Arttia ja akvarellia

Kuvataiteen perusopinnoissa tällä hetkellä mennään maalauksen maailmassa - akryyliä ja öljymaalia. Pidän siitä. Pidän myös grafiikasta sekä koho - että syväpainanta menetelmistä, joihin hiljalleen tutustun. Silti aina silloin tällöin ja ehkä juuri tuttuuden vuoksi,
nautin suunnattomasti akvarellista - sen mahdollisuuksista ja kynästä ja yksityiskohdista.

Kaiken paksun maalin jälkeen, ehkä myös sen todellisuuden toistamisen jälkeen, on ihana humpsauttaa itsensä rennosti mielikuvitusmaailmaan ja ihan vaan maalailla...

 Tässä ala-artissa mukana on metallihohtovärejä kalan evissä. Pidän vaikutelmasta kovasti.

Mikä sinun ultimaterentouksesi on? Siveltimen, kynän, kirjan, tanssin vai musiikin kanssa...?

Ronskia mixedmediaa - kuitenkin litteää

 Olen ennenkin sanonut, että on huikeaa saada tilauksia. Minulta töitä tilaavat ihmiset tietävät tyylini - myös sen vaihtelut ja ailahtelevuuden.
Olen jokaisesta tilauksesta otettu, onhan se luottamuksen osoitus. Etenkin jos tilaaja haluaa antaa työn lahjaksi eteenpäin.

Tässä tilauksessa kysymys oli ihmiseniän kesäneestä ystävyydestä.

Ystävykset

luonnos

Työn tein joululomalla ja nyt sen on jo lopullisessa kodissaan.

Työstä löytyy leikkeitä, suikaleita, akryylimaalia, gessoa, Neocolor II liituja, inktense kyniä, washiteippiä, kiiltokuvia...

Ylläri pylläri joululahjaksi ystävältä

 Yhdestä joulupaketistani putkahti nämä ihanat van Gogh vesivärit. Metallin hohtoa ja interference värejä ---niin ihanat, etenkin mustalla paperilla.

Kuvissa hieman testailua... Näihin palataan vielä myöhemmin, mutta koska minulla on kokemusta myös muista metallivesiväriestä niin täytyy sanoa, että nämä pätkii kaikki tähän astisest mennen tullen ja kätellessä. Huiput.

Ikuisesti kiitollinen

Tässä maskauksella tehty verkkomaisuus.

Mustavalkoinen maailma

 Ehkä mikään ei ole maalien kanssa läträämisen lisäksi yhtä antoisaa ja rentouttavaa  kuin doodlailu. Päämäärätön piirreskely - vailla tarkoitusperää ja tavoitetta - ihan vain omaksi iloksi.

Itsellä se toimii kivasti ajatushautomona tai ongelmien ratkaisupaikkana tai ihan vain sinä asiana, mitä tehdä kun odottaa perunoiden kypsymistä. Muut katsoo tv:tä, neuloo, lukee (sitä mun on vähän ikävä, joten kuuntelen usein äänikirjoja piirtäessä & siivotessa), minä täytän vapaa-aikaa muodoilla ja viivoilla - joskus hyvinkin mustavalkoisesti.

Yhdessä vaiheessa tekstit olivat keskeisiä kuvissani, arteissakin - ja nyt huomaan että ne ovat osin tipahtaneet pois. ...miksiköhän?

Tässä vasurilla on mun kaivertama kani painettuna ihan leimamusteella arttisivuun

Kesäistä mökkirantaa

 Joskus -silloin tällöin - onneksi aika usein. Saan ystäviltä toiveita töistä esimerkiksi muistoksi tai annettavaksi lahjana eteenpäin. Koen olevani etuoikeutettu kun näin käy. Tämä ranta on itsellekin tärkeä, vaikka en ole siellä käynyt kuin muutaman kerran.

Maalasin sen pyynnöstä (24 x 34)  pääasiassa akvarelliahan se on - hieman Pan Pastellia syventämään ja inasen duudlailua. Mielestäni onnistuin - sillä tyttäreni (hänkin rannassa käynyt sen tunnisti).

Kävin työstä heiman keskustelua erään taiteilevan ystävän kanssa ja häneltä sain vielä lisää vinkkejä kuinka olisin voinut syvyyttä lisätä - niihin palaan seuraavan maiseman kohdalla.

Nyt kun tätä postaan on talven kylmin (ainakin luulen) päivä takana aamulla -20 astetta, mutta aurinko paistoi jo täydeltä terältä. Kohti kesää mennään, joten nauttikaahan ihmiset talvesta.

Jäniksiä ----painettuna tällä kertaa

Jos pitää jäniksistä, niitä on kiva tehdä. Tässä vien luonnosta eteenpäin. Valmiiksi printiksi asti. Kaiverruksen teen - kuten usein -

softcut levyyn. 
Tässä kokeilen tekniikkaa, jonka bongasin jostain näkemästäni videosta. Ensin maalataan valkoisella gessolla ohut kerros kaiverrettavan levyn pintaan. Tähän pintaan lyijykynällä piirretty luonnos on helppo hankaamalla siirtää, jolloin kaivartaminen on helpompaa. 

Itse pidin tästä. Huomasin, että luonnos ei gessosta samalla tavalla lähde irti kuin paljaasta ja liukkaasta levyn pinnasta.

 Tässä lähikuvassa se, että tässä myös lisäsin markerilla väriä pintaan sitä mukaa kun kaiversin. Ajattelin, että näen näin paremmin sen mitä olen kaivertanut. Hyvä käytäntö tämäkin.

Ensiprintti

Jos yksi onnistuu, täytyy sille tehdä kaveri. Joten lopulta jäniksiä on kaksi.

Ja sitten sattui niin onnellisesti, että ystäväni Heli sai tämän kaunottaren, ihan tuohon naapuriin.  Ja voi ah! ja Oih! Pääsin sitä heti jäniksieni kannsa kokeilemaan.

Valkoisia jäniksiä mustalla

mustaa valkoisella

 Ihanimmaksi tämän session teki se, että pöydän toisella puolen - ihan toisenlaisten laattojen kimpussa touhusi ystävä.

Unikani

Sitten tuli se hetki, että piti saada väriä. Ja ah! Miten tämän kuvan tekemisestä nautinkaan. Kerroksista, maskauskynästä, väreistä, kerroksista, yksityiskohdista ja varjoista. Halusin myös hullutella. Tästä pidän kovasti hassu Kani, mielessään joku jekku, maailmassa jota ei voi olla - kuin unessa. Unikani.

Kanit opinahjossa

Tässäkin kanit aiheena - kanit ja koulu. Ainakin jollain tasolla. Hinkkasin tätä työtä vaikka kuinka ja kauan. Varjoja ja värejä - etenkin varjoja. En halunnut tähän väri-ilottelua. Kuvat ovat kuitenkin pimeämpiä ja näin harmamia kuin oikeasti.

Itseä miellyttää se, että kukin kani suhtautuu tilanteeseen (kouluun?) omalla tavallaan. Yksi on lopen kyllästynyt, valmis nukahtamaan. Yksi näkee mahdollisuuden ja tulevaisuuden. Yksi viihdyttää itseään ja seuraa innokkaasti sosiaalista tilannetta.

...kukin tavallaan.

Kanihyökkäys ja useampi kupillinen kahvia

maskausta ja ensimmäinen kerros

Lisää kuvateksti

Heti alkuun pahoittelen huonoa kuvien laatua. Näitä on otettu pääasiassa ilta/yöhämärissä.

Olen pohtinut - kipeänä joululomalla - paljon kuvien tekemistä ja omaa työ tapaani. Eniten tähän ajatukseen viritti PopUp shopin myyntityössä viettämäni päivä, jolloin sain ihailla, pohtia ja ihmetellä upeita töitä. Viimeisteltyjä ja ennen kaikkea ajateltuja. Itsellä tuppaa olla vähän kiire. Luonnostelu ja suunnittelu jää väliin tai on tosi nopeaa ja huolimatonta.

...sitten meinaan hautautua piirroksiin, raapustuksiin ja juttuihin, joihin en ole tyytyväinen.

Toisaalta toisinaan se nopea tekeminen ja huolettomuus on se, mitä kaipaan. Rentoutta ja vapautta antaa ajauksen liitää...  Mahdollisesti molemmille on paikkansa.

Pohdiskelin kuitenkin, että tässä työssä haluan olla tarkempi, harkitsevampi - päämäärätietoisempi.

Joten tätä työtä edelsi luonnostelusuma ja jäniksiin tutustuminen - piirtelin niiden ilmeitä. Ja pohdin karvoitusta... ja niin poies päin. Joten ... kanit hyökkäävät. Jatkossakin.

Herttinen, kun meillä on mukavaa!

Ystävyyteen tarvitaan useampi kupillinen kahvia.