Sekalainen seurakunta

Gentleman

 Tämä herraskortti 9/20 syntyi haasteeseen ja pääsin viimein kokeilemaan hankkimaan ratasstanssia, polkypyörä paperia, niittejä Ah! miten ihanaa...

Ei ole Zebraa karvoihin katsominen..

 11/20 haastoi laittamaan korttiin itsetehdyn koristeen. Minun afrikkalaiskortissani on se tuolla ylhäällä keskellä markkeeraten afrikkalaista naamiota. Tausta on suoraan korttipohjalle gellilevyllä tehty ja tussia löytää alaosan silhuetista. Tämä on tosi kummallinen ratkaisu...

Tähän on kovin hyvä lopettaa pitkän, hyvän päivän ilta. Samalla toivotan kaikille mukavaa alkavaa viikkoa... och vi ses, eller hur?


Be careful, it´s jungle out there!

Lumiukot lumiukot ketjussa kulkee...

"I´m flying in the air"

 Mitä kaikkea voi lumiukolle öiseen aikaan tapahtua? Mistä alkaa joulu jollei Lumiukosta? :) 4/20 oli myös luonnos samoin 13/20 alla, joka jäi viimeiseksi.

Pariskunta iltalenkillä

Joulu on taas, joulu on taas...

WCD2013 tempaisi minut pakostakin joulukortteilun maailmaan, vaikka en vielä sitä kovin ajankohtaiseksi koekaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä, ettei minulla ole leimoja tai valmiskuvia. Tämä haaste osoitti myös sen miten onnettoman hidas tapani tehdä kortteja on. Piirrät & maalaat leikkaat. Toisaalta se on juuri ominta minua... mutta nyt joulutunnelmaan.

Tervetuloa tupaan!

 Tämä kortti on haasteeseen 2/20, jossa piti kortin kannessa
olla aukko. Tähän muut olivat keksineet erittäin ihania ratkaisuja yksi lemppari oli lentokirjekuori, jossa ovaali reikä. Taisi olla Tainan kortti, joten löytyy blogiluettelosta.

Oma ratkaisuni oli melko ilmeinen eli ikkuna, jonka takana Teppo odottaa jouluvieraitaan saapuvaksi.

 Valkoparta

Tässä joulupukkia 3/20 korttiin, jossa oli luonnos. :)

Hou hou hou!

Tämä pukki tuli haasteeseen 9/20 jotain kynällä tehtyä. Hämmentävää - käutään kynää yleensä paljon, todella paljon. Nyt sitä on vähän papereiden reunoissa ja that´s it.

Talvimaisemaa

10/20 oli myös luonnos. Tähän idean sain malliski tehdystä kortista, koska muistin tämän stanssin, jota en ole ennen osannut käyttää.

Huomaako, että olen ihastunut lumiefektiin?

Enkeleitä enkeleitä

Hyvää Joulua ja onnen avain "Just for you"

 5/20 haasteeseen haettiin taitoksia, ja käytin tätä jo tuttua korttimallia. Nyt vain keikautin sen toisin päin. Tykkään todella tuosta taustana olevasta kuviopaperista, jota nuhraannutin lisää.

Kuului laulu enkelten

 6/20 haasteeseen oli inspiraatiota antamassa luonnos, jota jouduin vähän soveltamaan. Enkelit ovat kuviopaperista, jota en tahtonut leikkailla, sillä se on mielestäni tosi kiva. :)

Enkeli enkeli taivaalla lenteli

12/20 haasteeseen oli myös luonnos, jonka toteutin siis kuten yllä. Tämä enkeli on edellisen kortin enkeleiden kanssa samasta paperista, nyt oikea yläkulma. :) Tämä kortti kertoo jotain siitä, millaisiin valintoihin sitä päätyy kasattuaan 11 kpl kortteja samaan syssyyn. Hyvin erikoiset minusta ja minulta, mutta menköön. :)

Hiljaisuus blogissa...

...ei ole puuhattomuutta tai liiman hajun puuttetta tai tylsiä saksia.  Tänä viikonloppuna olen nimenomaan ja - melkein - kyllästymiseen asti askarrellut. :)

Lauantain touhusin muksujen kanssa ja illalla maalailin muutaman kuvan tuleviin haasteisiin. Tänä aamuna rähti pienimuotoinen pommi KK:n WCD2013 haasteiden muodossa. Haasteet julkaistiin jo eilen - eilen nimittin oli se maailmanlaajuinen kortteilu päivä tai mikä nyt olikaan. Luinkin siitä tai kuulin radiosta, mutta haasteisiin sekaannuin vasta tänään. Haasteita oli siis 20 kpl. Aikaa osallistua tämä vuorokausi. Tavoitteena oli että saisin 5 kpl kasaan - koska sen enempää en ole ennenkään saanut tehtyä. Nyt kuitenkin päivän saldo oli 13 korttia, joita lähden tähän postailemaan. Osan yksin osan yhdessä :) Pitäkää hauskaa.

Ihanaa syksyä

1/20 haasteeseen kortti tuli tehdä yhdelle tasolle suoraan korttipohjalle. Itse toteutin sen näin. Akryylimaalia vaahteranlehdelle ja sillä painaen. Taustaan laitoin sekä leimamustetta että vesiväriä.



Haasteeseen 7/20 haastettiin tekemään eläinkortti.

Siili ja ensilumi

Siili etsii Syksyä

Olipa kerran pieni ja piskuinen, piikkinen ja utelias PikkuSiili. Se asusteli metsässä ihan niinkuin muutkin siilit. Se söi matoja, sammakoita ja sisiliskoja. Lihavat etanat olivat sen lempiruokaa. Marjoista se piti myös, mutta sieniä se söi vain, jos oli aivan pakko. Syksyllä PikkuSiili haistoi tuulessa jotain uutta ja ihmeellistä. Se haistoi Syksyn ja tuli uteliaaksi. Kun muut siilit ryömivät pesäänsä vatsat täynnä ruokaa, päätti PikkuSiili odottaa vielä hetken. Se istui ja odotti. Syksyn tuoksu vahvistui, ilma viileni ja PikkuSiiliä väsytti. Silti se odotti ja odotti.

 Lopulta PikkuSiili väsyi odottamiseen ja päätti löytää Syksyn. Kulkiessaan metsässä se huomasi hiljaisuuden, joka oli vierasta. Linnut eivät laulaneet. Muutamaa punatulkkua ja varpusta lukuunottamatta ei niitä juuri näkynyt. PikkuSiili huomasi, että aurinko katseli metsää kaukaa, etäältä ja viileästi. Aurinko ei hymyillyt ja tanssinut puiden latvoissa, kuten sillä oli tapana kesäisin tehdä. PikkuSiili huomasi, että puiden lehdet olivat kadottaneet kauniin vihreän värinsä ja kasautuneet pehmeäksi keltaiseksi matoksi metsän pohjalle.

Ilma viileni ja PikkuSiilistä tuntui, että koko metsä oli pysähtynyt tai ainakin nukahtanut. Se haistoi tuulessa jotain uutta. Siinä tuulta haistellessaan se näki taivaalta putoavan  jotain perin juurin kummallista. Hitaasti se leijui alaspäin, heitti voltin ja laskeutui maahan kadoten. Ja tuolla oli toinen! ja kolmas. Mikä se oli? ja miksi niitä oli noin paljon?  PikkuSiili ei tiennyt katselevansa ensiluomen tuloa, mutta siinä seistessään se hiljaa oivalsi, ettei se koskaan oppisi ymmärtämään Syksyä, koska niin ei ollut tarkoitettu. Se ymmärsi olevansa pieni eläin, jonka oli aika kipittää omaan kotipesäänsä, painaa päänsä pehmeille heinille ja nukkua, kunnes linnut laulullaan sen herättäisivät. Ja aurinko tanssisi taas.