Promenade des Anglais´n palmut 12/RP

Promenade des Anglais 20/RP

Meri hohtelee syvänsinisenä ja näyttää jatkuvan loputtomiin. Leppeä tuuli kahisuttaa Promenade des Anglais varrella huojuvia palmuja. Madam Margit laskee kynän hetkeksi pöydälle. Kirjeen kirjoittaminen palauttaa mieleen kaikki ne haasteet, joita pakoon Margit oli halunnut päästä. Kylmyys ja pimeys ovat toki ikäviä, mutta valimon pulmat ja ikävät työläiset .."Uh!" hän tuhahtaa nyrpistäen nenäänsä. Nuori salkea tarjoilija kantaa tarjottimella taidokkaasti pientä kahvikupillista. Kupissa on syvän mustaa experssoa. Helena istuu pöydän toisella puolen ja tuijottaa umpimielinen ilme kasvoillaan rantaa. Hän ei ole huomaavinaan "mamania" tai tarjoilijaa, saati viereisessä pöydässä rankalaista romaaniaan lehteilevää kotiopettajatarta. 

Polku 21/RP

Tämä on jo Helenan toinen matka Ransakan Rivieralle, jonne jokaisen itseään kunnioittavan ja riittävän varakkaan tuli saapua viimeistään syksyn muuttuessa talveksi. Maman rakasti Nizzaa - kahviloita, rantaa, teattereita ja kansainvälistä eliittiä, joka kilpaa joko ylisti imelesti toinen toistaan tai kerskaili omilla saavutuksillaan. 12-vuotiaalle neidille Nizzalla ei ollut juuri annettavaa. Helena oli kuoliaaksi kyllästynyt, ikävöi isää ja suomalaisen metsän tuoksua syksyllä. Ja nyt maman vielä päälle päätteeksi - ihan vain Helenan kiusaksi - kieltäytynyt hankkimasta tytölle valokuvauskameraa, vaikka sellainen olisi ollut saatavilla.

Muotokuva 22/RP

Heti Nizzaan tultuaan Madam Margit oli vienyt tyttärensä muotokuvaa varten valokuvattavaksi. Guiseppe, Monsieur Maunthner, oli huomannut Helenan kiinnostuneen tämän studion seinälle kiinnitetyistä valokuvista  ja oli halunnut kuulla lapsen ajatuksia näistä. Helena oli kertonut.
Kotiopettajatar oli toiminut esiliinana, mutta
 vetäytyi mieluusti kirjoineen sivuun ja antoi tytön tutkia kuvia valokuvaajan ohjauksessa. Guiseppe oli myös näyttänyt Helenalle, miten valokuvia otetaan - mikä oli verrattain monimutkaista ja haastavaa -, kuinka niitä kehitetään ja niin Helena lopulta oli saantu käteensä kuvan, jonka oli itse ottanut. Pysäytettyjä tilanteita, jotka Helena oli saanut ikuistettua etsimen läpi, ajastinta ja salamavaloa hyödyntäen. Guiseppe oli myös löytänyt valokuvauskojeen, kameran, joka oli myynnissä ja riittävän pieni sekä toiminnaltaan yksinkertainen tytön käytettäväksi. Ja nyt Maman kieltäytyy ostamasta laittetta Helenalle.

Margit siemaisee viipyilevän kulauksen tummaa kuumaa juomaa. Ilma on kostea ja hiostava. Leningin selkämys tuntuu jäävän selkään kiinni. Hän tarttuu kynäänsä ja kirjoittaa Henrikille lohduttavia sanoja, kannustaa olemaan tiukka ja ankarakin työläisiä kohtaan. Hän kirjoittaa rantaviivasta, lämpimästä valkoisesta hiekasta ja Helenasta - tämän tuittupäisestä oikuttelusta. Hän kirjoittaa siitä, että päänsärky ja nivelkivut ovat helpottaneet sekä sen, että viipyy vielä hetken Rivieralla. Palaa kuitenkin viimeistään jouluksi Rautaporiin. "Sinua ikävöiden, Margit" hän kirjoittaa loppuun. Margit sulkee silmänsä ja hänen eteensä piirtyy kuva jyhkeästä, ankarastakin herrasta - hänen herrastaan patruuna Henrik Bossasta. Puolisosta, joka on lähes 15 vuotta puolisoaan vanhempi. Puolisosta, jolle Rautapori, sen asukkaat ja valimo olivat kaikki kaikessa.

Rautaparoni 23/RP