Journal52
tahtoi haasteessa muistaa David Bowieta tai vaihtoehtoisesti valita jonkun lempilaulun aiheeksi. Vaikka Davidin musiikkia joskus kuuntelinkin ja suuren taiteilijan poismeno on ikävää, ei heti päähän pätkähtänyt mitään.
Joten lempilaululla lähdin. Aina lyriikat ovat minulle lähes yhtä tärkeät kuin melodiat. Lisäksi lasten musiikki tai runous ei saa sitä kunniaa, mikä sille kuuluisi. Hannele Huovi on loistava runoilija ja tehnyt monta elämänmakuista runoa pikkuväelle. Kuten tämän aukeaman "Kun on oikein pieni". Tutustuin siihen siis ensin runona ja vasta myöhemmin lauluna.
....hämmentävää laulun ensimäistä kertaa kuullessani oli se, että lauloin oitis mukana. Sanat olivat tuttuakin tutummat.
Muutoin tästä aukeamasta on pakkosanoa, että kaikki ihanat värit ja muodot taustassa tein gelliplattella - mini gelliplattella... ihana moni puolinen ja todella hauska. Pidän itse tästä taustasta kovasti... Entä sinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".