Kiemuraa ja kiekuraa - toistoa

Neomi Ibrazin töitä hehkutin jo aiemmin , mutta tässä muutama lisää. Ylempi on Moleskinen arttiin tehty tyttären geelikynillä ja alla olevassa kortissa on pohja tehty gelliplate painatustaustan päälle ja Graphikin Line kynillä. Valkoiset olen tehnyt tuttuun ja luotettavaan Uniballin kynään luottaen. Onnea teksti on Heidinkorttipajasta ostetulla stanssilla tehty.

Seikkailuja instagramissa

 Kesä, kuumuus ja kärpäset. Hetkittäin ei voi vaan tehdä mitään. Ja silloin löydän itseni halyttävän helposti sohvalta luuri kourassa, etusormi puuduksissa kelaamasta uudelleen ja uudelleen huikan upeiden taiteilijoiden töitä. Eräs jonka töihin olen tänä kesänä tutustunut on Terry Runyan .

Hauskoja ja oivaltavia töitä, joita katsellessa tulee harhaan johtava tunne helppoudesta. ...ja eiku kokeilemaan.

Ihan vain todetakseni, että ei ei se ole ollenkaan helppoa tai vaivatonta. ...omat jutut näyttävät karvan - ehkä useammankin karvan - verran kömpelömmiltä, mitä ihanan Terryn.

 Näissä siis ensin olen vesivärillä maalailut ja sitten mustalla kynällä lisäillyt yksityiskohtia - kuitenkin niin, että en ole rajannut maalattuja kohtia. Tämä on mielestäni olennaista tässä jutussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä on kamala.

 Taipuivat aika kivasti korteiksi

Ihanat Graphik Line maalikynät

Ensimmäinen testi gelliprintin päälle

Jotkut ostokset ovat inspiraatio-ostoksia - näet jotain, innostut ja ostat. Kaikki muutaman sekunnin sisään.

Nämä kynät Suvi Konstasta esitteli jo aikaa sitten. Ne ovat monipuoliset - leviävät vedellä ollessaan kosteita, niitä voi puhaltaa jne, mutta ovat kuivuttuaan kestäviä.

Itselle ne tulivat "ihon alle" hiljalleen. Eikä vähiten instagramin takia... Instassa olen jo hetken seurannut Neomi Ibarzin töitä. En hänen tekniikkaansa tiedä sen enempää, mutta niin inspiroiva ja vangitseva, että haluan itse kokeilla jotain samankaltaista. Osittain ehkä myös siksi, että duudlailu on niin lähellä sydäntä, että ajattelisin värien tuovan siihen vielä yhden ulottuvuuden lisää.  Vielä en ole muuta tehnytkään kuin piirrellyt niillä gelliprintin päälle.

Nämä kaksi alempaa - saman henkistä menoa, mutta jo aiemmin hankkimillani tusseilla - haasteena niissä oli liian paksu terä. Se ei ole uusien kynien ongelma - vahvuus nimen omaan ohut terä ja vahva peittävä pigmentti maalissa. Voi odottakaas vaan, mitä niillä saankaan aikaiseksi. (Odotukset itsellä ainakin on korkealla). Ja nyt hyvää yötä xoxo

Tuo on muuten jännä, miten keltainen on vahva. Se puskee violetin läpi niin, että siitä tulee rumahko ruskea. :/

To my dear friend

 Try it on Tuesday has a challenge : use Book paper. And I did. I love to use book paper in my collage works and here it is in bear (I printed on it with my handcarved stamp).
The backround of the card I made using gelliprints and acrylicpaint pen 
- I like the result a lot How avout you?

***
TIO:n haasteeseen mixedmedia kortilla, jonka annan heti huomenna ihanalle ystävälle. <3 Toivottavasti hän siitä pitää.

Tässä pääsin kokeilemaan juuri hankkimiani ihania akryylikyniä, joista tarkemmin seuraavassa postauksessa. :)

Elviira kananen

 Linotyyppinen kaivertaminen on kertakaikkisen ihanaa - mikälienee tullut jo useampaan otteeseenkin selville. Ja tulen siitä ehkä maininneeksi vielä monen monta kertaa. Kuvan piirtäminen, siirtäminen softcut levylle ja kaivertaminen hyvillä terävillä kaivertimilla on meielekästä. Sitä voi tehdä pienen hetken työpäivän päätteeksi ja nollata pääkopan intensiivisellä keskittymisellä tai useita tunteja, kunnes kämmenpohja huutaa muuta puuhaa. (Linkittelin nuo välineet, ko niitä kysytään kuitenki... :) )

Kaikkein ihaninta on tehdä ensimmäinen painotyö - useimmiten kokeilen Versafinen musteella ja vasta joskus myöhemmin linomaalilla. Joskus teen vain musteella...

 No, mitäs sitten kun levy on valmis. ...siinäpä sitä sitten onkin pulmaa kerrakseen. Tämän ihanan (yksi lemppareistani) Elviira-kanasen kohdalla olen päätynyt mm. painamaan kanaa isolle arttisivulle - kuten yllä. Sivun sotkeminen ei siihen loppunut ja toisaalta tekemään clean and simble tyylisiä taulumaisia kuvia kuten alla.

 Munat tein DistressOxide musteilla ja hiertimillä sabluunan läpi. Tuli muuten tässä juuri uusia ihania sävyjä näihinkin. :)  Roiskottelin vettä perään ja niin munista tuli hauskasti eläviä.

Kanat munineen saivat yllättää ihanat skypeläiseni Maikki-Nooran, Millan, Jennin, Nannan ja Tarun. Toki Millalle elviira muni vaaleanpunasävyisen munan.

Tässä ystävien blogeja linkitellessä huomaan tarvetta myös tuon listan päivitykseen.

Pus ja ihanaa heinäkuuta.

Viivaa ja naamatauluja

Artjournal antaa mahdollisuuden viivaan, leikkimiseen ja hupailuun. Siihen, ettei aina tarvitse onnistua tai ottaa niin todesta.

Voi tehdä, kuten minä yllä: asettaa yhden säännön, jota noudattaa. En nosta kynää. :)

Kasvoja kasvoja kasvoja. Niiden tekemiseen en kyllästy, kunhan saan vaihtaa tekniikkaa mielin määrin.  Ihanaa Heinäkuuta teille.

Lady with butterflywings

 I am not sure if this is ok for the Moo-Mania - challenge
Butterflies... But there is butterfly wings in this pic so here I go. :)  I used acrylicpaint and watercolors and fineliner. It was fun and did take some time to do.

Tämän sivun tekeminen otti aikaa - ensin innostuin yksityiskohtaisesta ja tarkasta luonnostelusta, ei kovin ominaista minulle, mutta toisaalta - mielestäni kannatti. Ensin maalasin akryylimaalilla, jonka kuivuttua levitin työn kauttaaltaan gessolla, jonka tarkoitus on saada vesiväri kiinnittymään pintaan kuin pintaan. Pohjustuksen kuivuttua jatkoin vesivärillä ja sen jälkeen mustalla lainerilla tehden yksityiskohtia ja rajaten. Saatoin innostua mustasta liikaakin, tuli hieman sarjakuvamainen tästä... vaikka onko se nyt niin nuuka.

Itsekritiikistä, peloista, niiden voittamisesta ja oppimisesta

 "Ihminen on itsensä pahin vihollinen", sanonta jota on toisinaan kovin vaikea ymmärtää, ja toisinaan. Toisinaan se on niin totta.

Aloitin keväällä Kuvataiteen opinnot avoimessa yliopistossa. Olen yli 40-vuotias ja tässä tiivistyy koko edellisen sanonnan sisältö.

Olen piirtänyt ja maalaillut aina - ihan pienestä tytöstä. En lopettanut edes yläasteella tai sen jälkeen, vaikka kaverit eivät enää piirtäneetkään. Lukiota valitessa mielessä häilähti kuvataidepainoitteinen lukio, mutta tuen puutteen - ja ennenkaikkea omien pelkojeni vuoksi en sinne lähtenyt. En sinne enkä muuallekaan, missä olisin voinut saada ohjausta, opetusta tai KRITIIKKIÄ. Kuvien tekeminen on ollut itselle aina niin tärkeä osa ilmaisua, että olen varonut tiukasti sen loukaamattomuutta. 

Kunnes vuodenvaihteessa päätin kokeilla ja se on ollut NIIN hyvä päätös. Olen nyt jo ensimmäisen kurssin aikana oppinut valtavasti. Rohkenen tänne blogiin postata piirroksiani tuolta kurssilta. Ensimmäistä kertaa elävänmallin piirtämistä, piiiitkästä aikaa hiilen kanssa - yritystä piirtää näkemäänsä.... 

 Näissä ei ole mitään erikoista tai ihmeellistä, ja onnistuneimmista ei ole edes kuvaa, mutta nämä ovat opin polkuni virstanpylväitä. Rohkeita askeleita pienelle ihmiselle.

Mixedmedia trio

Here are three of my mixedmedia collage paintings to join
Paint Party Friday. :) Have a nice summer.

****
 Jokunen aika sitten sain inspiraation keskustelusta ystävän kanssa. Aiheet lensivät taiteen ja elämän - maan ja taivaan välillä. Kotiin tultuani oli pakko kokeilla vanhaa tuttua tekniikkaa (saippuakuplia ja akryylimaalia) uudella tapaa. Aiemmin olen kastellut paperia kupliin. Nyt nostelin maalivaahtoa työn päälle.  - ja toimii...

Kokeilin sitä kolmelle pohjalle. Vasemmalla gessoa ja maalia, keskellä pelkkä maali ja oikealla struktuuripastaa ja maalia.

Sen jälkeen valmiista pohjista kaksi ensimmäistä valmistuivat kuvaksi nopeasti, mutta kolmas odotti aikansa ja sai lopulta lisukkeeksi gellipainettuja papereita.

Nämä olisivat toimiva triptyykki - jos saisin potkua kehystää ne. Saattaisivat sopia jonnekin seinällekin, vai mitä ajattelet.

Craftaamon haasteeseen: INTOHIMO

Craftaamon haasteen aiheena on intohimo.

Itse ajattelen, että intohimo on paljon laajempi kuin puolisoin välinen asia. Tunnen itse valtavaa intohimoa milloin mihinkin - väreihin, multaan, käsillä tekemiseen jne. Tähän haasteeseen halusin kuitenkin lähteä sieltä parisuhdetasolta liikkeelle. Sielläkin puolisoiden välillä olevassa intohimossa on mun mielestä monta tasoa. Se ehkä perinteisin fyysinen intohimo, mutta se ei yksitään pidä kasassa mitään - mielestäni merkityksellisempi on ehkä tarve yhteyteen ....nauruun, keskinäiseen ajatuksen virtaan, läheisyyteen joka ei ole mitattavissa, hyväksyntään ja keskinäiseen kunnioitukseen. Jotain sellaista yritin tässä kuvassa tuoda näkyväksi. Miten lie sitten onnistuin...

Virneitä ja vesiväriä

Ennen kuin putoan pohtimaan syvällisiä: Arttiin tehtyjä akvarelleja nämä. Monta monta kerrosta, ja paljon lyijykynää - sekä luonnosteluvaiheessa, että antamassa struktuuria ja syvyyttä. Maskauskynää olen tässä käyttänyt myös. Kettu on hauska ja moniuloitteinen eläin. Vilpertti. Onko se muuten kissa- vai koiraeläin? Vai onko ihan kettueläin? ...
 *** tästä eteenpäin tämä on sellasta pohdintaa...

Miten sen kirjoittaisi, sanoittaisi ääneen.. Vai sanoittaisiko sittenkään? Jos olisi vain hiljaa ja antaisi olla.... Ehkä siksi on helpompi tehdä kuvia - purkaa niihin ilmaisun painetta ja antaa vastuu tulkinnasta kokonaan katsojalle. Sanatkin voidaan, erityisesti haluttaessa, tulkita ahtaasti, sanatarkasti tai ihan väärin.

Toisaalta. hm...no huomaan itse pohtivani tällä hetkellä kovasti omaa arvomaailmaani - suhdettani ympäröivään, antamaani mallia, jonka varaan lapseni maailmaa rakentavat. Kuulin taannoin lauseen: "...on ihan loistava isä. Toki en kaikista arvoasioista ole samaa mieltä... " ja niinhän se on, että jokaisella on omat arvonsa ja uskonsa. Olkoon ja hyvä niin. Ja loistavaa on se, että tiedostaa arvonsa, sen perustan, miltä pohjalta ratkaisujaan tekee. Surullista on, jos ei ole niitä miettinyt.

Nyt - ehkä se on ikä juttu - olen herännyt omia arvoja ja uskojani erityisesti (tai ehkä uudelleen) miettimään - kriittisestikin ja huomannut, että enemmänkin voisi miettiä. Olisin voinut miettiä jo aiemmin.

Vastuullinen shoppailijako?

Tiedän, että saatan nyt sohaista muurahaispesää, mutta tämä on minun blogini ja täällä voin sanoa vapaasti oman mielipiteeni. Mielipiteestäni saa lukija olla erimieltä tai samaa mieltä tai jotain siltä väliltä... jos joku lukee tämän ja se aiheuttaa jonkilaista ajattelua... no, ei se ainakaan haitaksi ole.

Yllä kuvassa ovat omat ostokseni parilta viimepäivältä. Aika paljon, joo. Toisaalta en ole useampaan hetkeen mitään ostanutkaan mm. maalit ostettiin loppuneiden tilalle ja osa hankinnoista meni suoraan kurssikäyttöön. Olen näitä ostoksia tehnyt Konstashop.fi ja Nannan Paperi ja Helmi kaupasta. Mitä ne ovat?

Konsta Shop on verkkokauppa taiteilijoille ja taiteen harrastajille - sieltä löytyy kaikki perustarvikkeet (ja vähän enemmänkin) liidut, liimat, paperit ja maalit. Toimivat nettisivut ja haku systeemi - suomenkielinen ja selkeä. Hintaluokka on vähintään kohtuullinen, siihen vaikuttaa tuotteen laatu. Hintaluokka minusta edullisempi kuin monessa kivijalkataidetarvikeliikkeessä. Konsta on nettikauppa, toimittaa tuotteet kotiin. Postituksen hintaan vaikuttaa asiakkaan valitsema toimitusmuoto. Tilaus on mahdollista myös noutaa.

Nannan Paperija Helmi on kivijalkakauppa Ikaalisissa. Sitä pyörittää Nanna, jolta tuotteita voi tilata myös netin avulla ja FB:n välityksellä - kun en jotain löydä, kysyn Nannalta ja Nanna vastaa. Hänen hyllyistään löytyy ihanuuksia kuviopapereista kortteilukoristeisiin, musteita, leimoja, mixedmedia kamaa ja valtava määrä uutuuksia, pieniä brandejä Primat, Rangeit  - you just name it. Postikuljettaa kohtuuhintaan kotiin. Nouto on ilmaista, toki silloin mukaan saattaa tarttua sellaista "instpiraatio-ostostakin".....

Miksi minä pyrin hankkimaan tarvitsemani tarvikkeet pääasiassa näistä liikkeistä? Tai muutoin suomalaisista liikkeistä.

1) Molemmissa liikkeissä on ihana asiakaspalvelu - neuvoja, vinkkejä ja palvelua saa AINA tarvitessaan. Asiakaspalvelulle ei ole määritelty hintaa - se joko on tai sitä ei ole. Näissä liikkeissä se on. Toki sitä saa lähes kaikista suomalaisista liikkeistä.

2) Molemmilla liikkeillä on myös hieno yrittäjyysetiikka. He eivät mollaa toisia samanalan yrittäjiä, eivät dissaa vaan tekevät yhteistyötä. Eivät yritä nousta ylöspäin painamalla toista alaspäin. (Tämän voin sanoa siksi, että olen saanut sekä oman päivätyön että kurssien pidon vuoksi saanut tätä läheltä seurata....)

3) Omilla pienillä valinnoilla haluan vaikuttaa ja tukea suomalaista yrittäjyyttä. (Lähtökohtaisesti taidetarvikkeet ovat ylimääräistä -joten jos olen valmis laittamaan ylimääräiseen rahaa - laitan sen ylimääräiseni mieluusti Suomeen ja suomalaiseen työhön ja vaikka sitten siihen paljon parjattuun postimaksuun). Toivon, että saan jatkossakin palvelua suomenkielellä, kysymyksiini vastataan, saan ihmisen puhelimella kiinni jne.

Notta kun seuraavan kerran iskee impura hankkia ihanaa askartelu- tai taiteilutarviketta niin, pliis pliis pliis miettikää näitäkin juttuja, etteivät meiltä vallan suomalaiset puodit hiljaa kuole pois ja ollaan sitten kauppakeskusten, ulkolaisten liikkeiden tai kanamunakennojen varassa.

Liuta muistamisia keväältä

 Kevään aikana kaivertamani hahmot pääsivät moniin juttuihin - ihan sellaisiin valmiisiinkin :) Tässä ensimmäisessä kuvassa on kierrätystä vailla vertaa - pussit tein pahvista, joka oli lapsukaisen sängyn suojana - leimat toki "omaa tuotantoa". Nuo koivun lehdet ihan lemppareitani. Pusseista löytyi pienet kiitokset sekä sateeseen että paisteeseen luokkani ja oman työni tukipilareille.

Tässä samoja lehtiä - ylioppilaskortissa (asiakkaisden suosikki)

 Kettumaisesti ylioppilasjuhliin.Jotkut tosin näkevät tässä kuosissa ukkojakin, mutta taide on vapaata ja tulkittavissa.

 Gelliprintit ja duudlailu aina lähellä sydäntä. Niitä yhdistämällä sain aikaan vähintäänkin uniikkeja ylppärikortteja. Kuvan lakki on myös itse kaivertamani, mutta jo keväältä 2017. :) Onnittelu tekstileikkeet olen ostanut Nannan paperista ja helmestä

Kettukuosia kiitoskortissa.

 Ihanaa kesää toivottelen teille ja toivottelin oppilaille. Tällaisen kansikuvan takaa löytyivät oppilaideni todistukset tänä keväänä...Hm. Mitähän heille mahtaa kuulua?