Peiteväri vai Guassi? Kakku vai tuubi?

Tällä hetkellä yritän sisäistää edes jotakin väriopista - ristiriitoja ja riittämättömyyttä nyt opin ainakin. Silmäni puutuvat nopeasti ja sävyt alkavat kaikki sulautua yhteen... Siellä edellytetään peitevärien käyttöä.

Tässä ei ole kyllä kysymys siitäkään. Tässä on kyse siitä, että sain ihanalta ystävältä lainaksi kokeiltavaksi tuubimalliset guassivärit (Royal Talensin), hauskan ja erittäin toimivan väripaletin.
Guassi on muuten peiteväri, itse tämän juuri oivalsin.

Ja voi apua! ....tähän asti en ole peitevärien kanssa sinunkauppoja saanut tehtyä - eivät ole kivat kakusta päin, mutta voi ei... Nyt kun pääsin näitä kokeilemaan ymmärrän, miksi näitä niin paljon käytetään. Siis eihän mikään akvarellia pätki, mutta näissä on jotain samaa, ja kuitenkin jotain hauskasti erilaistakin. Värit ovat vahvoja ja intensiivisiä. Kuivumisen jälkeen voit maalata edellisen päälle ilman sekoittumista. Peittävyys on hauska lisä.

Väri ei tarvitse vettä yhtä paljon kuin akvarelli ja on näin helpommin ohjattavissa ja saat yhdellä siveltimen vedolla peittävän pinnan... Kuulostan mainokselta. Tiedän, ja taidan myydä näitä itselleni koko ajan.... 

Kuvantekijänä kummajainen? ---tai ehkä en.

tummia sävyjä

 Jos olet seuraillut blogiani vähänkään pidempään, olet jo saanut tutustua melko koomiseenkin tekemisen tapaani. Esittelen sitä vielä tässä hieman, koska siinä on muutama lähes sääntö.

1) JOKA päivä jotakin.Teen kuvia - piirrän, maalaan, liimaan, leikkaan, teen kerroksia - joka päivä. Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän, mutta joka päivä jotakin.

2) Työskentely tapa ja materiaalit/väline vaihtuu säännöllisesti. Ihan tarkkaan en osaa sanoa, mikä se minun syklini on, mutta tänä vuonna tammikuun tein akvarelleja (kuten jo joulukuun), helmikuussa hurahdin Distress Oxide musteisiin (siinä sivussa toki muutakin mm. digitaalista kuvan teon opettelua),  helmikuun lopussa lähti kaivertaminen isolla buugilla liikkeelle, maaliskuulla painettiin gelliprinttejä ja kaiverrettiin lisää lähes koko kevät ja osin kesäkin, sitten palasin akvarelleihin (kiitos Terry Rynuanin) , syksyllä osin opiskelusta johtuen akryylimaalitöitä, hurahdin alkoholimusteisiin,  nyt olen kaivanut esiin Panpastelsit ja kokeillut guassiväreä (peitevärit). Hinkkaan siis yhtä ja samaa reilun kuukauden ja sitten vaihdan tekemisen tapaa. Poikkean akvarellien pariin säännöllisesti.
 

3) Maalaan sisäistä maailmaa, satuja ja ihmeellisyyksiä. Luonto on kaunis sellaisenaan - edes valokuvat eivät saa sen kauneutta vangittua, joten annan olla (enkä osaisikaan). Ehkä olen realismiin liian malttamatokin.


4) Parhaiten pääsen flowhun, kun teen ilman suunnitelmaa. Yllykkeille antautuminen on hienoa. Lopputulos voi olla vino, epäsymmetrinen ja outo, mutta matka siihen voi olla kuin kirkas helmi kokemusten ketjussa....

5) Olen taidetarvikehamsteri. Kaapeistani löytyy lähes joka lähtöön tarvikkeet ja välineet. Toisaalta tekemiselleni tyypillisen syklisyyden vuoksi, ne tulevat myös säännöllisesti käyttöön. Sen toki olen oppinut, että "valmis"tavaraa kuten kuviopapereita, valmiita kuvia tai esittäviä leimoja ei minun juuri kannata ostaa - ne jäävät happanemaan kaappiin... 

Millainen tekijä sinä olet? Teetkö päivittäin vai harvemmin? Huomaatko vaihtelua tekemisessä ja aiheissa? Entä kuinka suunnitelmallinen ja pitkä jännitteinen olet?

No, nyt olen PanPastelvaiheessa. Kartutin värivalikkoani tummilla sävyillä (10 kpl) entisten 20 + kasvovärien lisäksi ja olen niin tyytyväinen, että sen tein. Hankin myös teräväkärkisen värilevittimen, joka mahdollistaa aiempaa paremmin mm. silmien ja muiden yksityiskohtien tekemisen. Sain esimerkiksi kasvoihin - kuten tässä - uusia luonnollisia sävyjä (joo tiedän se onnistuu sekoittamallakin...) ja olen todella viehättynyt. Oppimisestahan tässä on minulla koko ajan kysymys. Ja huomaan, että mitä paremmin maltan. Lisätä kerroksen toisensa perään tai maltan jättää työn kesken ja palata siihen huomenna - sen tyytyväisempi olen lopputulokseen. Työ opettaa tekijäänsä. :)

Näissä kasvoissa tuli kokeiltua mm. se, miten hauskasti syvyyttä saa kun pyyhkii pastellia pois, vaikka hiussuortuvista pyyhekynäkumilla. Ja valoa ja tarkkuutta muutamalla viivalla softpastel liitua. Paperina muuten Accademian 200g paperi.

Jos olis valta, niin kuin on mieli

 Elämässä lienee kaikilla hetkiä, jolloin voisi upottaa itsensä siihen, että valittaa. Minä valittaisin ajanpuutteesta, 24 tuntia ei yksinkertaisesti riitä. Kaikkea ei ehdi eikä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Valittaisin siitä, että tekee kaikkensa, yrittää parhaansa ja silti kokee riittämättömyyttä, tuntee olevansa venytetty sekä kotona mutta erityisesti töissä.

...mutta oikeastaan en halua.

Piirrän ja maalaan. Tulen niin hieman enemmän kasaan, itseeni ja ihoni sisään. Minuksi. Lataan akkuja ja menen seuraavaan päivään.

Tänne blogiin en aina oikein ennätä, vaikka haluaisin. EN kuitenkaan niin, että venyttäisin itseäni lisää. Nyt oli hetki. Hyvä hetki ja ennätin.

Nämä kuvat tein lokakuun alussa, kun innolla aloitin #intoberia. Muutamaan kuvaan se jäi. Jotain muuta tuli tielle....

Naiskehon kauneudesta

 Tämä kuvapari on yksi harjoitustyöni Kuvanrakentamisen kurssilta. Tarkoituksena oli kuvata kirkas ja hämärä.  Annetun ohjeistuksen lisäksi pohdin näitä tehdessäni paljon henkilökohtaisempiakin ulottuvuuksia.

Mietin mm. miten nainen usein kuvataan. Lihava nainen nähdään helposti rumana, tylsänä, laiskana, pornahtavana tai rivona. Kauneuteen liitetään laihuus ja sopusuhtaisuus. Hm. En usko, että se on niin yksioikoista.

Pohdin myös omaa itseäni. Omaa yli nelikymppisen naisen kehoani, joka on ollut joustava ja auttanut maailmaan kaksi ihanaa lasta. Joka hyväksyy sen, että pidän ruuasta ja herkuista, liikun epäsäännöllisesti. On hämmentävää katsoa itseään omia uurteitaan ja poimujaan. Rehellisesti, kaunistelematta ja hyväksyen. Näissä töissä on minulle eniten kyse juuri siitä. Hyväksymisestä. Itsen ja oman kehon hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Nähdä kauneus siinä epätäydellisyydessä joka tekee sen täydellisyyden.... 

Kavioeläinten kavalkadi

 Hevosia, yksisarvisia ja kirahveja.... ihanasti nopeita akvarelleja vesiväripaperille. Kotisohvalla. Illalla kun ei muuhun ole potkua.


Tapa olla
Tapa elää
Tapa hengittää
Tapa ajatella
Tapa löytää ratkaisuja

Kokea värejä
Voimaantua viivasta
Latautua läkikistä
Leikkiä liiottelua

Mitä se on sinulle? Artjounal...kuvien tekeminen. Noin yleensä?

Tai mikä on se tilanne, jossa kynään tartut?
Vai tartutko aina kun siihen tilaisuus tulee...

A gentle figure

 Sometimes it is so fun to do something you have almost forgotton. Like draw with soft pastells. I didn´t have any plans but I am very glad that this gentle  man came throught.

***

Joskus on niin hauska tehdä jotain, mitä on melkein unohtanut. Niinkuin piirrellä pehmeillä pastelliliiduilla, joita minulle on kasaantunut melkoinen kokoelma. Lähdin soitellen sotaan, ja olen iloisesti yllättynyt, että paperille ilmestyi tämä ystävällinen hahmo.

Tuima tuijotus

 Maalasin pitkästä aikaa vesviärillä, ja duudlailin...
Tuli melko tuima ilmeinen muive tästä, mutta joskus elämä vaatii tiukkaa otetta asioihin. Ja tällä muivella taitaa olla sellainen hetki.

Tai sitten kissa on vain tosi ärsyttävä. :9

Kuvanrakentamisen kritiikkitunnilla

Valtavan hyvä kokonaisuus ja opin niin paljon tällä kuvanrakentamisen kurssilla. Opettajana toimi Mikko Snellman - valtavan tietomäärän hallitseva Suuri Persoona. Häntä kuunnellen meni ajan - ja paikantaju.

Kritiikkitunnille veimme kukin 7 työtä, jotka oli kurssin sisältöjen mukaan ohjeistettu. Oma tunnetila lähenteli paniikkia ja pakokauhua. Tunnetila päivän jälkeen olen ylitsevuotava. Aivan kertakaikkisen huikeita persoonia ja niin taitavia piirtäjiä, maalaajia - Taiteilijoita <3 Rohkeita ihmisiä, jotka ihan rentoina toivat omat työnsä tutkailtaviksi. Merja ikuisti kuvin kritiikkitunnin antia.

Tuijan hurjan  upeat työt

Helin mielen maailmassa <3 olisi mielenkiintoista viipyä

Allekirjoittanut hädässä

Lähikuvassa "Kirkas", "Kaaos"-kollaasi ja "Siipirikko"-omakuva

Merjan väri-ilottelua

Kuvat ovat ihana muisto ja kiteyttävät päivän antia, mutta keskustelu ja jaettu kokemus eivät kuviin mahdu. Kuinka paljon ihmiset tekemiinsä töihin itseään laittavat, kuinka alastomaksi sitä tuntee itsensä nostaessaan työnsä (ruumiinsa, kipukohtansa, kriisinsä, tuskansa, oman polkunsa, ironiansa tai huumorinsa) seinälle toisten nähtäväksi, Kuinka altis siinä hetkessä on. Ihanaa on se ryhmän tuki ja lämmin kannustus ja rakentavat kommentit, mitä töistä sai.

Tonttu kuuntelee kuuta

 Myös toinen itse suunniteltu leima ja kortti pääsi "tuotantoon" Craftaamolla eli tässä "Tonttu kuuntelee kuuta".  Syyt tämän leiman kaivertamiseen samat kuin "Tontun huokauksessa".

Tämän kortin haasteeksi muodostui taivaan väri. Itse kuvittelin, että haluan tumman sinisen taivaan. Sitten sattuman oikusta kokeilin Rangerin Archivalinkin Cornflower Blue mustetta. Lähinnä selvittääkseni onko Archival riittävän kostea plokkileimaamiseen  ja olihan se ja samalla löytyi ihan paras väri yhteen Versafinen Vintage Sepian ja Crimson Redin kanssa.

Plokkileimasimen tekeminen on hauskaa. Tätä levyä ei vain tahdo saada mistään Suomesta, joten jos sinulla on näitä varastossa niin kannattaa käyttää tai laittaa viestiä mulle. :)