Aivan kuin tutustuisin vesivväreihin uudelleen. Ihan kuin ne eivät olisi se kaikkein tutuin ja eniten käyttämäni maali. Oppiminen on ihanaa ja se tapahtuu jotenkin erilailla nyt, kuin nuorena. Aivan kuin nuoruuden itsekeskeisyyden tai informaatiotulvan keskellä ei olisi osannut ottaa asioista opikseen... Nämä kukat eivät olleet haastavia, mutta mielenkiintoisia ja antoisia ja ah! jotenkin niin yllättäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun jätit kommentin - piristää aina mieltä. Se julkaistaan, kun olen sen lukaissut. Yritän jäljittää katoavat kommentit.
Katoavista kommenteista en tiedä, mutta automaattikommentteja ropisee, joten sanavahvistus palaa "kehiin".