Tiukkaan ahdetun askartelunurkkani sopukoissa on useampi isohko kanvaspohja, jotka ovat jo jonkin aikaa minulle kuiskineet hiljaa olemassa oloaan.
Ja voi, miten ne minua pelottavatkaan - ihan niin, että uppoudun kirjoihin (jei! kivaa ja virkistävää puuhaa sekin) tai tarraudun hädissäni lyijykynään ja luonnostelen sohvan nurkassa keräten rohkeutta tai raivoa tai jotakin.
Jotain pientä pitää kuitenkin käsillä tehdä joka päivä, myös sinä perjantaina kun ei työviikon jälkeen mitään jaksanut. Nämä luonnokset syntyivät oikeastaan kahden asian inspiroimana - eivätkä ole tässä edes syntyjärjestyksessä. Toisaalta halusin kokeilla ideaani venytetyn kolmion muotoisesta hahmosta.... ja toisaalta tutkia niveliä ja mittasuhteita.
Tuommoisia sitten tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".