Viimeinkin uskalsin astua itserakentamani ja lähinnä pään sisäisen kynnyksen yli ja maalata. Kunnolla. Isosti. Monta. Kanvaspohjalle. Ensin muutama "kuuma" vinkki - tai ainakin minulle ne ovat tosi toimivia juttuja.
Kuvassa vasemmalla on kostea paletti. Tarjotin, jossa on useampi kerros kasteltua talouspaperia - niin märkää kuin voi olla, kuitenkin niin ettei vesi vielä valu yli. Sen päällä leivinpaperi ja voilá! altapäin maalit kosteana pitävä paletti on valmis. En tiedä teistä, mutta itselle on ongelma akryyli maalien kanssa se, että ne tuppaavat kuivahtaa liian nopeasti. Osin ehkä siksi, että minulla harvoin on yhtäjaksoista aikaa työskentelyyn vaan loikin tekemässä milloin mitäkin aina välillä. Tämän kikan opin Lifebook tunnilla ja tämä toimii. Tänään jätin ihan testausmielessä osan maaleista yön yli (pääsääntöisesti maalaan jämämaalit pois heti, koska en pidä maalin hukkaan heittämisestä)... Tässä maalina Amsterdamin akryylimaalit. Niitä olen oppinut käyttämään ja pidän niistä.
Paletin reunassa näet myös sen välineen, jolla maalaamisen aloitin eli Wedgen silikonikamman. Olen hankkinut lajitelman jo aikaa sitten, ja käyttänyt paljon mm. gelliprinttien kuviointiin ja gelmediumin leivittämiseen ja ilmakuplien poistamiseen, mutta ensimmäistä kertaa käytin sitä maalin levittämiseen. Ja voi pojat! kyllä tykkäsin jäljestä - toki luonnolliseti yksityiskohtien lisääminen vaatii toisenlaiset työvälineet, mutta silikonikampa oli riittävän iso ja epämääräinen ja mahdollisti näin itselle sen kynnyksen ylittämisen. Yli miettimiseen ei ollut tilaa. 
(Työasennostani olisi varmasti jollakulla paljonkin sanottavaa. Maalasin istuen ja pyöritellen kavasta käsissäni - ihanan essuni ansiosta saatan antaa työn ottaa tukea helmasta pelkäämättä vaatteiden puolesta. )
Sitten olikin pakko saada uittaa sormet maaliin ja seuraava kerros syntyi sormin - tein siis tässä kolmea kanvasta yhtä aikaa. Ajatuksena lähinnä se, että näistä tulee jonkinlainen yksittäisten töiden sarja. Jotakuinkin niin, että ne olisivat toistensa sisaruksia, mutta kuitenkin erillisiä...
 |
| Tällaiseen vaiheeseen työt jäivät nyt... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".