Olen jo tovin aikaa terhnyt hahmoja - tyttöjä/naisia - joilla on paljon hiuksia, silmät kaukana toisistaan ja verrattain pienet. Useimmiten tausta on ollut valkoinen. Tämä aukeama on erilainen vaikka nainen tehty lähes samalla tavalla. Vaatteesta ja sateenvarjosa löytyy washiteippiä, taustalta maalattua silkkipaperia ja akryylimaalia sekä hopeista geelikynää.
Itseä näissä tytöissä viehättää se että teen ne suoraan lunnostelematta linerilla paperiin. On jotenkin viehättävää nähdä kaikki hukkaviivata ja harha-askeleet ja antaa niiden olla. Elämäkään ei ole täydellistä - miksi näiden itselle tehtyjen töiden pitäisi sitä olla?
Upeaa työtä!
VastaaPoistaOlenko sanonut yhtään kertaa, että minä niin tykkään tyylistäsi?
VastaaPoistaKiitos Aino ja Maca.
VastaaPoista<3 Maca olet sen saattanut sanoakin - mutta sano vaan,epävarmana luovassaprosessissa sitä epäilee itseään ja tekemisiään aina vaan - kerta toisensa perään sisäinen kriitikko lyttää.