Tämä kuva on otettu meidän edelliseltä retkeltä maaseudun sydämeen ja mun sieluni rauhan paikkaan.
Kuvaa ottaessani ajattelin, että tuo on kuin sadusta. Milloin vain voi kiven takaa kurkistaa joku vihrtävä ja suippokorvainen. Tätä illuusiota tietysti lisäsivät muksut, jotka näkivät jokaisen juurakon kolossa hiireperheen tai keijun kolon. <3
Kun sitten Skräppihetket haastoi tekemään leiskaa isosta kuvasta tai jopa kuvan päälle, tiesin mihin ryhtyä. Tänään vasta pääsin työhön käsiksi.
Ja nythän siellä on tietenkin haaste jo vaihtunut. Mutta ei hätää tämä sopii uuteen haasteeseenkin...
MIELIKUVITUS |
Maskia tässä työssä on käytetty kohopastan kanssa, jolla sain taustaan nuo oksat. Tekstinä on -osin näkymättömissä
Syksyisessä metsässä
silmät auki
huomaa kolot, valon & varjon.
Kun siristää silmiä ja
kuuntelee,
kuulee pienet askeleet.
Jos antaa itselleen luvan.
valmiskirjain Nimi |
Noita Nokkela, Pekka Peikko ja Helinä Keiju (A:n keksimät nimet) |
Kertakaikkisen upea lopputulos. Upea idea, fantastinen toteutus! Kiitos kun tulit mukaan haasteeseen!
VastaaPoistaKiitos Taru sekä kommentista että haasteesta.
VastaaPoistaKyllä on hieno!! Ihanan erilainen ja oivaltava :)
VastaaPoista