torstai 10. lokakuuta 2013

ArtJ: The Suuri Oivallus

The Suuri Oivallus


Tänään opehuonekeskustelussa sivuttiin ihmisten ikää ja jaoin siellä(kin) oman oivallukseni, joka on melko vapauttava.

Siitä samasta oivalluksesta on kyse myös tällä aukeamalla, jossa tekniikkana on erilaisten mömmöjen käyttö.
Gessolla pohjustettu. Gesso on ihanaa. Sitten maski kiinni ja kohopastaa - kahdessa erivärissä. Sekin on ihana matsku. Täytyy vaan muistaa, että maali löystyttää pastaa, jolloin se helposti änkee liikaa maskin alle. Ennen pastaa sumuttelin pintaa myös petrooliin vivahtavalla metallihohto mistillä. Sitten vielä tussia - lähinnä valkoista sillakin uhalla, että se suttaa...


Ja mikä se oivallus on. SE on se, että nyt liki nelikymppisenä olen viimein löytänyt itseni. En yritä enää olla pienempi, hoikempi tai kauniimpi kuten nuorena. En yritä näyttää aikuisemmalta, viisaammalta pätevämmältä taitavammalta niinkuin vielä ihan hetki sitten. Tänään riitän itselleni sellaisena kuin olen. Tänään voin olla juuri niin kersa ja pelle kuin olen oikeasti :) 

Tunteen tasolla fiilis on melkoisen vapauttava, rentouttava ja ihana. Toivon, että jokainen suo tämän itselleen - edes jossain vaiheessa. :)

2 kommenttia:

  1. Minä huomasin saman asian itsessäni samoihin aikoihin ;ehkä se oivallus kompensoi tätä alkavaa fysiikan hajoilua ;p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. :) Mutta on siinä musta jotain herkkää ja upeaa siinä, että lopulta itsensä hyväksyy - lakkaa miellyttämästä muita tai hakemasta muilta hyväksyntää. ...saapi senkin energian sitten käyttöön "oikeisiin" asioihin.

      Poista

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".