Joskus, kun elämä haastaa heittäytymällä hankalaksi. Joskus kun tipahdat itsesi kaivamaan kuoppaan. Ei ole sanoja. Eikä voimaa sanoa niitä, vaikka olisikin. Silloin löytyy lohtu ja rauha - ainakin hetkeksi - kynän ohuesta viivasta, toistuvasta ja mekaanisesta. Viivan rakentamasta muodosta ja kynän liikkeestä, jonka tahtiin hengittää...
Kaunis ja herkkä työ. Hienoa että löydät kynän jäljestä oman rauhankammion, tiedän koska minulla on myös pakopaikkana oma askartelupöytä missä olen oman kuplani sisällä. Kaikkea hyvää sinulle ❤
VastaaPoistaHallitset mielenkiintoiset tekniikat!
VastaaPoistaKiitos Silkku ja Hanna Helena. Käsillä tekeminen on mun juttu - monella tapaa. Ehkä enemmän kuin olen osannut ajatellakaan.
VastaaPoista