Edellisessä postauksessa jo mainitsin, että olen ihastunut juuri hankkimaani kohopastaan. Tänään ajellessani pohdin, millaisen ArtJouranal aukeaman tekisin. Pyörittelin mielessäni värejä ja maskeja. Ja sain idean sirpaleista. Aukeamalla oleva valmiskuva määritti vähän pohjan väritystä. Samoin se että olen juuri saanut myös uusia metallihohtomaaleja :)
Aukeamaa tehdessäni mieleen tuli vahvasti myös Yön kappaleen Särkyvää sanat.
Särkyvää
näinä öinä mieli matkustaa,
se kulkee missä tahtoo,
mä päättää en saa polkujaan
vaan joudun valvomaan ja matkaseuranaan,
mä nähdä valveunta saan.
näinä öinä melska hellittää,
on kotvan kaikki selvää,
ja kumman helppo ymmärtää
sä lepäät vierelläin,
kun käännyn sua päin, hetken aikaa vaistoan,
sä jaat tän saman maailman
niin särkyvää on onni tää, niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää.
niin särkyvää, kun meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään
en voinut ymmärtää se kuinka helppoa niin on särkeäkään, mitä meille silloin jää
näistä öistä voimani mä saan,
sen minkä kruunu vaatii,
ja markkinoilla tarvitaan
kun itku auta ei,
ja jatkettava ois, taas tehdä taksvärkkinsä pois,
kun luja olevansa sois
Yksi lempikappaleistani ia bändeistäni tämä. Ja täytyy sanoa, että olen aukeamaan tyytyväinen. Toki niinkuin monesti prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos, mutta tämä olen "livenä" ihan katsomisen arvoinen juttu. Okei, nyt nostin vähän omaa häntääni.
Särkyvää |
Tässä vähän yksityiskohtia.
Aukeaman reunat tussitin.
...ja tuo tapetti kuvio alhaalla vasemmalla on TimHoltzin siirtokuva.
Oikean puoleinen sivu. Tekstin alla ja päällä glossyä, joka luonnossa kivasti kiiltaa...
Viinilasi/vastaava ei sinänsä symbolisoi onnea, mutta se on muotokieleltään melkoisen kaunis ja tunnistettava - ehkä ennen kaikkea - ja särkyvä.... :)
Hieno!!
VastaaPoistaKiitos, Sisko. Itsekin olen tähän kovin ihastunut. Se on erihaskan tuntuinen käteen. :) paljon struktuuria ja vaihtuu kun vähän kääntelee, metallihohto...
Poista