Helmenkalastaja 4/RP

Helmenkalastaja 7/RP

Helmenkalastaja oikaisee ryhtinsä, kun kapakan säppi kalahtaa paikalleen. Humala haihtuu, jos se koskaan totta olikaan. Ukko on liki kuusikymppinen, rahjus, "laitapuolen kulkija", Harmiton Hullu. Kuinka väärässä ihmiset voivat ollakaan? Tai kuinka sokeita? Helmenkalastaja nostaa selkäänsä nyytin Nauravan Aasin nurkalle jättämänsä ja rapsuttaa ohimennessään lätissään öhisevää karjua. Tämän yön hän yöpyy apteekkarin lampolassa ja vain siksi, että haluaa olla rauhassa. Pappilan emännöitsijän hyväntekeväisyys on toisinaan liikaa.

Helmenkalastajan liukuessa lampolaan lampaat määkivät tervehdyksensä ja vastaan hulmahtaa lannan ja ruohon tuoksu, piika on kantanut tuoretta heinää lampolaan. Mistä lie löytänytkään? Helmenkalastaja on lampaille tuttu yövieras eikä aiheuta sen suurempaa hämminkiä. Lampaat asettuvat aloilleen, kuten Helmenkalastajakin. Hän kaivaa nyytistään villakangasvilti ja tikun, jolla hänellä on tapana kaivella hampaansa puhtaiksi ja kiiltäviksi - kuin helmet. Hän kaivautuu vilttiin käärittynä, tikkusuussa pehkuihin ja huomaa pohtivansa Rosalindaa, rehevää, iloluontoista Rosalindaa. Helmenkalastaja tietää Rosalindan ylellisestä tavasta, kuumasta kylvystä päivän päätteeksi. Tänään oli ilmassa syksyn ja meren lisäksi tuoksunut aavistus rauhoittavaa vaniljaa.

Helmenkalatastaja muistaa, kuinka Rosalinda tuli Rautaporiin. Rosalinda oli tuolloin kovin nuori, oikeastaan lapsi vasta. Kalpea, kalmankalpea ja langanlaiha. Tyttö etsi työtä ja sellaisen sai kapakoitsijalta, Kallelta. Kalle oli jo tuolloin iällä oleva, parhaat päivänsä nähnyt, pyylevä ja lapseton mies, mutta viisas ja kiltti. kovin kiltti. Kalle löysi tytölle työtä kapakastaan ja paikan omasta elämästään, kun kävi ilmi, että tämä keskenkasvuinen nälkiintynyt tyttönen oli pieniin päin. Pari vihittiin  kaikessa hiljaisuudessa kahden todistajan läsnäolessa. Turha kai sanoakaan, todistaja eukkojen paheksuneen liittoa. Kumpaa enemmän - irstaana pitämäänsä vanhaa miestä, joka nai lapsen vai tytönheilakkaa, joka pyrki käsiksi kapakoitsijan rahoihin.

Vihkiminen 8/RP

Aikanaan Rosalindan synnytyksen aika tuli. Synnytys oli vaikea, lapsi syntyi kuolleena ja huonosti oli käydä Rosalindankin. Sen jälkeen vain Kallen kiltteys ja lempeys hoitivat rikkoutuneen lapsen kuntoon. Isällistä lämpöä Kallella riitti nuorelle suojatilleen. Rosalinda ja Kalle - he eivät piitanneet kaupunkilaisten pahoista puheista ja ajastaan kaupunkilaiset väsyivät puheisiin. Ja seurasi lähes kaksikymmentä seesteistä vuotta. Kunnes Kalle sairastui ja kuoli. Ja Rosalinda jäi yksin Nauravaan Aasiin. Miten paljon Rosalinda itki? Miten suri miestään? sitä ei edes Helmenkalastaja tiennyt...


Rautaportin valot ovat sammuneet. Taivaalla tuikkivat tähdet ja majakan valo kiitää pitkin taivasta. Lamposta kuuluu tasainen kuorsaus.