LifeBook2015: week 2. Celebration Jar

 Ihanaakin ihanampi Tam ja purkki, joka tuunattiin. Näitä muuten on liikkeellä melkoisen paljon muuallakin. :) Tamara ajan hermolla siis. Omassa purnukassani käytin kollaasitekniikkaa ja värit tulivat jo aiemmin kopioimista omista töistäni. Lisäksi nuotteja ja kuitupaperia. Lisäsin väriä vielä sormilla...


Ajatus olisi, että tähän purkkiin laitetaan vuoden ajan kirjoitettuna onnellisia, asioita onnistumisia, ja ne luetaan vuoden viimeisenä päivänä.

Luuulen, että saatan jopa tämän töteuttaakin. Hyvien asioiden kirjoittaminen auttaii ehkä paremmin ne huomaamaan.

Secound attempt: Beacon of Light and Mooon

Beacon of Light and Moon

Olipa kerran kaunis neito, joka osasi tanssia kauniimmin kuin kukaan muu. Hän oli kiltti ja avulias. Niin hyvä että pimeimmässäkin yössä hänen hyvyytensä loisti kuin taivaan tähdet.

Tuohon aikaan Kuu sai kerran kuukaudessa saapua maan päälle ja kulkea ihmisenä ihmisten joukossa, mutta säädetty ettei Kuu koskaan saisi rakastua ihmiseen.


Kävi kuitenkin niin että neito ja Kuu kohtasivat. Tapasivat ja rakastuivat. Hohtivathan he molemmat kaunista johdattavaa valoa ja olivat näin toistensa kaltaiset. Jonkin aikaa he pystyivät pitämään tunteensa salassa, mutta lopulta rakkaus loisti niin, ettei sitä voinut enää peittää.

Kuu karkoitettiin synkimmälle yötaivaalle niin kauas. Ja neito, hän jäi maan päälle. Juoksi kaukaismmalle ulkomeren saarelle sinne, minne kaupunkien valot eivät loista nähdäkseen rakkaansa loisteen selvemmin. Neito juurtui kiinni,
kasvatti muurit tanssivien jalkojensa ympärille.
Siellä neito seisoo vieläkin, valaisten eksyneille laivoille tietä kotiin. Täysikuun aikaan Neito yhä tanssii rakkaalleen.

Sen pituinen se.

ArtJournal- aukeama: Fly

Fly

Tiedättehän te, että minulla on kaksi lasta. Esikoinen on kymmenen vanha poika ja neiti aloittaa ensisyksynää koulun. Iloja ja suruja lapsen maailma on pullollaan. Varhaiskasvatusihmisenä nuo allekouluikäisen maailman murheet ovat jotenkin paremmin hanskassa, kuin isompien muksujen surut. Huomaan kyllä kasvavani vanhempana lasteni mukana, mutta olen usein hämmentynyt, epävarma ja hämilläni teini-iän kynnyksellä painivan poikani kanssa.

Tämä alkupaasaus siksi, että kuva on yhtä ristiriitainen kuin poikani ja pupun alakuloinen ilme tuli tästä aamusta ja pahasta mielestä, jota lapseni  kävi läpi... pelimaailmassa tapahtuneen pettymyksen vuoksi, jonka aiheutti luokkakaverin toiminta. Kävimme pitkän keskustelun todellisuudesta ja pelimaailmasta. Harmin tunne on todellinen, vaikka pelimaailma ei. :( Nauhaan sidottu sudenkorento tuli ehkä siitä, että vaikka meillä pelaamista rajoitetaan, olen silti viimeaikoina pohtinut sitä, milloin pelit ja media noin yleensäkin ottaa liikaa tilaa - sitoo ja koukutta. Minuakin aikuista ihmistä....

Taustan suihkin tulemaan jo eilen illalla. Pidän suihkeiden tuomasta ilmeestä, mutta käytän niitä melko vähän. Koska pidän kuvan luomisesta suoraan pohjan päällle. Käytän paljon akryylimaalia tai akvarelliliituja, jolloin pohjaan suihkittu lähtee elämään veden kanssa. Tässä toteutin pupun öljyliiduilla - jolloin vettä ei tarvittu. Pidän myös siitä, että öljypastilliliiduilla saa melko nopeasti kauniin ja voimakassävyisen pinnan. Kurjaahan siinä on se, että yksityiskohtien tekeminen on haasteellista. Öljypastillin päälle ei meinaa mikään tarttua - ja moni tussi/lineri vioittuu käyttökelvottomaksi.

Ja nyt jotta en aivan jumiin jäisi - lähden lasten kanssa uimaan. Parhautta. Ihanaa viikonloppua.

LifeBook2015 week 2.Playing Tag with Roben-Marie Smith

 Ihana perjantai. Sain aloitettua useamman ...rääpäisyn ja tämän tagin sain valmiiksikin. Inspiraatio tagiin tuli - yllättäen - LifeBookin bonustunnilla, jossa viehättävä Roben-Marie opasti tagikortin teossa. Olen tehnyt niitä muutaman, ja pidän niiden tekemisestä. Uusi asia oli itselleni aiemmin tehdyn työn hyödyntäminen kopiona tagissa -t a i miksei muussakin työssä. Oma tagini on aivan toiselainen kuin opastettu, mutta käytin siinä viereisen sivun taivasta -- turkooasi ja ruskea, en voi kuin rakstaa sitä.

Yläkuva taas on tagini pohjana toiminut esikoisen talvitakista irrotettu "tag"-lappu, joka viimeinkin sai sisältönsä.

 Olen tänään miettinyt paljon oppimista. Monesta eri näkökulmasta. Taitaa muuten olla yksi niistä aiheista, joita mietiskelen melko säännöllisesti.

Tänää mietin sitä, miten reagoimme taiteen opetuksessa kanssa oppijoiden tuotoksiin. Miten ne saattavat upeudellaan jopa masentaa, vaikka eivät ole ollenkaan sitä, mitä haluat omalta taiteeltasi.  Mietin sitä, miten vaikea toisten on pyytä apua (olisiko vähän opettajien ammattitauti, kun pitää pärjätä itse). Tai sitä mietin myös, miten hankala on ottaa saamaansa opetusta tai ohjausta vastaan. Silloinkaan kun elämä siitä helpottuisi.

Takapuolelta

Break(Scrap Aroun the World, January 2015)

SAW  Scrap Around the Wold started this year with fabulous.

Vintage Mood Board by Karita Vainio. Thank you, Karita.

For me it was like a dream, calm and beautiful. And so full of silence and peace. And in my lage artjournal pages it turned out to be like this

Break

 I loved the Mood Broadscolors, witch I have used here. And some how the broad made me think about coffee/tea time = break - and moms generally. We need harmony and silent moments in our Life.

Uusia tuulia

Tänään se, mistä taannoin taisin mainitakin, on totta :) Sain ihanan yhteydenoton Elinalta joulukuun alussa. Hän tiedusteli, olisinko esittelemään töitäni Paperilla-lehdessä. Voitte olla varmoja, että vastaukseni oli kyllä. Tänään julkaistussa jutussa esittäytyy osa tiimistä: Meitä on niin monta, että esittelyjäkin on useampaan juttuu. Täältä löytyy esittely.

Artjournal: Älä kuuntele käskijoitä

 Aukeaman mittainen runo. Leimasin mustetta,  pan pastillia ja liitua.

Vähän surullisen ja synkän näköinen sivu, mutta sen tekeminen oli kivaa. Toki täytyy sanoa, ettei siitä tullut ollenkaan sellainen kuin mielessäni suunnittelin, mutta eihän niistä juuri koskaan tule.