keskiviikko 30. lokakuuta 2013

ATC goes Tarot :)

Enkulin kanssa keksimme ihastuttavan mystisen ja haastavan teeman ATC vaihtoomme. Tarot - kortteja ATC kokoisina ja melko vapaalla kädelle luoden aiheesta joitan ihan uutta. Molemmille ehkä jossain mielen sopukoissa haave kokonaisesta ATC kokoisesta tarot pakasta, tästä voit lukea Enkulin ajatuksista. Enkuli kertoi tänään saaneensa tekemäni ATC kortit, joten voin julkaista hänelle lähettämäni kortit.

Narri Tarot-kortti 0
 Tämä kortti lähti liikkeelle silmästä, jonka maalasin suoraan korttipohjalle. Narrin hahmo on lehdestä, mutta uudelleen puettuna. Ruusu on symboli, joka tähän korttiin liitetään.

Ylipapitar Tarot-kortti 2
Olimme Enkulin kanssa sopineet, että molemmat tekee narri kortin, ja toinen kortti on vapaavalintainen/yllätys. Valitsin Ylipapittaren korteista, koska kuvan naishahmo oli mielestäni ihastuttavan täytnnä kontarasteja - valkea lähes kalpea iho ja tummat vaatteet. Ilmeessä salattua häijyyttä. Tämän kortin symboleita ovat passionhedelmä ja kuu. Värimaailmoja olen noudatellut myös, joskin väläjästi.

Enkulin tekemistä upeista korteista sain itse valita minulle mieluisimmat, mutta niistä enemmän kun ne kopsahtavat postilaatikkoon.( Epäilen muuten Itellan keräävän mulle osoitetut kuoret talteen läpivalaisevan ne ja lähettävän eteenpäin vain laskut - nyt odotan jo kolmatta päivää postia, jonka piti olla mulla jo maanantaina :/ )

Niin ja jos jotakuta kutkuttaa päästä kokeilemaan itse Tarot-korttia - lähden mielelläni mukaan vaihtoon :)

tiistai 29. lokakuuta 2013

Vintage viehättää

Olen hiljalleen tämän syksyn aikana yrittänyt opetella tekemään vintagehenkisiä kortteja. Niiden värimaailma miellyttää ja kiehtoo minua suunnattomasti -ruskea, vanha valkoinen, -rosa. Kukkien, pitsien ja muiden kiekuroiden käyttäminen on se, mihin olen hiljalleen opetellut... toki moneen muuhunkin.

Tänä iltana puustallin kahden Vintagehaasteen parissa - KK:n vintage haasteen ja It´s all about the Vintage.

KK:n Vintage#39 haastaa
-ilahduta ystävääsi -saa hänet hymyilemään ja hyvälle mielelle kortillasi. 

The Peacefull Moment


Yllä oleva kortti kertoo hyvästä ystävästäni, jonka opin tuntemaan ollessani lukiolainen. Tutustuimme harrastuksen parissa ja olimme pitkään tiivisyksikkö, siskot. Sitten aika ja elämä vei, mutta yhä olemme sielunsisaret. Me olemme kirjoittaneet tuhannen tuhatta sanaa kirjeitä, kirjeitä, kirjeitä. Saan häneltä yhä ihania yllätyspaketteja, ja silloin valitsen kaiken kiireen keskeltä taukopaikan, ja avaan paketin tai kuoren, hengitän hetken.

Itś all aabout vintage#55 haastaa käyttämään ainakin kolmea leimasinta kortissa. Tämä se vasta haaste olikin. Itse piirtämäni kuvat harvoin toimivat vintagenhengessä, joten haaste piti ratkaista toisin. Päädyin haastamaan itseäni entisestään ja tein--- tadaa! telinekortin, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Ihaillut kyllä...

Ja tällainen kortista tuli:
Ikiystävälle




Tässä kortissa haasteen toivomat leimasimet ovat 2 tekstileimasinta ja lisäksi kortin kulmiin leimatut kiekurat. :) Tämän kortin saaja on ollut rinnallakulkijani tuulessa ja tuiskussa yhtälailla kuin kesäauringossa ja juhlassa Aina. JA nyt todella tarkoitan AINA. Voiko sitä suurempaa onnea ollakaan?

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vaaleanpunaista ruusuista unelmaa

Pienelle tytölle
Korttisirkus haastaa tällä kertaa tekemään vauvakortteja, mikä onkin mukavaa vaihtelua. Olenhan tehnyt käsittämättömän (no alle 20 kpl, mutta mulle paljon) joulukortteja eikä vielä olla edes marraskuulla.  Jotenkaan en ihan 100% tyytyväinen osaa tähänkään olla, mutta näillä mennään.

Joulukortteja

P*skarteluhaaste #206 haastaa kortteilijat väreillä:

Eikä ihan millä vain väreillä vaan näillä upeilla yhteen kauniisti sointuvilla väreillä. Tänään sain tähän tehtyä kortin.
Me and the Snowman
 Tämä kortti on ensimmäinen, jossa kokeilin - onneton - omelukonetta. Ompelukone ei ole suurin ystäväni, tai ystäväni ollenkaan. Puola menee umpisolmuun ja kone ompelee taakse päin, kun vain katsonkin ompelukonetta. Joten olin siis verrattain rohkea. Läheltä liippasi ettei tämä kortti päätynyt roskikseen...onneksi lanka sattui olemaan valkoista.

Toinen joulukorttini onkin sitten "hieman" toisenlainen.

Iloista joulua, ystävä!
Tämänkään kortin kanssa ei mennyt kuin Strömssössä. a) kolmioviivain hukkui (se on jo ennen, olisi pitänyt ymmärtää jättää kortin tekeminen siihen) b) sumuttamani misti roiskui minne sattui c) reunan kultaukset meni ihan vituralleen d) liimapyssy suttasi (ja sit kaikki tipahteli, kun poltin etusormen) e) repäisin raitapaperista vahingossa palasen keskeltä alhaalta f) leimat "ystävälle" tipahtelivat ihan miten sattui... Värit tässä kortissa ovat todellakin minun mieleeni, joten sikäli tämä nyt vähän harmittaa.

Upea maanantai: I´m in Heaven.

Tänään kotona oli keittiön pöydällä kasa pulleita kirjekuoria minulle. Eikä niissä ollut ollenkaan laskuja.

Toinen piti sisällään Askarteluvuoren ATC vaihdokki kortit, jotka otan ilolla ja nöyryydellä kokoelmaani.

Aiheena tällä kertaa oli vastapari: pimeys ja valo. Itse lähestyin jotenkin hyvinkin abstraktisti pohtien voimasuhdetta, jossa todellista voittajaa ei  ole ja tein seuraavat kortit... Joista en sitten ole kuvia oivaltanut ottaakaan, että jos ne sattuvat olemaan - vaikk Sinulla, laita viestiä. Mielelläni niistä kuvat postaisin.

Tällaiset ihanuudet sain tilalle
"Päivänsäteeni" ála Silpputehtaan Sisko
 Siskon kortissa on tunnelma aivan kohdallaan - kirkassilmäinen nuoriherra - kukat kolmiulotteiset ja kohdallaan. Pidän kovasti tästä kortista.
"Pimeys" ála Inna J, jonka blogiin tästä
Innan korissa on kolmiulotteisuutta ja sitä työhön tuo neuloskäärme. Tämä on mielestäni loistava uuden lähestymistavan vuoksi. Tätä katsoessa huomaan taas, miten rajoittunut ajattelija olen. Olen oppinut taitavilta ihmisiltä erilaisia tekniikoita, mutta että hyödyntäisin korteissa, jotain minkä olen purkin kylkeen pistänyt.... no, siihen on vielä matkaa. :)

Lisäksi minulla oli ilo heti viikon alkuun saada KK:n vip ryhmän kiertävä materiaalikuori, jonka tarvikkeista minulla on viikko aikaa askarrella kortti liittäen kuoreen tietysti saman verran tavaraa mitä sieltä käytän. :) Ihanaa. Mukavia tunnelmia teidänkin viikkoonne.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Pastori Mielonen 7/RP

Pastori Mielonen 12/RP
Syksyisen koleana aamuna pastori Mielonen pukee päälleen villakangasulsterin ja lähtee matkaan. Hän kulkee vakain askelin, ajatuksiinsa vaipuneena Rautaporin pääkatua pitkin. Pastori huomasaa apteekkarin jo sytyttäneen valot apteekkin, vaikka on varhaista. Hän jatkaa kuitenkin pysähtymättä ulos kaupungista. Kaupungin ulkopuolella hän kääntyy kulkemaan pellon laitaa pitkin vievää polkua, ja kivikon yli alas rantaan. Siellä hän seisoo ja etsii vastausta Elämän visaisiin kysymyksiin Luojaltaan. Siellä samalla rannalla hän on seisonut monesti ennenkin ja seisoisi jatkossakin, jos maailma jatkaisi kulkuaan radallaan ja miksi ei jatkaisi.

Meri ja juuri tämä ranta on Mieloselle kovin rakas. Täällä hän kohtasi Luojansa sanansaattajan ensimmäistä kertaa, ja tänne hän saapuu aina halutessaan pohtia rauhassa asioiden tilaa. Täällä hän saa olla rauhassa, sillä paikka on karu ja tuulinen. Ei edes mitenkään erityisen kaunis. Tänne ei juuri kukaan eksynyt ja jos eksyi, niin pyrki ensihätään pois.

Ei Mielonen miellään muistellut ensimmäistä käyntiään Rannalla, omalla Golgatallaan. Ennen sitä hän oli jo pappisuransa aloittanut, mutta vakaumus oli pakosta opittua. Leipäpappina itseään piti. Ei suurtalon nuoremmalla pojalla ollut muuta, kun isä näin vaati. Mielonen hoiti apupapin tehtävää Rautaporissa, Rovasti Röngän siipien suojassa. Ja teki, mitä mieli kun Rovastin silmä vältti. Tuolloin Mielonen joi itsensä humalaan yksikseen ehtoollisviineillä, tirkisteli muilta salaa naisia ja antoi muutoinkin puhtoisen pinnan alla piut paut teologialle ja pappisvihkimykselleen.

Sitten eräänä sunnuntaiaamuna Mielosen kohmelo oli niin kova, että hänen jalkansa eivät kantaneet huoneesta kirkolle jumalanpalvelukseen vaan hän raahautui tänne. Rannalla oli Mielonen itkenyt ahdinkoaan ja pahaa elämäänsä. Valheellisuutta, joka nakersi sisältä. Rovasti oli hyvä mies, kuin isä Mieloselle ja tämän jatkuva pettäminen kavahdutti paatuneempaakin mieltä. Vieläkin Mielonen muistaa, miten Luojan sormi osoitti häntä syntistä miestä ja ohjasi tämän parannuksen tielle, mutta Mielosen Luoja antoi lisäksi  rinnalla kulkijan, Enkeli Rafaelin. Rafael oli lempeä ja ymmärtäväinen lähes lapsenkasvoinen ohjaaja, mitä tuli seurakuntalaisiin ja heidän pulmiinsa. Mielosen lihan ollessa heikko, oli enkeli suuri, mahtava ja ja armoton ja huolehti, että tämä pysyi lupauksessaan.

Enkeli Rafael

Ei enkeli aina mukana ollut, mutta monesti silloin kun apua kaivattiin ja nyt sitä totisesti kaivattiin. Mielonen oli eilen ottanut vastaan pyykkärin mökin Henriikan ripin eikä ollut oikein uskoakseen, mitä nuori nainen kertoi. Sitä sieti pohdiskella, pohdiskella pitkään ja hartaasti. Tiedusteluja piti tehdä myös rovastille asti, tiesikö tämä Henriikan historiasta jotakin sellaista, mitä nainen ei kertonut. Rovasti Röngän kuoltua ei Rautaporin rovastin virkaa oltu avattu. Tarkaa syytä tähän ei Mielonen tiennyt, mutta tyytyi isompiensa päätökseen.

Niin Henriikka... palasi Mielonen ajatuksissaan. Rafael seisoi rannalla myös ja Mielosen tultua vierelle enkeli sanoi hiljaa: "ja tyttö...". Mielosen sydän jätti yhden lyönnin välistä. Tyttö. Häntä ei Mielonen ollut huomannut edes ajatella. Miten tytön kävisi?





Maratoonari

Ystäväni juoksevat. Siis todella juoksevat niin, että teippailut, rasitusvammat, penikkataudit, puoli- ja kokomaratoonit, kilometrit ja suorituskestot - ovat tiivisti arkeni ajatuksissani, vaikka luokittelen itseni sohvaperunaksi.

Onneksi kuitenkin itsekin olen löytänyt omat haasteeni ja maratoonini. Tänään siis postailen KK:n joulumaratooniin kaksi haasteekorttia numerot 6 ja 7.

6. korttiin haasteeksi värit punainen-kulta-hopea
Tähtisateessa
7. haasteessa värit olivat mulle haastavammat. sininen-valkea-hopea etenkin, kun en halunnut lähteä toteuttamaan sitä talvimaisemaa, jolla tämän tyypillisimmin kohtaan... joten tästä tuli "vähän" erilainen.
Joulupalloja
Tuo molemmissa korteissa oleva leimasin löytyi viikkolla. Ja on todella vanha, en enää muistanut sellaista olevankaan. Vielä vanhempaa on embossausjauhe ja leimaväri, jota käytin 6. kortissa - ne on hankittu ennen elokuuta 2003. Sen muistan koska niitä käytin hääkutsejen tekemiseen :) Hyvin toimii.

Kaikki tarvikkeet kestävät aika kauan, vaikkei niitä käytettäisikään, jos laittaa korkit kiinni ...

torstai 24. lokakuuta 2013

Apteekkari 6/RP


Mirri 10/RP
Syyskoleasta aamuilmasta iho kananlihalla apteekkari kolisteli porstuaan ja kahmaisi syliinsä Mirrin, kellankirjavan kissansa. Kissa sylissään hän seisoo hetken tuvan ikkunan edessä ja miettii omiaan. Kaisa on laittanut aamupalasta pöytään ja kahvi tuoksuu vahvana nenään.

Apteekkari istuu pöytään Kaisaa vastapäätä, kuuntelee tämän tasaista, rauhallista ääntä ja katsoo rakkaansa kasvoja. Huomaamattaan apteekkarin ajatus karkaa ajassa taaksepäin. Apteekkari muistaa vielä hyvin, miten tapasi Kaisan kauan sitten juuri pätevöityneenä apteekkarina - ja rakastui. Mutta hän oli tuolloin ujo ja arka, hiljainen ja vetäytyväkin. Kaisa sen sijaan oli kaunis sinisilmäinen nuorinainen, joka äitinsä rinnalla pyykkäsi koko kylän pyykit ja jota - ainakin puheiden mukaan - havitteli omakseen puolet rautaporin nuorista miehistä. Ilmari ei tohtinut sanoa mitään omista tunteistaan, eikä juuri muustakaan. Katseli vain kaunista Kaisaa. Eikä hänen tarvinnut katsella kauaakaan oivaltaakseen, ettei Kaisalla riittänyt silmiä - tai sydäntä - muille kuin Holman Johannekselle. Komealle, salskealle Johannekselle, jonka iloinen luonne ja pilapuheet eivät jääneet keneltäkään huomaamatta. Johanneksesta oli mahdoton olla pitämättä. Jos joku apua tarvitsi, Johannes auttoi pyytettömästi, aina - eikä koskaan odottanut vastapalvelusta.

Aikanaan Kaisa ja Johannes vihittiin ja pojat syntyivät. Ilmari piti apteekkiaan ja poikkesi toisinaan kahville tuoden eukalyptusmellejä pojille. Hän piti Johanneksesta ja oli onnellinen Kaisan onnen vuoksi. Suru Johanneksen kuoleman vuoksi vihlaisi äkisti Ilmarin rintaa. Hän muisti hyvin senkin, kuinka onneton Kaisa oli Johanneksen kuoltua. Suru oli syvä ja kuoleman lopullisuutta oli vaikea hyväksyä, koska Johanneksen ruumista ei löytynyt koskaan. Ei syksyllä myrskyjen laannuttua eikä kevätkään tuonut miestä rantaan. Ei se ole mitenkään tavatona, kun Meri ottaa omansa. Kaisa jäi yksin kahden pienen pojan kanssa. Aleksi oli juuri koulun aloittanut pojankossu ja joutui kasvamaan aikuiseksi yhdessä yössä. Aatos oli vasta kolme eikä neljää ehtinyt täyttääkään. Tippui rassukka jäihin maaliskuun alussa. Kukaan ei tiennyt, miksi lapsi oli huonolle jäälle lähtenyt - ikänsä rannikolla kasvanut.

"Penni ajatuksistasi", Kaisa napauttaa ja Ilmari havahtuu ajatuksistaan. Kaisa hymähtää ja lykkää eväskäärön Ilmaria kohti. "Palasta lounaaksi", hän sanoo. Ilmari kiittää hymyillen ja menee kammariin pukemaan vaatteet ylleen.

Apteekkari 11/RP


 Kaulus ja kalvosimet silitettyinä ja tärkättyinä. Tummapuku päällä, harventunut tukka siististi kammattuna apteekkari asettuu pöytänsä taakse tarkistelemaan hieman huolestuneena varastoaan, mutta ajatukset karkaavat vieläkin Kaisan menetysten tummaksi värjäämään menneisyyteen. Kaisa oli Aatoksen hukkumisen jälkeen kalpea varjo entisestään, laihtui ja kävi hiljaiseksi. Hetken Ilmari arveli naisen menevän miehensä perässä, mutta aika levitti hiljalleen salvaansa tulehtuneimpienkin muistojen päälle. Työtä Kaisa teki armotta ja opetti Aleksin juoksemaan asioillaan. Ilmari pyysi Kaisaa huolehtimaan  taloudestaan jo ennekuin pyykinpesu loppui. Siitä se hiljalleen virisi heidän välilleen, lämpö ja toveruus. Rakkaudesta ei koskaan kumpikaan puhunut. Mahtoiko Kaisa edes tietää Ilmarin nuoruusvuosien tunteiden palosta?

Ihanaa postia

Tänään toi Kusti ihanan paksun kirjekuoren postilaatikkooni, jonka avatessani sain käsiini Silpputehtaalta ihanan ATC kortin. Vaihtarina tähän korttiin lähti täältä matkaan ENKELEIDEN... Teemahan näissä korteissa liippaa läheltä... :) (Tässä oli aluksi väärään korttiin linkki, anteeksi.)

tiistai 22. lokakuuta 2013

ArtJ: Ei pöllömpää

Pöllöilyä



Tänään tallaista. Tästä on aivan turha nykiä mitään syvällisempiä ajatuksia. Voin vakuuttaa, ettei sellaisia ollut.
Gellityö - itseasiassa varmaan lasten tekemä - väreineen on pyörinyt askertelupöydällä jo kauan, ja kun ATC ideat loppuivat (tein 2 korttia), oli tilaus tehdä jotain muuta. Joten leikkasin paperit tähän, ja sieltähän ne pöllöt sitten lentelivät esiin. Se on sitten virkistävä ja viihdyttävä lintu.

Värejä korostelin puuvärillä, mustalla, valkoisella ja leimasinmusteella töpöttämällä....

Joten kohti korkeuksia vaan rohkeasti. Jokaisen on lennettävä ensilentonsa  ja on hyvä muistaa, että ilmassa olet yksin. :)



Tämän illan puuhailluja

Tänään puuhasin pitkään vaihtoon lähtevän ATC kortin kanssa, mutta sen saan julkaista sovitusti vasta, kun posteljooni sen perille toimittaa. Siitä tuli kuitenkin mielestäni mainio. :) (vaikka ihan itse sanonkin)

Lisäksi tein joulumaratoniin kortin # 5 lila-valkoinen-kulta. Vähän mukaellen eilistä vaaleanpuna-valko-hopea korttia. Osin siksi, että ideaa ei muuhun ollut. Osin koska tuo kohopasta on nyt vaan NIIN ihanaa...

Pieniä paketteja


Lisäksi sain viimein tehtyä ArtJournaling aukeaman, jolla osallistun myös p*skiksen haasteeseen Toistoa.

Toistoa



Tälläa aukeamalla taas kohopastaa, toistan nyt kovasti itseäni ja samaa maskia käytty myös paperin kuvioinnissa siellä mistejä kokeillen.

Lisäksi tekstissä on toistoa ja ruusut. Teitty.



sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Joulukortteja

minttu-harmaa-ruskea
 Siis aivan hurjan haastavat värit, ja osin jo siksi että minttu ei meinannut aueta turkoosin jälkeen ollenkaan. Juniori totesi: "Ihan ok, muttei sun tekemän näköinen. Se on toi vihree - ei sovi" ja täytyy sanoa, että olen yhdeksän vuotiaan jälkikasvuni kanssa aivan samaa mieltä.

hopea-valkea-vaaleanpunainen



Tämä myös melko haasteellinen rivi Joulukorttiin. Mutta syntyi helposti, kiitos eilen hankkimani ihanan maskin, jota käytin sekä noiden hopean hohtoisten hiutaleiden että kohopastan <3 kanssa.

Ja juu. On siinä mustaakin - mutta sehän ei ollut väri. :)


Kohti joulua
Tämä kortti olisi saanut odottaa huomiseen... En ole siihen vähääkään tyytyväinen, mutta se oli se ajatus punaisesta langasta, ja se oli pakko tehdä heti. Tällä - uskokaa tai älkää - mukana KKhaasteessa#128 - vaikka ois saanut jäähä tekemättä. Kaksi muuta mukana Joulumaratonissa. Luonnollisesti.

P.s. Tänään jo tavoitettiin 5000 katselukertaa - hurjaa ja kiitos. Arvonta toki jatkaa kerääjiä kuun loppuun saakka. Huomenna palaamme arkeen. Syysloma on pidetty ja näihin sanoihin on hyvä lopettaa ja toivottaa hyvää yötä. Vaikka Jenni Vartiaisen tunnelmiin Missä muruseni on?

Pian on juhlan aika!!!

Kuva askertelualustani pinnasta
Hurjan onnellisena, hämmentyneenä ja ihmeissäni totean, että pian blogiani käyty katselemassa 5000 katselukertaa. Tätä on syytä juhlia. :)

Pidän siis arpajaiset, mutta koska itse ole sekakäyttäjä ja viehättynyt monista asioista annan arvontaan osallistujillekin mahdollisuuden valita Onnettaren suosiessa seuraavista
- pieni materiaallipaketti (kuva, kuviopapereita, nauhoja, nappeja jne)
- ATC kortti
- Oman toiveenmukainen kortti, eteenpäin annettavaksi

Mukaan arvontaan pääset vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

1. Mikä blogini sisällöistä kiinnostaa? Onko se ArtJournal, ATC, kortit, Rautapori vai mikä?
2. Mikä on Sinusta mielenkiintoisin työ blogissani?
3. Miten blogiini löysit?
sekä tietysti, mitä Sinä haluat mikäli arvonnassa Onnetar suosii.  Linkitäthän itsesi mukaan niin, että Sinuun saan vaivattomasti yhteyden.

Arvonnan suoritan perinteisenä lippuarvontana, Neidin toimiessa Onnetterena ja mukaan mahtuvat kaikki, jotka käyvät edellisiin vastaamassa  31.10. mennessä. Uskon tuohon mennessä myös sen 5000 katsellukerran täyttyneen. Onnea arvontaan!

Muutama sananen lemppari tarvikkeistani

Ihan kaikkein parhaat, ehdottomasti tärkeimmät ja tarpeellisimmat minulle - ihan riippumatta siitä mitä teen ovat vesivärit.


Nämä vanhat Ystäväni ovat kulkeneet mukanani jostain 1990-luvulta saakka, ovat vain kasvattaneet joukkoaan ja hieman uusiutuneet. Kuvaan oli pakko saada myös tuo sivellin, sillä se kun on hukassa on koko homma seis. Muut siveltimethän eivät siis toimi, eivät ollenkaan,

Joskus lukioaikaan maalailin myös öljyväreillä, mutta olen ehkä inasen verran malttamaton niiden käyttäjäksi. Tarvinnevat myös taitoa mielestäni enemmän ja toisaalta eivät yllätä samoin kuin akvarellit yllättävät sulautuessaan ja sekoittuessaan toisiinsa.

Toinen maali, jota käytän PALJON on akryylimaalit, tuubista ja halvimpia mahdollisia, jotta niitä raaskii käyttää. Niitä en - häpeäkseni tunnustan - löytänyt kuvattavaksi, koska  askartelusopessani on järkyttävä kaaos.

Akryylimaaleja kuluu mm. gellipohjan kanssa ja skräpeissä. Ne kuivuvatkin niin ihanan nopeasti ja toimivat loistavasti yhteen erilaisten tehosteaineiden kanssa.





Tässä rivissä - jännä nähdä toimiiko postauksessa - ovat kynäni. Puuvärejä (oikeella) tästä taloudesta löytyy valtavasti sekä mua että mun tytärtä viehättää puuvärilaatikot, joissa kynät on aseteltu valkoisesta mustaan. Silti niistäkin löytyy ne lempparit. Puuvärjä käytän paljon ATC korteissa, niillä saa akvarelliin vähän sävyjä ja syvyyksiä, vaikka kuva olisi pienikin.

Vasemmalta löytyy kaikki tussit, joita käytän. Maali-, glitteritussit korostukseen ja mustat tussit & kuitukynät ovat myös TÄRKEITÄ. Tarvitsen niitä kun kuvat teen kortteihin pääsääntöisesti itse. Keskeltä vielä löytyy geelikynät, jotka ovat verrattain uusi tuttavuus. En ole edes varma, ovatko ne tulleet jäädäkseen, mutta ne ovat verrattain ihania ATC kortteja korostessa ja nostaessa esiin. Helmenkalastajasta löytyy paljon geelikynällä tehtyä.

Eilisellä mixedmedia kurssilla pääsin isommin käyttämään mistejä - erilaisia ihania sumutteita. Niihin myös kohdistui iso osa hankinnoista. Samalla kartutin maskivarantoani ja ostin struktuuripastaa ja tuommoissta kirkasta mönjää, josta saa vahvamaisen efektin, kun sitä yhdistää pigmentteihin...

Hankinnat

Miun mistit :)

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kaisa 5/RP

Kaisa 9/RP
Aamu ei ole vielä valjennut eikä kukko kiekunut, mutta apteekkarin tuvan piipusta kohoaa varovainen harmaa savukiehkura teräksen harmaalle taivaalle. Kaisa puhaltaa kipinöihin happea ja saa sytykkeet liekkeihin helposti. Hän laittaa pannun tulelle ja puuroveden pataan. Vesi porstuan kiulussa on sulaa, vaikkakin jäätävä. Kaisa pirskottaa vettä kasvoilleen ja kuivailee käsiään ja kasvojaan helmaansa. Oven rauosta porstupaan puikahtaa kissa. Kaisa nykäisee oven kiinni ja huomaa sivusilmällä Helmenkalastajan nyytteineen katoavan nurkan taakse. Menköön rauhassa, tuumii Kaisa, vaikka tietää ettei apteekkari välittäisi yöllisestä vieraasta lampolassa, jos tuosta tietäisi.
Kaisa ei ole pitänyt asianaan apteekkarille asiaa valaista.

Vesi kiehuu pannussa, Kaisa heittää kahvijauhot pannuun ja vahtii tarkasti, ettei kahvi kuohu yli. Sitten hän nostaa pannun tulilta pois ja antaa rauhassa laskeutua ennen päivän parasta hetkeä. Aamukahvia. Vai onko noinkaan? Josko se päivän paras hetki onkin iltaisin, kun työt täällä apteekkarilla ja Nauravassa Aasissa on tehty, ja hän saa oikaista pellavaisessaan apteekkarin kamfertilta tuoksuvaan kylkeen. Kaisa jää pohtimaan onneaan, kuinka hän näin ikäihmisenä löysi itselleen kumppanin.

Kaisa on syntyjään rautaporilainen. Nuorena hänellä oli mies, kalastaja Johannes, ja heillä oli sataman kupeessa tupa. Kaisa pyykkäsi rautaporilaisten, apteekkarinkin, pyykit ja Johannes kulki kalassa. Heille Luoja soi kaksi poikaa, joista vanhin on nyt opettajana pääkaupungissa ja nuorempi tippui jäihin vuosi isänsä poismenon jälkeen. Kaisa muistaa yksin jäämisen kauhun meren otettua Johanneksen omakseen, ja sitten meni vielä Aatoskin. Onneksi hän oli terve ja jaksoi tehdä työtä. Onneksi olivat rautaporilaiset, jotka pitivät huolen omistaan. Kaisa autteli, ketä milloinkin aina kun osasi pyykkäyksen ohessa. Sitten kädet menivät sellaiseen kuntoon, ettei niillä enää lipeää keitetty ja pyykkejä merivedessä huuhdottu. Silloinkin apu löytyi ja Kaisa pystyi maksamaan Aleksin opistoon saakka  ja tämä halusi lukea. Nyt on poika omillaan. Eivät Kaisa ja apteekkari, Ilmari, aviossa olleet, ei. Elävät vain rinnatusten susiparina. Alkuun Kaisa kulki tuvallaan, mutta kun Rautaporiin tuli Henriikka apua kaivaten, tarjosi Kaisa tupaansa tälle ja muutti apteekkarin tuvan sivustavedettävään, "...jotta pääsi helposti apteekkarin askaret hoidettuaan avuksi Rosalindalle kapakkaan" tai näin asia kysyjille kerrottiin. Viisaammat ja tietävämmät olivat hiljaa ja ovat yhä. Järjestely on hyvä ja sopii kaikille. Aleksillekin, jolle Ilmari on kuin isänkorvike.

Kaisa nostaa kupit pöytään, leikkaa muutaman siivun ruisleipää ja silavaa viereen ja lappaa puuron lautaselle. Ilmari könyää tupaan työntäen paitaa housuun, kulkee tuvan poikki ja koskettaa ohimennessään Kaisaa käsivarteen "Huomenta", jatkaa kulkuaan pihan perälle. Kaisa kaataa kahvit kuppeihin ja katselee, miten kesykorppi hyppii torilla sinne tänne. 

Puuhiksen kurssilla

Tänään pääsin osallistumaan ihanan Puuhiksen vetämälle kurssille, jossa pääsin tutustumaan MixedMediaan. Ihanaa oli, mukavia ihmisiä ja ihania mömmöjä ja värejä ja struktuureja ja kaikkea. Kiitos Puuhikselle ja jokaiselle mukana olelleelle.

Oma työni jäi vielä vaille tekstiä, jonka tänään vielä teen, mutta tällaisessa vaiheessa työni on nyt. :)
Päätin lähteä liikkeelle asioista, joiden kanssa en ole kovin taitava eli mukaan tuli valtava määrä kukkia ja pitsiä ja tylliä. Lisäksi suljin värimaailmasta pois vihreän, johon tutusti turvaannun aina uuteen tutustuessani.



Työskentely alkoi suunnittelusta. Itse noudattelin melkoisen orjallisesti Puuhiksen luonnosta.  Taulupohjalle ihan tussilla piirrettiin alue, jolle työtä aloitettiin kasaamaan... Sitten saikin valita itse järjestystä ja  mä ryhdyin kasaamaan alinta kerrosta, tylliä ja pitsiä. Medium gel nimisellä mönjällä kiinniteltiin asiat, sitten kukkia, helmiä ja härpäkkeitä - mitä ikinä vaan keksittiin.

Kun sitten oli riittävästi tavaraa kiinni, siveltiin gessoa useampia kerroksia pintaan. Sen jälkeen laitoin vielä struktuuria lisää pastalla maskia  käyttäen.



Jonka jälkeen alkoi sekä haastavin että hauskin vaihe.

Värimaailman luominen, joka aloitettiin misteillä. Voih!, miten paljon erilaisia niitäkin on. Marssijärjestys vaaleasta tummempaan. Itse bloggasin sen vihreän pois, ja päädyin käyttämään keltaista, punaista, useita ruskeita ja mustaa reunoille.

Sitten vielä viimeistellen: metalliyksityiskohtia (perhoset ja avain) sekä lasihelmiä...










Ja tekstin lisään vielä tänään... :)





JA tässä nyt sitten valmis työ. Teksti, sivut maalattu ja hieman kultaista glitteriä lisätty tekstin pintaan sekä enkeliin. Nyt myös avain on liimattu kiinni.
Wellcome Home

Teksti ja enkeli

Sivua ja avain