Vesiväriä ja harjoittelua

Tässä taasen harjoitellaan vesivärin elikkäs akvarellin käyttämistä. En voi kuin haltioissani ihmetellä, miten voi olla niin, että vanhasta ystävästä oppii vuosienkin jälkeen uusia asioita  - tosta vaan. Se toki edellyttää sitä, että malttaa istua alas ja antaa sille vanhalle ystävälle aikaa ja mahdollisuuden paljastaa uusia ulottuvuuksia itsestään....

Jos nimittäin vain tekee kuten on aina tehnyt, ei tapahdu mitään uutta.

Viereisessä 10 x 15 kokoisessa maisemassa olen mielestäni aika hauskasti saanut syvyyttä kuvaan - eri tavalla kuin aiemmin mielestäni.

Alempi kuva jäniksestä on saman kokoinen eikä mahdu edes kokonaan korttiinsa - mutta siinä olennaisena koin sen, miten muutamalla värillä vain kerroksia lisäten ja väriä syventäen jäniksen kaula-aukon röyhelöön tuli syvyyttä.

Molemmille harjoitteille olennaista oli se, että niitä tehtiin PITKÄÄN ja useaan otteeseen työhön palaten. Samoin ehkä olennaista oli se, että kuuntelin mieleeni pullahtaneita ideoita ja uskalsin lähteä toteuttamaan niitä.  Joskus on todella vapauttaa suhtautua juttuihinsa vähemmän vakaavasti - ottaa ne harjoituksina ja paperi on kuitenkin vain paperia.

Olehan minä vaikka mitä...

...olen tänä keväänä tehnyt vaikka mitä. Minulle on tapahtunut vaikka mitä. Ihania ja odotettuja. Odottamattomia, yllättäviä. Ei niin mukavia ja elämää pysäyttäviä. Olen sammunut ja käynnistynyt hitaasti uudelleen.

Kynä ei ole pudonnut. Se on pitänyt liikkeessä. Värit ovat virraneet paperille ja kankaalle, mutta eivät ole blogiin asti ennättäneet.

Mutta tässä jotakin tältä keväältä...

akvarellikuvia kortteihin - kerrostekniikkaa tässäkin

Kesän tuleviin rippijuhliin kutsujen suunnittelua - tämä ei ihan lopullinen versio ole vielä

Alkoholimusteella tämän kortin värimaailma (tilauskortti)

tilauksesta tämäkin yo-kortti guassimaali ja Micron kynä

Try it on Tuesday: Say it with flowers

This Spring has been hard for me. I haven´t been able to do the work I love so much, but I am getting better and soon I am back with my work <3 It makes me happy.

Still I want to use Cactus as a flower of this challenge. Cactus is calming and beautiful, with very few colors. It says be strong, but careful. Remember to protect you self too.

I used only watercolors with it. :) Have a nice Thuesday and thank you for challenge

Itsestään ilmaantunut

 Maalaaminen on parhaimmillaan kuin keidas erämäässä. Hiljainen suvanto kosken jälkeen. Pysähdys. Hengähdys. Joskus maalaa ei mitään, ilman ajatusta ja pakkoa -ihan vaan itselleen. Toisinaan siitä syntyy jotain ainutlaatuista. Jo siksi ettei sitä samaa pystyisi toistamaan, onhan se tehty vähän niin kuin vahingossa. Aivan kuin se olisi ilmaantunut itsestään.

Tämä kukka on sellainen itsestään ilmaantunut. Se on vahva ja herkkä yhtä aikaa.

Ja sen tekeminen oli äärimmäisen rentouttavaa... Mukavaa viikkoa kaikille.

Arttia ja akvarellia

Kuvataiteen perusopinnoissa tällä hetkellä mennään maalauksen maailmassa - akryyliä ja öljymaalia. Pidän siitä. Pidän myös grafiikasta sekä koho - että syväpainanta menetelmistä, joihin hiljalleen tutustun. Silti aina silloin tällöin ja ehkä juuri tuttuuden vuoksi,
nautin suunnattomasti akvarellista - sen mahdollisuuksista ja kynästä ja yksityiskohdista.

Kaiken paksun maalin jälkeen, ehkä myös sen todellisuuden toistamisen jälkeen, on ihana humpsauttaa itsensä rennosti mielikuvitusmaailmaan ja ihan vaan maalailla...

 Tässä ala-artissa mukana on metallihohtovärejä kalan evissä. Pidän vaikutelmasta kovasti.

Mikä sinun ultimaterentouksesi on? Siveltimen, kynän, kirjan, tanssin vai musiikin kanssa...?

Ylläri pylläri joululahjaksi ystävältä

 Yhdestä joulupaketistani putkahti nämä ihanat van Gogh vesivärit. Metallin hohtoa ja interference värejä ---niin ihanat, etenkin mustalla paperilla.

Kuvissa hieman testailua... Näihin palataan vielä myöhemmin, mutta koska minulla on kokemusta myös muista metallivesiväriestä niin täytyy sanoa, että nämä pätkii kaikki tähän astisest mennen tullen ja kätellessä. Huiput.

Ikuisesti kiitollinen

Tässä maskauksella tehty verkkomaisuus.

Kesäistä mökkirantaa

 Joskus -silloin tällöin - onneksi aika usein. Saan ystäviltä toiveita töistä esimerkiksi muistoksi tai annettavaksi lahjana eteenpäin. Koen olevani etuoikeutettu kun näin käy. Tämä ranta on itsellekin tärkeä, vaikka en ole siellä käynyt kuin muutaman kerran.

Maalasin sen pyynnöstä (24 x 34)  pääasiassa akvarelliahan se on - hieman Pan Pastellia syventämään ja inasen duudlailua. Mielestäni onnistuin - sillä tyttäreni (hänkin rannassa käynyt sen tunnisti).

Kävin työstä heiman keskustelua erään taiteilevan ystävän kanssa ja häneltä sain vielä lisää vinkkejä kuinka olisin voinut syvyyttä lisätä - niihin palaan seuraavan maiseman kohdalla.

Nyt kun tätä postaan on talven kylmin (ainakin luulen) päivä takana aamulla -20 astetta, mutta aurinko paistoi jo täydeltä terältä. Kohti kesää mennään, joten nauttikaahan ihmiset talvesta.

Unikani

Sitten tuli se hetki, että piti saada väriä. Ja ah! Miten tämän kuvan tekemisestä nautinkaan. Kerroksista, maskauskynästä, väreistä, kerroksista, yksityiskohdista ja varjoista. Halusin myös hullutella. Tästä pidän kovasti hassu Kani, mielessään joku jekku, maailmassa jota ei voi olla - kuin unessa. Unikani.

Kanit opinahjossa

Tässäkin kanit aiheena - kanit ja koulu. Ainakin jollain tasolla. Hinkkasin tätä työtä vaikka kuinka ja kauan. Varjoja ja värejä - etenkin varjoja. En halunnut tähän väri-ilottelua. Kuvat ovat kuitenkin pimeämpiä ja näin harmamia kuin oikeasti.

Itseä miellyttää se, että kukin kani suhtautuu tilanteeseen (kouluun?) omalla tavallaan. Yksi on lopen kyllästynyt, valmis nukahtamaan. Yksi näkee mahdollisuuden ja tulevaisuuden. Yksi viihdyttää itseään ja seuraa innokkaasti sosiaalista tilannetta.

...kukin tavallaan.

Kanihyökkäys ja useampi kupillinen kahvia

maskausta ja ensimmäinen kerros

Lisää kuvateksti

Heti alkuun pahoittelen huonoa kuvien laatua. Näitä on otettu pääasiassa ilta/yöhämärissä.

Olen pohtinut - kipeänä joululomalla - paljon kuvien tekemistä ja omaa työ tapaani. Eniten tähän ajatukseen viritti PopUp shopin myyntityössä viettämäni päivä, jolloin sain ihailla, pohtia ja ihmetellä upeita töitä. Viimeisteltyjä ja ennen kaikkea ajateltuja. Itsellä tuppaa olla vähän kiire. Luonnostelu ja suunnittelu jää väliin tai on tosi nopeaa ja huolimatonta.

...sitten meinaan hautautua piirroksiin, raapustuksiin ja juttuihin, joihin en ole tyytyväinen.

Toisaalta toisinaan se nopea tekeminen ja huolettomuus on se, mitä kaipaan. Rentoutta ja vapautta antaa ajauksen liitää...  Mahdollisesti molemmille on paikkansa.

Pohdiskelin kuitenkin, että tässä työssä haluan olla tarkempi, harkitsevampi - päämäärätietoisempi.

Joten tätä työtä edelsi luonnostelusuma ja jäniksiin tutustuminen - piirtelin niiden ilmeitä. Ja pohdin karvoitusta... ja niin poies päin. Joten ... kanit hyökkäävät. Jatkossakin.

Herttinen, kun meillä on mukavaa!

Ystävyyteen tarvitaan useampi kupillinen kahvia.

Kohti joulua

 Joulun odotus on minulle aika iso asia. Koti puetaan - kaiken kaaoksen keskellä tai siitä huolimmatta - jouluun. Punaiseen ja tonttuihin. Valoihin. Ja lopulta aatonaattona kuuseen. Paketit hankin viimetingassa - se on mun juttu, mutta ovat useimmiten mietittyjä ja ajateltuja. Kuluvia, tarpeellisia tai isoksi iloksi.

Joulunodotusaikaan kuuluu myös joulukortit ja ne muistamiset, jotka annan käteen ihmisille, joiden koen kuluneena vuonna kantaneen yhteistä taakkaa arjessa kanssani. Oman perheen lisäksi sellaisia ihmisiä ovat oman työtiimin ihmiset, läheiset työkaverit, ystävät..

 Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että näitä ihmisiä on aika paljon. Joka joulu haluaisin yllättää heidät jotenkin. Muistamisia löydät klikkaamalla lahjaksi (oikea banner). Tänä vuonna inspiraation sain Anja Waagen instagramkuvasta, jossa hän oli tehtnyt vekkuleita joulukuvia ja liimannut niitä sitten tulitikkulaation kansiin. Tässä osa omista tikkuaskeista ni.

Hauska idea, eikö totta. Nyt täytyykin mennä kaivamaan Taatelimuffinsien ohje esiin, niitä leivon joka vuosi viimeiseen tiimipalaveriin <3 Ihanaa joulun odotusta.

Flowers and soft face

I love painting watercolors and sometimes I remember to use Panpastels to do the final touch, bring more light and shadow to painting.  I am quit happy with her. What do you think?

She is in Paint Party Friday.

Kavioeläinten kavalkadi

 Hevosia, yksisarvisia ja kirahveja.... ihanasti nopeita akvarelleja vesiväripaperille. Kotisohvalla. Illalla kun ei muuhun ole potkua.


Tapa olla
Tapa elää
Tapa hengittää
Tapa ajatella
Tapa löytää ratkaisuja

Kokea värejä
Voimaantua viivasta
Latautua läkikistä
Leikkiä liiottelua

Mitä se on sinulle? Artjounal...kuvien tekeminen. Noin yleensä?

Tai mikä on se tilanne, jossa kynään tartut?
Vai tartutko aina kun siihen tilaisuus tulee...

Skorppiooneja ja kultaa

Artjournal on rentoa ja ihanaa leikkimistä sohvan nurkassa. Ihan vaan vapaasti itselle - ilman mitään painetta mihinkään suuntaan. Kuin perjantai-ilta.

Perjantai-iltana tämäkin sivu syntyi. Nyt on tämä viikonloppu vietetty enemmän tai vähemmän töitä tehden. Tulevaa lukuvuotta suunnitellen ja toisaalta tehden ihania pieniä askartelu ja piirtelyjuttuja annettavaksi muille tai tilauksesta.

Nyt eletään sunnuntai-iltaa ja molemmat muksut ovat kotona. Ovat tuolla äänekkäässä toiminnassa kuin vain sisarukset, jotka ovat olleet 2 vrk eriosoitteissa. Arki on avannut ovensa ja jatkuu huomenna taas rytinällä. Ilmassa asuu syksy, ja kesä on hiljalleen kimmeltävä muisto kuin kultavärin kiilto skorppionin panssarilla. Ihanaa viikkoa <3

In my own little world

Iloisia hemmoja ihmettelemässä. Vanhoja ja uusia tuttavuuuksia. Lämmittävät sydäntä ja ovat läsnä. Kuin oppilaat toisilleen.

Kerroksia akvarellilla, käytin myös maskauskynää. Sivulla näkyy minusta kesän helppous. Nyt syksy hitusen istuu rinnan päällä, mutta paino helpottaa kun pääsee alkuun. :)

Mukavaa koulun alkua kaikille.

Seikkailuja instagramissa

 Kesä, kuumuus ja kärpäset. Hetkittäin ei voi vaan tehdä mitään. Ja silloin löydän itseni halyttävän helposti sohvalta luuri kourassa, etusormi puuduksissa kelaamasta uudelleen ja uudelleen huikan upeiden taiteilijoiden töitä. Eräs jonka töihin olen tänä kesänä tutustunut on Terry Runyan .

Hauskoja ja oivaltavia töitä, joita katsellessa tulee harhaan johtava tunne helppoudesta. ...ja eiku kokeilemaan.

Ihan vain todetakseni, että ei ei se ole ollenkaan helppoa tai vaivatonta. ...omat jutut näyttävät karvan - ehkä useammankin karvan - verran kömpelömmiltä, mitä ihanan Terryn.

 Näissä siis ensin olen vesivärillä maalailut ja sitten mustalla kynällä lisäillyt yksityiskohtia - kuitenkin niin, että en ole rajannut maalattuja kohtia. Tämä on mielestäni olennaista tässä jutussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä on kamala.

 Taipuivat aika kivasti korteiksi