Kk:n OKTK#3 auki ja mennään Riikan ja Valse Tristen tahdissa

Yöperhonen 1/3

 Kk: OKTK#3 aukesi tänään (ilmoittautua mukaan ehtii 20.11. saakka). Ja olen niin onnellinen, että sain siihen mukaan niin taitavia ihmiä vieraileviksi DT:ksi. Se on juhlaa. Juhlaa on sekin, että he ovat todella panostaneet aiheen pohdintaan sekä korttien tekemiseen. Tällä kertaa DT:nä toimii Riikka Kovasin, joka on kertakaikkisen taitava, luova ja monipuolinen taiteilija.  Hänen antamana aiheenaan kolmelle ATC kortille oli Sibeliuksen ValseTriste.

Tässä omat korttini. Valssi on kaunis ja samalla synkkä. Minulle se huokui yksinäisyyttä, kaihoa, pettymystä ja kaipausta. Suruakin. Siitä siis myös melkoisen synkistelevät kuvani.

Yöperhonen oli ensimmäinen tulkintani ja suora ajatus. Kuvaa  jotenkin kokonaisuudessaan kappaleen tunnelmaa.

Ja Tyttö polkee

"Ja Tyttö polkee" lähti paljolti silppupohjan muodoista, mutta tytön tarina ja linkki musiikkiin tulee siitä... Tyttö on nuori, kokematon ja viatonkin. Hän uskoo poikaa. Rakastuu. Uskoo lisää ja antaa kaikkensa. Ja sen jälkeen Poika lähtee, ja tyttö jää yksin. Tässä kortissa tyttö ei vielä tiedä nurkan takaa odottavasta karvaasta katkeruudesta, koska tässä hän vielä luulee tapaavansa rakastettunsa (joka nauraa jo toisen sylissä kaukana).

 

Ja pikkuinen Henrik

Kuoleman ja pohjattoman yksinäisyyden ääni kuului kappaleessa myös mielestäni selvästi. Siksi tämä viimeinen. Ehkä kaikkein riipaisevin kortti. Isä joka jää yksin muun perheen menehdyttyä. Ajattelen, että hän seisoo tässä pyhäpalttoossaan vaimonsa ja lastensa haudalla. Miehellä on jo ikää, niinkuin oli vaimollakin. Henrik oli iltatähti.

Näiden korttien tekeminen oli mukavaa, flunssasta huolimatta, etenkin kun pitkästä aikaa tarina eli niin voimakkaasti mukana. Hmm.... mistä tulikin mieleeni. Mitäköhän Rautaporiin kuuluu?