 |
| Beacon of Light and Moon |
Olipa kerran kaunis neito, joka osasi tanssia kauniimmin kuin kukaan muu. Hän oli kiltti ja avulias. Niin hyvä että pimeimmässäkin yössä hänen hyvyytensä loisti kuin taivaan tähdet.
Tuohon aikaan Kuu sai kerran kuukaudessa saapua maan päälle ja kulkea ihmisenä ihmisten joukossa, mutta säädetty ettei Kuu koskaan saisi rakastua ihmiseen.
Kävi kuitenkin niin että neito ja Kuu kohtasivat. Tapasivat ja rakastuivat. Hohtivathan he molemmat kaunista johdattavaa valoa ja olivat näin toistensa kaltaiset. Jonkin aikaa he pystyivät pitämään tunteensa salassa, mutta lopulta rakkaus loisti niin, ettei sitä voinut enää peittää.
Kuu karkoitettiin synkimmälle yötaivaalle niin kauas. Ja neito, hän jäi maan päälle. Juoksi kaukaismmalle ulkomeren saarelle sinne, minne kaupunkien valot eivät loista nähdäkseen rakkaansa loisteen selvemmin. Neito juurtui kiinni,
kasvatti muurit tanssivien jalkojensa ympärille.
Siellä neito seisoo vieläkin, valaisten eksyneille laivoille tietä kotiin. Täysikuun aikaan Neito yhä tanssii rakkaalleen.
Sen pituinen se.
Ihastuttava kertomus ja upea toteutus!
VastaaPoistaAivan ihana tarina! Onko se sinun keksimäsi? Upea on myös taulu!
VastaaPoistaLumoavan kaunis.
VastaaPoistaMukavaa päivää sinulle.
Kiitos Maca, Susanna ja Enkuli. :)
VastaaPoistaKyllä tarina on itse keksimäni. Itseasiassa monesti kun teen kuvaa alan kertoa mielessäni itselleni siitä tarinaa. Ei vaan tule niitä aina kirjoitettua ja jaettua. Johtuisiko siitä, että postausajankohtani on usein yöllä. Viimeisenä ennen nukahtamista?