torstai 10. lokakuuta 2013

Noita Nokkela, Pekka Peikko ja Helinä Keiju



Tämä kuva on otettu meidän edelliseltä retkeltä maaseudun sydämeen ja mun sieluni rauhan paikkaan.

Kuvaa ottaessani ajattelin, että tuo on kuin sadusta. Milloin vain voi kiven takaa kurkistaa joku vihrtävä ja suippokorvainen. Tätä illuusiota tietysti lisäsivät muksut, jotka näkivät jokaisen juurakon kolossa hiireperheen tai keijun kolon. <3

Kun sitten Skräppihetket haastoi tekemään leiskaa isosta kuvasta tai jopa kuvan päälle, tiesin mihin ryhtyä. Tänään vasta pääsin  työhön käsiksi.
Ja nythän siellä on tietenkin haaste jo vaihtunut. Mutta ei hätää tämä sopii uuteen haasteeseenkin...







MIELIKUVITUS
Maskia tässä työssä on käytetty kohopastan kanssa, jolla sain taustaan nuo oksat. Tekstinä on -osin näkymättömissä

Syksyisessä metsässä 
silmät auki 
huomaa kolot, valon & varjon.
Kun siristää silmiä ja 
kuuntelee,
kuulee pienet askeleet.
Jos antaa itselleen luvan.

valmiskirjain Nimi

Noita Nokkela, Pekka Peikko ja Helinä Keiju (A:n keksimät nimet)







3 kommenttia:

  1. Kertakaikkisen upea lopputulos. Upea idea, fantastinen toteutus! Kiitos kun tulit mukaan haasteeseen!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Taru sekä kommentista että haasteesta.

    VastaaPoista
  3. Kyllä on hieno!! Ihanan erilainen ja oivaltava :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".