Minäkin siis innolla askartelemaan. Pyysin tytärtäni touhuun mukaan. Neiti 7-vee ja tahtoa kahden lapsen tarpeisiin.
- Okei. Askarrellaan, mutta mun ohjeilla.
- Äidilllä ois semmonen hauska idea.
- Ei ku mun ohjeilla.
- ...kun tehtäis ystävänpäiväkortteja.
-Ei kun mun ohjeilla. Sä teet äiti nyt just niinku mä haluun.
-....
- Sää et ikinä tee niiku mä haluan.
- Ok. Ei tehdä niitä ystävänpäivä kortteja, tehdään sun juttua. (mutisten) otan sitten koululla kuvat oppilaiden tekemistä töistä...
- MITÄ?!?! Eikö mun tekemät kelpaa?!?! ÄITII mä haluun tehdä niitä sun juttuja...
Tämän jälkeen halattiin, itkettiin ja pyyhittiin kyyneleitä tovi. Sitten aloitettiin.
Tarvikkeina paperi, maalarin teippi, valkoinen (ei vesiliukoinen) vahaliitu ja vesivärit |
Kuivumisen jälkeen teipit otetaan varovasti pois (pientä askartelijaa kannattaa auttaa, ettei paperin pinta repeä mukana). Maalaukset leikataan irti, leimataan onnitteluteksti, jonka jälkeen liimataan kuviopaperille ja siitä korttipohjalle. Ja kortit ovat valmiit.
Kauniita kortteja tuli,kaikesta huolimatta.
VastaaPoista