Artjournal: Zentangel ja kissa

Pienen kriittikkoni (iänkaikkinen kannustus) silmä vuotaa...

 Pitihän sitäkin kokeilla - mustalle valkoisella. Ja gelliplattea alle. Tein niin, että tein kissan muotoisen paperimaskin, jonka teippasin taustaan ja sitten painelin gelliprinttiä päälle.

Mukavaa viikonalkua!

LifeBook2016: week1. Warm up

Juu, mukana LifeBooki 2016. Jo kolmatta vuotta. Suosittelen.  Miksikö? No, jos haluaa oppia jotain sekatekniikoiden käytöstä, piirtämisestä, asettelusta ja värien käytöstä - ja tehdä sen kotona, silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Pieni mainos sallittakoon :)

Tämä on ensimmäinen sivuni tältä vuodelta. Lämmittely sivu. Ja Tamara Laporte pisti jotain muuta tähän, mutta minulla karkasi ihan omille teilleen tämäkin.... Valitsin ihan kummat värit. Ja halusin jostain kumman syystä kuppeja....

Ensin mietin tekstiksi jotain sen tyyppistä, että pitää olla rohkea ajatellakseen eritavoin. Sitten jotenkin työ vei mennessään ja " I will try again tomorrow".

Jumissa: I love Zentangel

En tiedä, mikä iski - mutta nyt on tullut näitä tehtyä enemmän ja vähemmän. Periaatteessa ei yhtään mun juttu. Yksityiskohtien toistoa, vähän väriä... jne. Mutta nyt näitä on hauska tehdä. Jotenkin aivotonta ja renotouttavaa. Pystyy tekemään vaikka kotisohvalla siipan kainalossa.

Artjournal: Kesällä kerran

 Olen jo tovin aikaa terhnyt hahmoja - tyttöjä/naisia - joilla on paljon hiuksia, silmät kaukana toisistaan ja verrattain pienet. Useimmiten tausta on ollut valkoinen. Tämä aukeama on erilainen vaikka nainen tehty lähes samalla tavalla. Vaatteesta ja sateenvarjosa löytyy washiteippiä, taustalta maalattua silkkipaperia ja akryylimaalia sekä hopeista geelikynää.

Itseä näissä tytöissä viehättää se että teen ne suoraan lunnostelematta linerilla paperiin. On jotenkin viehättävää nähdä kaikki hukkaviivata ja harha-askeleet ja antaa niiden olla. Elämäkään ei ole täydellistä - miksi näiden itselle tehtyjen töiden pitäisi sitä olla?

Artjournal: ...aloitin ilman ideaa tai inspiraatiota.

 Tällä viikolla olen järjestänyt elämäni niin, että minulla on ollut aikaa. Taisin mainitakin, että olen jättänyt some ajan mahdollisimman vähiin. Tai ainakin niin, että käytän ajan illalla, kun muutakin olen tehnyt. (Aiemmin saatoin huilata työpäivän jälkeen someilemalla ja se saattoi viedä vahingossa koko illan...)

Tänään ruuan jälkeen oli aikaa. lapsilla mieluisaa tekemistä ja tietysti kipitin askartelunurkkaan.
Ja seison siellä tumput suorana....

 Ilman idean häivääkään.

Kuitenkin ajattelin, että haluan tehdä jotain - koska siitä tulee hyvä mieli, koska se rentouttaa ja vapauttaa jotain. Joten aloitin liimailemalla washiteippejä, leimailemalla tekstileimalla,gessoa pintaan ja sabluunan piirtelyä, Stabilo All... pieniä yksityiskohtia.

Sain aikaan tämän aukeaman. Tekstiä se ei kaipaa. Minusta.

Ajatuksia, joita juoksi mielessäni kun sitä tein. Oli mm. hassu kohtaaminen junassa, kun piirtelin artjournaliin ja konduktööri setä pysähtyy pohtimaan piirtämistä ja omaa taitoaan. Piirtäminen julkisilla paikoilla on kuin koira: se antaa luvan pysähtyä juttelemaan. Itse huomasin aavistuksen nolostuvani, vaikka jutustelu oli mukavaa  Kuvani ovat kuitenkin jotenkin henkilökohtaisia ja verenperintönä huomasin selitteleväni, kun en tee kuvia ympäräröivästä maailmasta.... (edellinen on äitini odotus, jota en tule täyttämään). ....semmosta.

Tammikuun projekti

 FB ryhmän "Kuukauden projektin" teemaksi tuli tammikuulle Napit. Rakastan nappeja, ne ovat mielestäni kauniita ja tykkään käyttää niitä. Silti en mitenkään menannut keksiä, mitä niistä tekisin.

Sitten muistin jo hetki sitten valmistuneen Artjournalin, jonka kansi oli tuunaamatta.

Joten tuumasta toimeen.

 Tässä vielä ilman maalia ---Olisi voinut jäädä näinkin.

Journal52:week 3

 Journal52  
tahtoi haasteessa muistaa David Bowieta tai vaihtoehtoisesti valita jonkun lempilaulun aiheeksi. Vaikka Davidin musiikkia joskus kuuntelinkin ja suuren taiteilijan poismeno on ikävää, ei heti päähän pätkähtänyt mitään.

Joten lempilaululla lähdin. Aina lyriikat ovat minulle lähes yhtä tärkeät kuin melodiat. Lisäksi lasten musiikki tai runous ei saa sitä kunniaa, mikä sille kuuluisi. Hannele Huovi on loistava runoilija ja tehnyt monta elämänmakuista runoa pikkuväelle. Kuten tämän aukeaman "Kun on oikein pieni". Tutustuin siihen siis ensin runona ja vasta myöhemmin lauluna.

....hämmentävää laulun ensimäistä kertaa kuullessani oli se, että lauloin oitis mukana. Sanat olivat tuttuakin tutummat.

Muutoin tästä aukeamasta on pakkosanoa, että kaikki ihanat värit ja muodot taustassa tein gelliplattella - mini gelliplattella... ihana moni puolinen ja todella hauska. Pidän itse tästä taustasta kovasti... Entä sinä?