Virneitä ja vesiväriä

Ennen kuin putoan pohtimaan syvällisiä: Arttiin tehtyjä akvarelleja nämä. Monta monta kerrosta, ja paljon lyijykynää - sekä luonnosteluvaiheessa, että antamassa struktuuria ja syvyyttä. Maskauskynää olen tässä käyttänyt myös. Kettu on hauska ja moniuloitteinen eläin. Vilpertti. Onko se muuten kissa- vai koiraeläin? Vai onko ihan kettueläin? ...
 *** tästä eteenpäin tämä on sellasta pohdintaa...

Miten sen kirjoittaisi, sanoittaisi ääneen.. Vai sanoittaisiko sittenkään? Jos olisi vain hiljaa ja antaisi olla.... Ehkä siksi on helpompi tehdä kuvia - purkaa niihin ilmaisun painetta ja antaa vastuu tulkinnasta kokonaan katsojalle. Sanatkin voidaan, erityisesti haluttaessa, tulkita ahtaasti, sanatarkasti tai ihan väärin.

Toisaalta. hm...no huomaan itse pohtivani tällä hetkellä kovasti omaa arvomaailmaani - suhdettani ympäröivään, antamaani mallia, jonka varaan lapseni maailmaa rakentavat. Kuulin taannoin lauseen: "...on ihan loistava isä. Toki en kaikista arvoasioista ole samaa mieltä... " ja niinhän se on, että jokaisella on omat arvonsa ja uskonsa. Olkoon ja hyvä niin. Ja loistavaa on se, että tiedostaa arvonsa, sen perustan, miltä pohjalta ratkaisujaan tekee. Surullista on, jos ei ole niitä miettinyt.

Nyt - ehkä se on ikä juttu - olen herännyt omia arvoja ja uskojani erityisesti (tai ehkä uudelleen) miettimään - kriittisestikin ja huomannut, että enemmänkin voisi miettiä. Olisin voinut miettiä jo aiemmin.