keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Armaalle Keinoemolleni

Elämä on mielettömän heino mysteeri, ratkaisematon labyrintti. Tai jotain ja se kuljettaa ihmisiä verrattain kevyesti sinne tänne.

Näin isänpäivän alla sitä miettii. Omien vanhempieni tiet erosivat, kun olin vielä melko pieni. Elämä toi tullessaan Keinoemon, isäpuolen vailla vertaa. Oikeasti ilman ironiaa. Tapasin sitten omien lasteni isän, joka hänkin menettänyt isänsä jo melko varhain. Ja nyt tuo Keinoemo on meidän perheen lasten ainoa isoisä - taata. Ja kovin rakas. "Hyvää isänpäivää, taatalle. Olet maailman paras!" lukee esikoisen isänpäiväkortissa.

Omastani tuli tällainen...
"No, sieltä ne nyt tulee!"


Tällä kortilla osallistun KK:n haasteeseen#129
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

1 kommentti:

Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)