Taatan kanssa

Tämän päivän yhden huippuhetkistä sain viettää Paperilohikäärmeessä Millan vetämällä Skräppäyksen alkeet kurssilla. Juniori kotona kysyi - kuten vankkumattoman fanin kuuluukin - miksi menen sinne "alkeiskurssille, sähän osaat jo kaiken!" :) Mutta häh hä hää! enpäs osaakaan - ja paljon opin tänäänkin mm. sen että perus leiska on 12"x12" kokoinen (hirviän iso) tai sen, että maskia voi käyttää leimasimen tavoin, tai hyödyntää piirtäen, opin roiskiden oikeaoppisen tekemisen ja opin tekemään myös räiskeitä ja voi miten upea kurssisetti... :) ihanaa. Tällaisen leiskan sain väännettyä

Tässä näkyy taustan kuvat, jotka on maskin läpi piirretty, sekä leimatut kukat. Paperiliitin ja roisekeita ja räskeitä.

räiskeitä, leimaa

Journal.

 

Tämä lähtee lahjaksi, mutt antoisa päivä.... Ihan jo siksikin, että sai  mukavien ihmisten kanssa askarrella ja jutella askarruksesta. PARHAUTTA!

Mileks´n blogista löydät myös kuvia kurssilta... Ois se hianoo jos ois parempi ryhti. :)
 

Otsikko

Minä

Askartelutaivaan marraskuun skäräppäyshaasteessa pohditaan sitä, miten skräppääjät kuvaavat muita mutteivät itseään. Piti siis ottaa/otattaa kuva itsestä ja tehdä luonnoksen mukainen skräppäys

Itsestäni on tässä syksyllä otettu työssä kuva, joka on mielestäni melko kiva - en yleensä ole juuri kuvissa ja jos oikeen poseeraan en yleensä onnistu. Näytän kankealta... Kuvaa muokkasin inasen, eli tein siitä mustavalkoisen version. Hauskaa tässä on se, että samalla haastoin itseseni mustavalkoiseen maailmaan, mikä ei ole mitenkään helppo minulle.  Skräppäsin ArtJournal aukeaman.

Minä - ilo pinnassa kuplii

Otsikko

Yksityiskohtia









Tässä aukeamassa on käytetty gessoa otsikon kiinnitys, ja taustan värjääminen. Kohopastaa maskin läpi luoden koukeroita eläväoittämään pintaa.. Mistejä - lähes valkoista, kahta eri mustaa - helmen hohtoisia kaikki. Ja tietenkin tusseja ja helmiä sekä pitsiä.

Hyvä paha SoMe

Ihanaa, että on viikonloppu. Ihanaa että siihen ei ole buukattuna kellon kellon kanssa täyteen tekemistä. Ihana vapaus. :)

Työviikko oli antoisa ja raskas, joten en ennättänyt juurikaan lempiharrastukseni pariin. Siksipä aloitinkin heti aamukahvin jälkeen. Skräppihetken haaste#20 on julkaisemisestaan asti kieppunut mielessäni ja teinkin siitä heti ArtJournal aukeaman, jolla mukana haasteessa.

Aukeamaa tehdessäni hyödynsin paljon Mixedmedia kurssilla oppimaani. Kerroksellisuus työtapana viehättää kovin, ja olen lopputulokseenkin melkoisen tyytyväinen. Kuvat on ottanut puoliskoni, jota huvitti suunnattomasti tilanne. Ja hän sai mutkin nauramaan, vaikka ehkä useimmin ilmeeni onkin tiukan keskittynyt. Kahvi kuuluu tiiviisti someilun kanssa yhteen. Lemppari mestat ovat tietenkin KK, tämä oma blogi, muiden paperiaskartelijoiden blogit ja FaceBook. Pohdin tätä aukeamaa rakentaessani, että ilman SoMea olisin askarteluni kanssa yksin. Minulla on paljon ystäviä - ihania ystäviä - muista yhteyksistä, mutta KK:sta tai sen kautta olen löytänyt ystäviä, jotka jakavat intohimoni paperiaskarteluun. Kiitos.

Kolikon kääntöpuoli on se, että olen SoMe koukussa ja tämä vie aikaa. Joskus ehkä liikaakin...

SoMessa

ArtJ: My Boy

Tämän päivän ArtJournal aukeamalta löytyy Oma poikani mun. Nyt jo yhdeksän vuotias. Hän tutkii tarkkaan, mitä tähän kirjaan kertyy. Innostuu joskus itsekin kokeilemaan. Hän on jo kovin iso ja tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia. Itsenäistyy.

Creomin blogin kautta löysin Skissedilla Sketch haasteeseen, jonne yritän tällä aukeamalla osallistua. Sieltä löytyi luonnos. Mun aukeamani on hieman eri oloinen eikä ihan pilkulleen luonnoksen mukaninenkaan - aukeama ja kierteet tekevät täsätä hankalamman. :/ mutta jos kuitenkin kelpais...
Tässä siis luonnos.

Lisää kuvateksti

Aika juoksee...

Yksityiskohtia tähän aukeamaan tuli paljon. Kokeilin Päivi E:n ohjeiden mukaan tehdä yksityiskohtaista paperia.

Tyyli kiehtoo, ja olen jokseenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikken mestari olekaan. Kerroksellisuus ja vapaat villit linjat ovat idea.
Ensin vesiväripohja, sitten kiemuroita, yksityiskohtia, lopuksi valkoista ja mustaa tussia. Itse lisäsin vielä mustetta töpötellen reunoihin. Toimii mielestäni näin aukeamalla.

Lisäksi laitoin valkoista gessoa, jotta sain yksityiskohtia lisää. Nuo langanpäät ovat saumurijämiä, jotka painelin gessoon kiinni, samoin pahvi perhonen ja sydän ovat jotain silppupahveja.





"Aika juoksee" on kirjoitettu puu/pahvi valmiskirjaimilla ja sitten vähän väriä pintaan.




Ja sitten kävin lukemassa Skisssedillan haasteen säännöt, jotka kieltävät osallistumisen :
"...All formats are allowed. Not allowed to enter cards, Digi layout. Not allowed with Art Journals."... eli en tällä kertaa vielä ole mukana, mutta seuraavaa kertaa odotellessa. :)

Noita Nokkela, Pekka Peikko ja Helinä Keiju

Tämä kuva on otettu meidän edelliseltä retkeltä maaseudun sydämeen ja mun sieluni rauhan paikkaan.

Kuvaa ottaessani ajattelin, että tuo on kuin sadusta. Milloin vain voi kiven takaa kurkistaa joku vihrtävä ja suippokorvainen. Tätä illuusiota tietysti lisäsivät muksut, jotka näkivät jokaisen juurakon kolossa hiireperheen tai keijun kolon. <3

Kun sitten Skräppihetket haastoi tekemään leiskaa isosta kuvasta tai jopa kuvan päälle, tiesin mihin ryhtyä. Tänään vasta pääsin  työhön käsiksi.
Ja nythän siellä on tietenkin haaste jo vaihtunut. Mutta ei hätää tämä sopii uuteen haasteeseenkin...

MIELIKUVITUS

Maskia tässä työssä on käytetty kohopastan kanssa, jolla sain taustaan nuo oksat. Tekstinä on -osin näkymättömissä

Syksyisessä metsässä 

silmät auki 

huomaa kolot, valon & varjon.

Kun siristää silmiä ja 

kuuntelee,

kuulee pienet askeleet.

Jos antaa itselleen luvan.

valmiskirjain Nimi

Noita Nokkela, Pekka Peikko ja Helinä Keiju (A:n keksimät nimet)

Onnen päivät

Skräppihetket haasteessa #17 haastetaan käyttämään irtileikattuja kuvioita. Minä tein työtä käskettyä. Kuva on otettu tänään meidän perheestä. Puolisko sitä tuunasi kameralla ja sai aikaan mielestäni erittäin toimivan kuvan jo ihan sinällään

 

Kuvassa on koko perhe sohvalla. Minä silmälaseineni takana, etualalla puoliskon otsaa, neidin tukka pörröä ja tuo isohko möhkäle vasurilla on nuoriherra. Tässä tarkistetaan läksyjä. Huomatkaa kuvaan tulleet valot ja oksien värileikki <3 ihana kuva.  

Leiskasta tuli sitten tällainen. Siihen haasteeseen on nuo lehtikoristeet, jotka leikkasin tapetista. Niistä ja valokuvan värimaailmasta ammensin koko leiskan värit. 

Tausta on taas kerran kotipizzalaatikko, jolla gessopinta, siihen vähän kohokuviota yritin tolla nuottiviivastomaskilla painaa (maalasin nuo nuotit sitten myöhemmin), gellillä tein noita kuvioita ja mun järjestyshän oli taas tavattoman takaperoinen.

Ympyröitä ympyröitä - tänäänkin :)

Askartelutaivaan Skräppäyshaaste syyskuu huutaa ympyröitä, joten niitä siis tänäänkin.
Skräppileiskan sijaan tehdä - ylläri ylläri - aukeaman tuohon  ArtJournaliini (johon olen kovin viehtynyt). Siinä ympyröiden lisäksi uutta on langat, jotka kieputtelin kippuraan ja sitten lättäsin gessoon. Tykkään efektistä - sääli vaan että rakkaitteni kuvat on niin isot, ettei lankoja juuri näy.

Mutta tällainen siitä lopulta tuli

Minun perheeni

Voi mikä sotku... Ei heikko hermoisille.

Skräppäystä, tunteella ja tunteesta.

Viikko sitten kävin lenkilllä ja olin astua sammakon päälle. Oli kohdannut tiensä pään ja jäänyt auton alle. Siinä se retkotti keskellä tietä. Otin siitä valokuvan. Samana päivänä lajikumppani loikki iloisena kotinurmella.

Kuolema on tänäkeväänä ja kesänä ollut kovin läsnä meidän perheen elämässä ja arjessa. Suru myös, mutta iloja on ollut yhtälailla.

Se mihin tässä skräpissä pyrin on sen ajatuksen oivaltaminen ja ehkä herättäminen, että kuolema kuuluu elämään. Siinä missä syntymäkin... Syntymä on lauseen iso alkukirjain ja kuolema luonnolllinen ja tarpeellinen piste. Ilman päätöstä ei mikään tule valmiiksi. Omien lasten kanssa asiasta on puhuttu heidän tasollaan, mutta aivan suomeksi mitään kaunistelematta. Itse uskon, että taivas on olemassa - saan tästä lohtua ja turvaa, mutta ei mennä tähän enempää. En tiedä, joskus tuntuu että kuolema pistetään piiloon, siloitellaan rypyt botoxilla ja kursitaan kasaan, jottei naamasta näkyisi lopun lähestyminen. En tiedä, ehkä toivoisin, että palattaisiin ajassa taaksepäin... siihen, että lapsi näki kotieläinten syntymää ja kuolemaan. ...siihen, kun isovanhemmat hoidettiin kotona. Jokaisella meillä on pelkomme. Minä pelkään muovista feikki elämää.

Mutta mitä tähän leiskaan tuli... niin se on niin ruma, ettei sitä oikeasti pitäisi edes julkaista. Teen sen kuitenkin - ylpeänä siitä. Rumastani.

"Voihan elämä!"

Syysleiska kaverin Ompusta

Mulla on ollut onni - osin FB:n ansioista - pitää elossa mukana ihmisiä, jotka olen tuntenut lähes koko ikäni. Tämän iltainen leiska sai innoituksensa yhden sellaisen ihmisen, Eveliina Iso-Koiviston - joka on muuten erittäin taitava valokuvaaja - ottamasta syksyisestä valokuvasta. Kuva on niin omenan tuoksuinen, että vesi herahtaa kielelle.Tämä leiska lähtee heti huomenna ilahduttamaan Even mieltä.

Leiskan tekemisessä hyödynsin myös eilen oppimaani - eli tässä on tehty struktuuria ja vanhennettu & käytetty hapetinta. :)

Syysseestynyt.

 Testinä leiskassa
Syysseestynyt.
Kauneus on katsojan silmässä. Minun silmissäni kuva on kaunis.

Sikojen rakkaus

# 16 "Leimaa & Revi / Stamp & tear" kuuluu tämän kertainen skräppihaaste ja tähän leiskaan sain yhdistettyä jo lähes valmiiksi "kohonneen " idean. Jonka takaa löytyy meidän häät 10 vuotta sitten ja

alla oleva Ilpo Tiihosen runo. 

Runoon törmäsin jo ennen kuin IsonP:n tapasin ystäväni kautta. Ihastuin sen maanläheisiin kielikuviin ja itsestään selvään varmuuteen siitä, että jokailla on oikeus rakkauteen, toiseen puoliskoon ja onneen. Kun sitten suunnittelimme häitä, halusin tämän runon mukaan. Olemmehan me ihmiset toisinaan varsinaisia sikoja :)

Sikojen rakkaus 

Kun auringon alla puhkeaa onni, kun lehmänsä löytää muhkea sonni,

kun kaislikon hauesta hauki saa parin ja kukkoa kosii se kanoista arin.

- Niin mikseivät sitten sika ja sika, saparon verran ja kärsänsä mitan

toisilleen vannoisi ikuista valaa: Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta, niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,

kun peittojen alla on pehmoista kaksin ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi

- Niin mikseivät sitten sika ja sika saparon verran ja kärsänsä mitan

toisilleen vannoisi ikuista valaa:Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!

 

Otsikkolinkin takaa löytyy Vuokko Hovatan tulkinta runosta. Alta  mun tulkintani skräppileiskana, jossa  "...MIKÄÄN OSA EI OLE leikattu, 

ei stanssattu, ei saksittu, 

ei ole kirurgin veitsellä leikelty yms. teräaseilla

 työhän muotoa/kuviota tehty!

Kaikki on muotoiltu ja koottu repimällä tai muuten sormi ja käsin.

Työstä pitää löytyä myös jotain leimattua!

Leimattua saa olla vähän tai paljon!"

Leimattua ovat lähes kaikki tekstit, paitsi runo jonka tulostin ja muuta kirjain & sana. Leimattua, ja embossattuakin, ovat sydämet, joita leiskassa on.

Aloitin työn repimällä tarpeellisest paperit, tekstipaperin, sekä maalaamani siat kuvan, maalasin/sävytyin kuviopaperin, sitten töpötin "ONNEA ON" tekstin kullalla siat kuvan päälle, kiinnitin kuviopaperit gessolla ja tein sydän leimaalla märkään gessoon tekstuuria, kuvatessa (leivoin pullia pienen toipilaan kanssa) revin valokuvan reunat varovasti, leimasin & embossasin, leimasin tekstit ja liitin siat- ja valokuvan. Leiska on melkoisen imelä, mutta pidän siitä kyllä kovasti.

Sikojen rakkaus

Otsikko teksti..

Alakulman siat & Onnea On kärsiä yhdessä :)

tekstiä

NE isot Siat <3

Värejä, innoittajaa ja skräppäystä

Takana antoisa, haastava työviikko. Tykkään työstäni todella kovasti, koen etten voisi tehdä mitään niin merkittävää kuin, mitä teen.  Lasten kanssa työskentely on parasta - ja joskus pahinta - mitä ihminen voi tehdä.

Tänään (tai oikeastaan eilen) kun tulin kotiin, oli meillä heti melko harvinainen rauhallinen hetki. Itse olin poikki ja neiti halusi katsella DVD:n, minkä perjantai mahdollisti. :) Ja kävin skräppihaasteen sivulla - sain sieltä lukea ilokseni voittaneeni haasteen #14 arvonnassa. Harvemmin onnetar suosii ja sponssina vielä Paperilohikäärme (jonne muuten menossa huomenna, mikäli budjetti sallii), joten heti maailma oli aurinkoisempi. Sitten lähdin tutkimaan ATC- kortteja ja voih, miten taitavan tekijän blogiin eksyinkään kuolaamaan. Jos Päivi E:n jutut ei ole tuttuja niin klikkaa - ihastut varmasti. Aivan mahtavia ...ja sieltä sain innoituksen - käytin Päivin töitä muusana ja tekniikoita myös seuraavaan leiskaan, jonka tein "pienessä" flowssa.

Skräppihetket #15 haastaa.. Lisäksi tähän haasteeseen oli luonnos, mutta rehellisesti sanoen, mä vaan tein ja palasin näin sekunttia ennen postausta pohtimaan, että löytyykö tästä mikään riveistä. Luonnosta en käyttänyt lainkaan.

Tein kuitenkin mielestäni jotain. Minulle huikeaa. Aloitin maalaamalla akryylimaaleilla, ja maskaamalla osan mm. tekstin ja tuon alhaalla oikealla olevan ympyrän ja reunat. Sitten liimasin perhoset (vanhaa kirjansivua) ja sydämet (aiemminstanssattuja). Sen jälkeen poistin muut paitsi reuna maskit ja vesiväreillä maalastin kuvan täyteen. Eli niin, ettei jäänyt valkoista mhinkään - myös liimamani kuviot maalasin piiloon - eikä niitä valokuvassa juuri erota. Livenä kyllä. Sitten hetken odottellun jälkeen mehiläisvahaliiduilla, tusseilla yksityiskohdat - irrotin reunamaskit ja tein maskin keskiosasta ja tein kehykset l. käsittelin reunat. Tältä näytti ennen kuvia.

 Sen jälkeen liitin kuvat pahville ja pohjaan, ja taas yksityiskohtia, tekstejä ja tsadaa - meidän perhe oli valmis.

Meidän perhe

Niin ja se rivi, minkä melkoisen taitavasti olen tähän leiskaan upottanut on

 maalia - käsitellyt reunat - kolmepaperia.

 Yksityiskohtia.
Leiskan kuvat ovat häistä, joissa saimme olla vieraina heinäkuussa 2012. Pariskunta vihittiin Otamussillalla, jossa heidän yhteinen tarinansa alkoi muutamaa vuotta aikaisemmin. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä - kaunis tarina, kaunis pari ja kauniit häät.  

 

Lumikko

Skräppihetket #14 kangasta ainakin tausta haastetaan tällä kertaa skräppäämään. Ja tämä leiska on ollut pohdinnan ja harkinnan alla pitkään. Skräppääminen on vapauttava kokemus - enemmän sotkemista ja isolla vetämistä kuin kortteilu ja siksi ehkä kovasti mun juttu, MUTTA ennen kuin skräppi lähtee lentoon se tarvitsee KuningasIdean - ajatuksen. Ja mä huomaan, että itsellä ne ajatukset ja merkitykset on jotenkin kerroksissa tai kaksisuuntaisia. Tämä leiska siis tarvitsi kangasta, idea eli ja liikkui kirjavastakukkakaankaasta päätyen lähes koko valkoiseen leiskaan. Kangasta löytyy pohjasta ja valokuvan "kehyksestä". Niin ja se idea koko valkoisesta, lumesta, talvesta ja Lumikosta.

Se oli tammikuu 2010, kun lapset ja puolisko olivat keittiön ikkunan takana seuraamassa pientä valkeaa ja vikkelää, joka tuli kutsumatta kylään ja teki tupatarkastuksen aiemmin päivällä rakennettuun lumilinnaan. Puolisko ehti vielä napata siitä kuvankin. Lumikosta olemme jutelleet monesti sen jälkeen, ihmetelleet sitä ja sen käyntiä. Jollakin tavoin se oli merkityksellinen kokemus.

Lumikko

 Teksti:

Pieni pehmoinen

valkea

- vilahti lumilinnassa.

Jätti jäljen 

hankeen ja muistiin.

 (Minulle "muistiin" aukeaa kahdella tapaa - meidän lasten & puolison sekä kameran muistikortin... :) )

Nappeja, kultakangasta ja tuolla kuvassa nappisilmät ja nenänpää näkyen LUMIKKO...

Leimailin sinne tänne kultaisia pilviä jotka sit kuitenkin peitin lähes valkoisella... :)

 Tämä otsikko on valmiskirjamista, pahvisista. Ne maalasin valkoisella ja sitten päälystin vanhalla tekstillä ja taas valkosita pintaan.

Huomaathan, vanhan lakanan, jonka ompelin poimuille. Kuvassa näkyy myös virkattu kukkanen nappi keskuksella.

Heinähommissa...

Löysin tänään - pienellä myötävaikutuksella - Askartelutaivaan skräppäyshaasteeseen. No, seuraksen tästä jo voitte melkein arvatakin. Aiheena Elokuussa on kesämuistot...
Siellä oli sekä sanallinen että kuvallinen ohje.

Eilisen jälkeen  halusin tiivistää jotain aurinkoista ja ihanaa tästä kesästä. Maallehan sitä taas mentiin. Heinähommiin. Kuvat, joita tässä skräpissä käytin ovat mun esikoisen ottamia ja melko taiteellisia. Neidistä napatussa otoksessa hän on kyllä onnistunut vangitsemaan jotenkin koskettavan hetken, ja sitä katsoessa mieleen tulee Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen.  Näistä tunnelmista on leppoisa aloittaa huomenna alkavaa työviikkoa.