torstai 28. elokuuta 2014

ArtJournal: Iloista odotusta

Iloista odotusta
Aina ei tarvita sanoja. Tämä kani kertoo mielestäni koko olemuksellaan, mikä on meidän perheen tunnelma tällä hetkellä. Vielä kaksi yötä ja sitten perheessämme sipsuttelee pieni koiraneiti. Todennäköisesti itkettäen ja naurattaen meitä vielä tuhannen tuhatta kertaa. ...siis sehän on opetettu ja sisäsiisti - 7 viikkoinen :) :) no, ei ihan tavallinen pieni koiranpentu. Ja ei meillä mitään kuvitelmia ole. On nuita koissuja ollut aiemminkin <3 niin onnellinen olen.

Pohjustin aukeaman osin gessolla, kanin ja taustaakin maalailin ensin akryylimaalilla, sen jälkeen lisää syvyyttä ja sävyjä öljypastilliliiduilla ja akvarelliliiduilla ja sormella sulattelin taas yhteen. Toimivat yllättävänkin hyvin yhteen - vaikka toinen on periaatteessa vesiliukoinen. Hiiltä ja tussia työssä on myös.

4 kommenttia:

  1. Ihana ja iloinen työ.
    Onnea uudesta perheenlisäyksestä. Meilläkin oli kaksi koiraa, mutta molemmat menehtyivät vanhuuttaan. Olen yrittänyt saada pientä mopsia ja vinkunut ja vinkunut. Ukkeli ei anna lupaa. NYYYHHH. Meillä kun moottoripyöräillään ja on iso työ saada koialle hoitaja.

    VastaaPoista
  2. Voi että on suloinen ja todellakin innokkaan näköinen ;) Tulee hymy huullille kun häntä katsoo ;D

    VastaaPoista
  3. Kiitos Enkuli. :) Me ollaan oltu koirattomia nyt 5 vuotta, joten saapi riittää. Koira on bokserista "hieman" kutistunut, mutta pikkuinen sopii perheeseemme paljon paremmin nyt, kun hoitajatkin ovat osin pikkuisia. (Mullehan se oikeesti tulee).
    Kiitos Susanna. Ihana on kun jätätte kommentteja.

    VastaaPoista
  4. Aaww tämä on niin suloinen!!
    Ps. pääsit blogini vierailulistalle, pakkohan mun on ruveta seuraamaan näitä upeita töitä mitä olet tehnyt!!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".