan, koska sinä ole Äiti, joka toimii kuten sanoo - niin hyvässä kuin pahassa. Ja Raivottaresi laulaa Lentäjän pojan sävelin: " Ja meidän perheessä on äiti, äiti rakas ihanin ja luovu en milloinkaan"

Sinä olet kettu

Sinä olet kettu - korvat höröllä kuuntelet metsää jotta voit viedä pentusi vaaroilta pesäkolon turvaan.
Sinä olet kettu - valmiina kantamaan pentua hampaissaan, kun ei vielä rajojaan ymmärrä.
Sinä olet kettu - murahdat ja opastat Elämän sääntöviidakossa
Sinä olet kettu - saalista ruuan pennullesi.
Sinä olet kettu - nuolet pentusi uneen.
Sinä olet kettu - katsot metsän laidasta kun pentusi matkaa maailmaan.
Sinä olet kettu - kantaen huolta pentusi huomisesta jokaisena elämäsi päivänä.
Sinä olet kettu <3

Tänään on pelottavien peurojen päivä

What ever happens - I´ll survive.

 LifeBook2014 hellii meitä tällä viikolla. Saimme ihanan tunnin kirjan päälystämisestä ja voimauttavasta kuvan tekemisestä upealta Catt Gelleriltä ja Tam näytti upean tunnin - voimauttava sekin.

Lähdin Tamin tunnin pariin, koska en kokenut oloa millään muotoa leikkimieliseksi. ja ehkä tähän kuvaan ilmaantui tuo epäystävällinen jopa vihamielinen peura juuri siksi. Toisinaan olen pettynyt itsessäni siihen, miten toimin omien lasten kanssa. Pilaan heidät ihanaiset huutamalla ja messuamalla - vaikka hyvin tiedän, ettei siitä mitään vastaavaa hyötyä ole. Huomenna paremmin... Kuva jotenkin tunnelmaltaan onn myös eilen lasten kassa katsotun elokuvan henkinen. ..se oli se Pakkasukko juttu. :)

Hyvätapainen Daami ja Ilkikurinen Outolintu

 Katsokaas, mitä ihanuutta sain tänään postin mukana. Tämä on kuin koru. Kaunis, kevyt ja katseltavaa riittää loputtomiin. Ensin postaan Ilkikurisen Oudonlinnun, joka oli lasteni suosikki. Sitä taisivat olla lapsetkin nukkumaan mennessä tänään.

Äiti sen sijaan ei valitettavasti ollut Hyväkäytöksinen Daami. :(

Kiitos Miialle ihanasta kädestä. <3

Viikolopun rippeissä roikkuen ...ArtJournal

Tapa elää

 Viikonloppuni täynnä perhettä ja kortteja tai kuvia. Artjournal aukeamia. Viimehetkillä putkahti mielenkiekuroista tämä varis. Vaati päästä paperille vahtimaan mennyttä ja tulevaa. Vahtikoon siinä. Kiitos kun tuli.

Valkoisella pohdin omaa tekemistä siten, miten kuvat ovat enemmän asioiden järjestyksee laittamista kuin arvo sinänsä. Kun sitten joku toinen niistä pitää myös, saan ylimääräistä mielihyvää. Mutta parasta on tekeminen - siinä oleva vapaus. Lupa hengittää omaa tahtiin kokea luovansa jotain uutta, vaikka tuskin kokoaan uutta sekään -enemmän kaiken näkemäni ja kokemani summa. Muuttuva vastaus, koska lauseke elää ja kasvaa kokoajan.

Kun en keksi mitään erityistä tekemistä, lapset touhuilevat omiaan tai lukeava akuankkojaan kainalossa, tutkin muiden töitä. Blogeja ja Pinterestiä Ruokin yhtälöäni.Itse työt saattavat toisinaan tulla nopeastikin. Puolessakin tunnissa. - kuten varikseni.